Hei kertokaapa mielipiteitänne puolison kännykän tutkimisesta. Teettekö sitä ja mitä olette löytäneet ym? Yksi on varmaa, kun sen kerran menee tutkimaan niin sit on pakko kurkistella uudelleenkin. Sikamaista...? Riippuu kai vähän mitä sieltä löytyy... Jos ei löydy mitään niin itsepähän saa pitkän nenän. Mutta jos käykin niinkuin mulle (jääköön sen kertominen väliin) ja sieltä löytyi nihkeitä juttuja niin miten olis parasta toimia? Olla hiljaa ja ajatella että itsepähän menin tonkimaan vai avata sanainen arkkunsa?
Toisen kännykän ronkkiminen
Utelias
382953
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Mullakin on kokemusta viestien lukemisesta.
Lähettelen yhdelle miehelle välillä aika levottomiakin viestejä, myönnettäköön että kyseinen mies seurustelee..
ja nyt en halua mitään moralisointia asiaan...iteppähän olen laittanut itseni nilkkiin.
Ja kuinkas ollakkaan miehen vosu lukee ne viestit...
ja arvaa onko mustasukkainen...ja se euko tietää minut....
Sitä kai se ei tiedä että olen ollut intiimissä tilanteessa miehen kanssa
mut mun kanta on se että ei toisen kännyä saa kattoa, sitä vois verrata kirje salaisuuteen.
blondi, joka halajaa pelkästään afrikkalaista mulkkua, kun on niin tottunut Tapolan mustaan makkaraan?
älä ole niin raukkamainen että teet noin. mies nauraa sulle selän takana. itsetunnonpuute on lääkärin diagnoosi ja resepti on että harrastuksia ja jotain muuta jännitystä elämään eikä mitään tylsiä varattujen miehien vonkaamista.
sama aivoton APINA, johon viittasin toisessa viestissäni.
Sama vanha jakorasiahan se on... Pitää vielä yrittää jakaa niin kauan ku jolleki kelpaa...
VIEDÄ LADON TAAKSE JA LOPETTAA NISKALAUKAUKSELLA.
suotta haisis siellä ladon takana.
Eiköhän noin hölmö eukko jotenkin itte saa asian hoidettua.
Vaikka ui järven selälle ja lopettaa uimisen, kun kello tulee 16 ja työaika loppuu.
Me ollaan ainaki sovittu että ihan vapaasti saa ronkkia, suhde toimii mielestäni paremmin kun ei ole mitään salattavaa. Ja ex-tyttöystävä yritti yhdesti soittaa niin annoin nykyisen vastata, puhuivat 10 min ja ei ole sen jälkeen soitellut. :)
tietenkin oman kultsin viestit saa lukea. sanomattakin selvä juttu jos on tasapainoinen ja luotettava suhde niin kummatkin tietää toisesta kaiken, mitä silloin tarvitsis salailla?!
Nyt kyllä sekotatte mut ihan johonkin toiseen tyyppiin...en ole blondi...
olen aika uus täällä....
Sinä sen sanoit.
Jos on jotain salattavaa, niin suhde ei ole parhaalla mahdollisella pohjalla.
oot kumminkin kuin se toinen.
Onkohan tyhmyys Tiina-nimisillä rotuominaisuus?
Ei tietenkään toisen viestejä saa lukea. Minulla ainakin on ystäviä, joiden kanssa tulee viestittyä joskus hyvinkin henkilökohtaisia ja arkoja asioita. Jos ystäväni paljastaa minulle jossain viestissä jonkin asian, se ei kuulu avolleni mitenkään. Jos avoni lukisi viestejäni, hän pettäisi paitsi minun myös ystäväni luottamuksen.
Oletteko te ajatelleet sen viestin lähettäjän oikeutta yksityisyyteen, vaikka ette oman siippanne yksityisyydestä välittäisikään? Minusta se, että kurkkii puolison viestejä, viittaa huonoon itsetuntoon. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen ei terveessä ihmissuhteessa vakoile puolisoa.
Itse ainakin sanoin että senkus luet viestit ja puhelutiedot, minusta jopa ihastuttavaa jos ne kiinnostaa.
On se hyvä että oot niin hyveellinen ja sinisilmäinen.Olisihan se upeaa ettei kukaan ikinä tarkastelisi puolisonsa menemisiä ja tulemisia.Mutta karu totuus on se,että hyvin usein juuri näin paljastuu sellaisia pikkuisia yksityiskohtia kuten;pettäminen,valehtelu...ym.
Oli se sitten hyveellisyyttä tai sinisilmäisyyttä. Kyllä se luottamus lähtee meistä jokaisesta itsestämme, ja jos kaveri jotakin harrastaa, niin sehän on kaverin moka, eikä se vahtimalla muutu. Jos se "karu totuus" löytyykin, niin eivät tehdyt asiat tekemättömiksi muutu vaikka niistä tietäisitkin. Jos parisuhteessa alkaa edes epäilyttää niin paljon, että tongit, niin kannattaako yleensä jatkaa? Luottamus on kuitenkin yksi suhteen kulmakivistä.
Jos sinulla yleensä on ystäviä, joihin luotat niin paljon, että kerrot arkoja asioita, olisiko sinulle todellakin ok jos kaverisi puoliso myös tietää niistä, vaikka olet niistä halunnut kertoa _ainoastaan_ luotetulle ystävällesi...? Ei minusta ainakaan, jos kerron jotakin ystävälleni, kerron sen ainoastaan hänelle, en hänen kumppanilleen. Ja myös luotan siihen että toisen yksityisyyttä kunnioitetaan.
No, tulihan purkaus, mutta näin se asia vain on, toiseen pitää voida luottaa, ja epäluottamus lähtee alkujaan ihan omasta itsestään, kuten luottamuskin.
Minusta on aivan käsittämätöntä miten jotkut luulevat hallitsevansa toisen menemisiä ja tekemisiä ronkkimalla kännykkää tai muutenkin kyttäämällä.
En kunnioittaisi itseäni jos moiseen alentuisin, olisi se kuinka sinisilmäistä tahansa. En pidä ajatuksesta, että mieheni tutkisi minun kännykkääni niin miksi sitten ronkkisin hänen?
Sitä paitsi juuri kännykän ronkkiminen on kaikkein typerin tapa saada MUKA selville jotain.
Onko kenelläkään ronkkijalla käynyt mielessä, että kännykästä saa helposti poistettua viestit ja saapuneet puhelut? Kännykästä ei todellakaan löydä absoluuttista totuutta.
Tuossa edellä Tiina kertoi lähettävänsä seksiviestejä jollekin miehelle, jonka nainen repi pelihousunsa niiden takia. Ha-ha-haa, sanon minä. On sekin tapa testata ronkkiiko kumppani kännykkää vai ei!!! Vaikka ko. miehellä olisi naisia joka lähtöön niin tottakai hän poistaisi HEIDÄN viestinsä ja puhelutiedot...
Saan itsekin viestejä (en tosin seksisellaisia) miehiltä ja olen monesti ajatellut, että nekin voisi tulkita aivan päin prinkkalaa jos joku ulkopuolinen ne lukisi. En edes vaivautuisi kommentoimaan kenellekään viestieni sisältöä; se olisi väärällätavalla urkittua tietoa enkä ole viesteistäni, sähköposteistani, kirjeistäni ym. tilivelvollinen KENELLEKÄÄN. Ne ovat MINUN. Jokaisella on OMANSA.
Aivan oikeaa puhetta! Ehkä jonkun mielestä täydellisessä ja avoimessa suhteessa luetaan toisten viestit ja puhelimet ovat yhteistä omaisuutta, mutta...
Mun mielestä avoimessa suhteessa ei ole mitään tarvetta lukea toisen tekstiviestejä. Kuten Siiri sanoikin, puhelin on yksityisomaisuutta.
Missään nimessä viestejä ei saa lukea ilman lupaa! En nyt osaa oikein sanoa muuta... näin se vaan menee!
Voin kuule kertoa, että on todella mukavaa olla suhteessa, jossa toisen menemisiä ei tarvitse epäillä. Käykö kateeksi, kun itselläsi on puoliso, josta ei koskaan voi olla varma? Kun avoni kertoo, että lähtee työmatkalle, asia on sillä selvä. Hän menee työmatkalle, eikä vieraisiin. Onneksi minulla suhde, jossa luottamus pelaa. Säälin heitä, jotka roikkuvat suhteessa, vaikka eivät edes luota puolisoonsa. Kannattaisiko miettiä sellaisen suhteen tulevaisuutta? Onko sitä?
"Kun avoni kertoo, että lähtee työmatkalle, asia on sillä selvä."
Avoliitto on naisen kannalta todella turvaton ratkaisu. Jos mies päättää laittaa oven takanaan kiinni ja vie kaiken omaisuuden mukanaan, niin hän vie kanssa. Edellyttäen tietysti, että mies on ostanut tavarat. Useimmiten kuitenkin mies on töissä ja hänen nimiinsä hankitaan tavaroita.
Avioliitossa, jos tulee avioero, niin suoritetaan omaisuuden ositus eli omaisuus jaetaan puoliksi, ellei osapuolilla ole avioehtoa.
Moni tyttölapsi on kokenut avoliiton karuuden ja turvattomuuden luullen, että pykälät ovat samat kuin avioliitossa.
PS. Olen itse mies.
Kumma ajatus. Meillä molemmat käy duunissa, eikä mitään olla hankittu tähän mennessä miehen nimiin. Ainahan jompikumpi voi lähteä kävelemään ja viedä tavarat, eivät sitä lakipykälätkään ole aina pystyneet estämään. Pitäisi ehkä hankkia sellainen mies/nainen, joka on niin hyvä ihminen, että eronkin tullessa pystyy vielä kommunikoimaan ja SOPIMAAN tavaroiden jakamisesta. Miksi avoliitto siis juuri Naiselle olisi niin turvaton? Eivät nykynaiset enää hoida kotona lapsia... Eivätkä nykymiehet enää ole aivottomia maskuliineja, jotka ostelisivat kaikenlaista ja vain omiin nimiinsä.
melko lapselliselta.
Minähän kirjoitin tekstissäni avon työmatkasta. Mahtaakohan avo olla töissä, jos hän lähtee joskus työmatkalle??? Eli se siitä "mies on töissä, nainen kotona" -ajattelusta.
Luulosi omaisuuden jakamisesta avioeron sattuessa on väärä. Nykyään hyvin usein omaisuus jaetaan oikeudenmukaisesti, ei 50-50-menetelmällä. Minulla on yksi ero takana, ja silloin sain pitää autoni ja asuntoni. Vaimo sai koiran, ja senkin siksi, että se oli hänen lemmikkinsä. Kumpikin otti sen, mitä oli tuonut, ei enempää eikä vähempää. Jos avioliitto on ollut pitkä, jako voi mennä tasan, mutta se ei mene tasan automaattisesti.
"Luulosi omaisuuden jakamisesta avioeron sattuessa on väärä."
Minä en luule mitään vaan minä TIEDÄN.
Avioliiton purkautuessa joko avioeroon tai puolison kuolemaan suoritetaan omaisuuden ositus. Osituksessa määritellään kummankin netto-omaisuus eli varat-velat. Tämän jälkeen netto-omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella. Se, jonka osuus on pienempi, on oikeutettu saamaan erotuksen ns. tasinkona.
Joskus laissa määrätyin erityisperustein voidaan suorittaa ns. osituksen sovittelu eli poiketa kyseisestä PÄÄSÄÄNNÖSTÄ. En rupea tässä selvittämään osituksen sovittelumääräyksiä tarkemmin.
Osapuolet voivat kyllä sopia vapaasti keskenään omaisuuden jaosta, mikäli kumpikin siihen suostuu. Silloin saavat kissat ja koirat, marsut ja hamsterit mennä minne haluavat.
Lain mukainen menettely on yllä kuvaamani, elleivät osapuolet toisin sovi.
Mielestäni saa. Mä luotan pariini, enkä tongi sen viestejä, mut ei haittaa, vaikka se mun kännyyn katsoisikin...
Jos exiltä tulee jotain seksiviestejä, tai ylipäätäin jotian viestejä, annan sen lukea ne ennen minua.... niin tietää, ettei oo salattavaa.
Henkilökohtaisia ovat:
- lankapuhelimesta tulevat puhelut
- matkapuhelinviestit ja -puhelut
- nimelliset kirjeet, postikortit
- sähköpostit
- faksit; sovi lähettäjän kanssa mihin aikaan olet tavoitettavissa, etteivät muut pääse sanomaasi tutustumaan
- nimelliset sähkösanomat
Ihmettelen usein, miksi perheissä tosiaan on miehellä ja naisella yhteinen puhelin???
Yhteisen ja henkilökohtaisen ero nimittäin. Otsikkosi oli osuva: henkilökohtainen. Jos tiedät perheessä olevan yhteinen puhelin, sähköposti tms. se todella on yhteinen ja sinne kun jätät viestin, voit olettaa että molemmat (tai koko perhe) lukee sen. Mutta jos k.o asiat ovat henkilökohtaisia, ja oletat että viestisi saa vain henkilö jolle sen olet tarkoittanut, lähettänet viestin esim. henkilökohtaiseen sähköpostiosoitteeeseen tai henkilökohtaiseen kännykkään. Yksinkertaista. Ja miksikö yhteiset? Toisissa avio-/avoliitoissa on tyyli, että molemmat tietävät kaikki toistensa ja toistensa kavereiden asiat. Meillä taas esimerkiksi on (typerää kyllä) läjä puhelimia, lankapuhelin (yhteinen), varakännykkä autossa (yhteinen) ja molemmilla omat kännykät. Se, onko moinen läjä tarpellinen, on sitten taas eri asia, mutta kaikki ystävämme kyllä tietävät, mihin puhelimeen saattaa vastata kumpi tahansa, ja mistä taas tavoittaa vain toisen.
Minkä takia sitä pitäisi tutkia? Et Utelias maininnut, tutkitko puolisosi kännykkää salaa vai luvan kanssa, mutta jos teit sen salaa niin epäilitkö, että jotain nihkeää saattaisi löytyä?
Mun mielestä tuollainen salaa tutkiminen on tosi asiatonta. Sehän osoittaa selvästi, ettei luota kumppaniinsa. Onneksi mun omassa suhteessa ei ole tollaista kyräilyä vaan olemme usein lukeneet toiselle tulleet viestit ääneen jos toinen esim. ajaa just autoa.
Olemme kaikki erillisiä ihmisiä, vaikka olisimmekin parisuhteessa. Mieheni ystävät eivät välttämättä ole minun ystäviäni, eivätkä heidän miehelleni uskomansa asiat kuulu minulle, enkä edes halua niistä tietää. Samoin toisin päin. Haluan, että ystäväni voivat luottaa minuun niin kuin minä luotan heihin. Oletan, etteivät minunkaan ystäville uskomani luottamukselliset asiat automaattisesti kuulu heidän puolisoilleen.
Salattavaa ei ole minun osaltani, mutta ystävieni osalta on.
Erään kerran kävi tosiaan niin, että mieheni luki pikkusiskoltani tulleen viestin, kun minulla oli muuten kädet täynnä. Hänen piti lukea se ääneen minulle. Hän ojensikin vain kännykän minulle ihan hiljaisena. No, viesti oli todella intiimi ja vaikeasta (mies)asiasta, eikä todellakaan olisi kuulunut mieheni silmille. Hän ei ollutkaan viestin alun jälkeen pitemmälle lukenut, koska koki, että teksti oli niin henkilökohtaista. Sen jälkeen emme ole antaneet lukea toistemme viestejä lukematta niitä itse ensin.
Toi kertomasi tapaus on aika ikävä. Miehesi toimi hienosti kun lopetti lukemisen heti kun tajusi, että se viesti on tosi henkilökohtainen. Se vaara on kyllä olemassa että se viesti on tarkoitettu noin henkilökohtaiseksi jonka kumppani lukee.
Luin tyttöystäväni viestit kun hän oli suihkussa syystä että epäilin hänellä olevan toinen, vaikka väitti että meidän ongelmamme johtuvat vain hänestä itsestään. Epäilykseni osui täysin oikeaan, hänellä oli toinen (eikä hän ollut kovin kaksinen salaamaan sitä muutenkaan, mutta jostain syystä ei voinut kertoa minulle suoraan). Tottakai parisuhteessa molemmilla pitää olla oikeus henkilökohtaiseen tilaan johon toisella ei ole asiaa (ja siihen kuuluu muiden muassa oma känny ja sen tekstiviestit), mutta olen myös sitä mieltä että molemmilla on oikeus tietää totuus. En saanut totuutta muuten selville kuin alentumalla tekemään sen mitä en koskaan kuvitellut tekeväni.
Vanha viisaus sanoo että kun suu sanoo yhtä ja keho kertoo toista, usko sitä kehonkieltä. Antaako epäilys syyn rikkoa toisen henkilökohtaista tilaa, no, se lienee tapauskohtaista. Silloin kun kyse on näin räikeästä tapauksesta kuin tyttöystäväni joka saattoi lirkutella puhelimessa rakastajansa kanssa minun kuullen ja sen jälkeen kieltää kaiken, sanoisin että antaa.
Miten aiot saada asian selvitettyä mikäli et avaa sanaista arkkuasi? Syytät itseäsi ja toivot että ne nihkeät jutut katoavat itsestään jos vain itse parannat tapasi? Niin tuskin tulee käymään.
Olen ronkkinut mieheni puhelinta, luulin todella, että hänellä on joku toinen. Asiasta kesksuteltiin ja vaikka vieläkin olen hieman mustis niin olen lopettanut nuuskimisen, hyvä minä! Nyt tosin saan itse viestejä, jotka eivät ihan välttämättä kestä mieheni silmiä...
En ole koskaan lukenut kultani kännyn viestejä tai plärännyt numeroita ellei hän ole sitä pyytänyt tekemään.
Musta se yksinkertaisesti on väärin. Tosin poikakamuni on sen tehnyt, ja sitte alkanut kyselemään juttuja, joista tiedän hänen käyneen lueksimassa viestejäni. Mitään tulenarkoja asioita siellä ei koskaan ole ollut - mut hän on tulkinnut kavereitteni lähettämiä juttuja ihan miten sattuu ja päätellyt niistä sitten omiaan.
Mielestäni kannattaa olla ens alkuun hiljaa niistä asioista mitä saa omin päin selville, ellei ne ole jo jotain tosi vakavaa ja sitte seuraavan riidan osuessa kohdalle on joku ässä minkä voi vetäistä hihasta.
"ja sitte seuraavan riidan osuessa kohdalle on joku ässä minkä voi vetäistä hihasta."
no noinhan se menee, hyvä jos sinä tappelet sillä tavalla, että keräät viikon aikana kaikki ässät talteen, ja sitten kun tappelette niin kaivelet viisi päivää sitten tapahtuneita asioita muistisi lokeroista ja alat syyttelemään niistä.
Onneksi minä en tee niin.
En ole koskaan katsonut mieheni kännykkää, ja olen sitä mieltä että kännykkää koskee sama sääntö kuin kirjeitäkin, eli kännykkäsalaisuus. Eihän kukaan voi kuitenkaan ketään omistaa eikä pakottaa, joten itse pääsee helpommalla kun jättää toisen kännykän rauhaan. Tekee siis periaatepäätöksen! Parisuhdehan on vapaaehtoinen liitto, joten pientä joustoa täytyy olla puolin jos toisin. Ei kännykkäviestit voi pilata kenenkään avioliittoa.
Myönnetään. Minä tutkin poikaystäväni kännykän säännöllisin väliajoin. Mitään epäilyttävää en ole löytänyt ja jos joskus löytäisin, niin en tiedä osaisinko pitää suuni kiinni.
Väärinhän se toisen kännykän tutkiminen on, mutta minulla on epäilykseni että myös poikaystväni tekee niin ja se ei haittaa koska ei minulla ole mitään salattavaa. Jos se rauhoittaa hänen mieltään niin tutkikoon :)
suomen laissa on kohta joka suojaa ihmisen yksityisyyden, puhelin on ihmisen yksityis asioita joihin myös postisalaisuus luetaan. ainahan voi toista pyytää näyttämään tekstiviestit ym. postit, ja jos toinen ei näytä voipi sitten vetää johtopäätöksiään. avoimuus on parisuhteen peruskivi, jos sitä ei ole ei mielestäni ole myös hyvää ja kestävää suhdetta.
-r-
pettynyt.
Miksei kukaan toisen kännykän kopeloija huomaa, ettei sen tonkimisesta saa MITÄÄN selville? Paitsi sen, että toinen HALUAAKIN sieltä löytyvän jotain tai että ronkkija itse on epäluuloinen ja ei-niin-luottamuksen-arvoinen?