Hei,
Olen kohta kolmekymmppinen nainen ja juuri jäänyt sinkuksi pitkän parisuhteen jälkeen. Kertokaa te toiset kolmekymmppiset sinkut onko uuden parisuhteen solmiminen tämän ikäisenä vaikempaa kuin nuorempana? Olen kaunis ja hoikka,mutta kieltämättä väsymyksen merkit näkyvät helpommin ja ahdistaa se saanko yhtä helposti "pokattua" kiinnostavia miehiä (nuorempana tämä ei ainakaan ole ollut ongelma). Onko muilla samanlaisia tuntemuksia? Haluaisin kovasti naimisiin ja lapsia, ja ajatus ahdistaa, että täytyy etsiä uusi mies.
Olen kohta kolmekymmppinen nainen ja juuri jäänyt sinkuksi pitkän parisuhteen jälkeen. Kertokaa te toiset kolmekymmppiset sinkut onko uuden parisuhteen solmiminen tämän ikäisenä vaikempaa kuin nuorempana? Olen kaunis ja hoikka,mutta kieltämättä väsymyksen merkit näkyvät helpommin ja ahdistaa se saanko yhtä helposti "pokattua" kiinnostavia miehiä (nuorempana tämä ei ainakaan ole ollut ongelma). Onko muilla samanlaisia tuntemuksia? Haluaisin kovasti naimisiin ja lapsia, ja ajatus ahdistaa, että täytyy etsiä uusi mies.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olet itseasiassa aarre :-)
Tarkoitan että tuon ikäisillä on yleensä jo lapset tehtynä, eli jos olet vasta perhettä perustamassa niin olet "kuumaa valuuttaa" markkinoilla :-)
Ja muutenkin, olet vielä nuorehko joten turhaa vaivaat itseäsi tuollaisilla asioilla, varmasti se flaksi käy, ei muuta kun kokeilemaan onnea ;-)
hmm...
riippuu mitä haluaa. Jos hän ei halua niitä joilla on jo lapsia tai muita taakkoja niin eikö se olekkin yhtä vaikea löytää samanlainen mies kuin sellaisen miehen sellainen nainen.
Ihmisistä kuitenkin on 50% miehiä ja 50% naisia.
Noita löytyy mutta eri asia on missä ne tapaa toisensa :/
Vaikeampaa se kieltämättä on. Vaikeampaa ainakin jos koittaa pitää jotain "tasoa" yllä. Itsekkin oon ollu nyt yli vuoden sinkkuna ja eniten rasittaa se ettei enää viitsisi ihan muuten vaan tapailla ja seurustella. 20-25 vuotiaana ei niinkään ollut väliä vaikka pari vuotta ois jonkun kanssa hukkaan mennytkin.
Yksi seikka jonka olen huomannut (näin miehenä) on se että monet ikäiseni naiset alkavat oleen fyysisesti huomattavasti vanhemman oloisia kuin itse olen :/ Toki pitää sanoa että itsekkin joutuu pitämään kunnosta ja omasta hyvinvoinnista huomattavasti tarkemmin huolta näin kolmekymppisenä. Mutta tuntuu siltä että todella harva nainen tekee tarpeeksi.
Itseäni kyllästyttää mennä siihen tutustumisruljanssiin takaisin... uuden kumppanin vanhemmat, kaverit, sukulaiset jne...
Pätkätyöläinen, pian 26 eli vanha, ikisinkku ja myös pienrintainen, C65 eli A75!!
kolmekyppisenä kun etsii myös muita ominaisuuksia toisessa jotka ei kakskymppisenä ollut niin väliä esim.. luonne :), koulutus, elämäntavat, luotettavuus, arvot jne. monet noista asioista ois muokkaantunut toistensa mukaan jos pari on ollu yhdessä jo noin kakskytvuotiaasta lähtien.
ids inte ens försöka hitta nån mera. Blev singel för ca 7 månader sedan.
Skål ödesbroder! Jag har varit singel i flera år, högst haft några knas. Det som är det värsta är att folk ofta skyller det en på en själv. Och fördomar spelar inte in? Ren otur spelar inte in? Jag skäller inte kollektivt ut alla kvinnor, men jag tycker att kraven har ökat märkbart. "Långa, mörka män etc." :P
Ingen är felfri, men så mycket fel gör jag nog inte. Något annat måste det bero på.
Det är bra svepskäl folk har att det är ens eget fel. Man är passiv och "försöker för litet" eller så är man desperat och "försöker för mycket" Och ve den singel som riktar sitt anklagande finger mot någon annan än han själv!
Sjukt...
Vaatimustaso varmaan nousee, mitä vanhemmaksi ihminen tulee. Ettei kukaan vaan kelpaa, vaan haluaa jo vähän valkatakin sitä puoliskoa. Elämänkokemuksella on se huono puoli, että se tuppaa opettamaan ihmistä.
Kolmekymppiset miehet tai sitä vanhemmat on jo aika pitkälle varattua kamaa. Tai meinaan, että normaalit ja kivat miehet. Tietysti on näitä friikkejä, jotka eivät ole tuonikäisenä vielä naisen kanssa seurustelleet, mutta niihin ei kannata kiinnittää huomiota. Joku vika niissä on, jos ei ole tuonikäisenä vielä kokemuksia kertynyt vakavista parisuhteista.
Todennäköisesti sinun pitää vain hyväksyä se tosiseikka, että ukot ovat joko toisella kierroksella ja takana avioliitto lapsia tai tyytyä sellaiseen neitseelliseen friikkiin.
Sinänsä en ymmärrä, että mikä vika niissä lapsissa oikein on. Miksi pitäisi ylipäätänsä löytää kumppani, joka on lapseton. Sitten sen kanssa ruvettaisiin kuitenkin tekemään niitä lapsia hetikohta. En ymmärrä en.
"Tietysti on näitä friikkejä, jotka eivät ole tuonikäisenä vielä naisen kanssa seurustelleet, mutta niihin ei kannata kiinnittää huomiota. Joku vika niissä on, jos ei ole tuonikäisenä vielä kokemuksia kertynyt vakavista parisuhteista."
No onhan tuo ollut tiedossa, mutta mukavaa kun joku sanoo sen suoraan. Voi nyt sitten keskittyä itsensä kehittämiseen ja sikailuun.
Mulle kelpaisi ihana, hellä, huumorintajuinen ja muutenkin kunnollinen toisella kierroksella oleva mieskin, mutta kun niitäkään ei tahdo löytyä mistään. Lapset on myös ok, kunhan herralla ei olisi mitään sitä vastaan, että yhteistäkin perheenlisäystä yritettäisiin.
On taas kommentti kerrakseen!! Hoh hoijaa...
"Kolmekymppiset miehet tai sitä vanhemmat on jo aika pitkälle varattua kamaa. Tai meinaan, että normaalit ja kivat miehet. Tietysti on näitä friikkejä, jotka eivät ole tuonikäisenä vielä naisen kanssa seurustelleet, mutta niihin ei kannata kiinnittää huomiota. Joku vika niissä on, jos ei ole tuonikäisenä vielä kokemuksia kertynyt vakavista parisuhteista."
Onko tämä vain joku luulo / olettamus vai mistä olet tuollaisen ajatuksen päähäsi saanut?
Toiset kolmikymppiset ovat vain viettävät aikansa muualla kuin parisuhteessa ja alkavat perustaa sitä parisuhdetta myöhemmin. Ehtiihän sit kolmen kympin jälkeenkin. ;)
Toiset taas haluavat seurustella jo hyvissä ajoin vain seurustelun takia, ettei vain tule luulla joksikin erikoiseksi. Sitten tulee ero ja kas ollaan yksin.
Molemmat ovat vain omalla tavallaan hankkineet elämänkokemusta. Tyhmää lähteä yleistämään, että kaikki jotka ylittävät jonkin tietyn iän ja eivät ole siihen mennessä seurustelleet.
Ovatkin jotenkin viallisia. Hoh hoijaa....
Eikö sitten kolmikymppisessä, jolla on jo ero tai kaksi takana olisi sitten mitään vikaa??
Jotkut pitävät tätä pahempana vikana kuin kokemattomuutta. Ei kokemattomuus ole mikään vika näissä asioissa. Silloinhän kaikki olisivat jossakin vaiheessa ikäänsä viallisia, jos iän perusteella ruetaan määrittelemään kuinka paljon on seurusteltu.
Lapset tehty ja muutenkin asiat kunnossa...oikein mukavaa :) Voi katsella miehiä aivan toisella tavalla kuin aikaisemmin. Nyt haen seuraa ja hauskuutta vain itselleni, enkä välttämättä edes jokapäiväistä kumppania.
Sama ongelma. Miehen löytäminen ei ole yhtä helppoa kuin nuorempana. Toisaalta jos jotain positiivista pitää löytää niin kolmenkympin tietämissä moni lähtee toiselle kierrokselle, joten toivoa on.Mitä itse olen huomannut niin se on ollut plussaa, kun lapsia ei vielä ole.
Kyllä sä löydät miehen kun pistät sen ikärajan
ylöspäin eli etsit vanhempaa miestä.Et sinä
enää saa 20-kolleja eikä kannata etsiäkkään.
Vanhemmassa vara parempi....
Niin, kyllä minäkin uskon, et mitä vanhemmaksi tulet, sitä vaikeempaa on löytää enää vakavampaa suhdetta. Itse oon kolmenkympin tienoilla oleva lapseton nainen (erosin 8 vuotta kestäneestä suhteesta) ja oon ollut sinkkuna yli 3 vuotta. Tässä ajassa en ole tavannut yhtäkään suunnilleen ikäistäni miestä, joka olisi ollut valmis mihinkään vakavampaan. Kyllä miesten puolesta on ollut kiinnostusta, mutta pelkästään yhden yön juttuihin tai semmoiseen "hengaillaan"-juttuihin. Itse en jaksa enkä viitsi tuhlata aikaan mihinkään hengailuihin enää tässä iässä, eikä mua kiinnosta yhen illan seksiseurat.. Mä en mitenkään voi ymmärtää sitä, että meitä sinkkuja on ihan perkeleesti, mutta miten helkutin vaikeeta on kohdata sellainen mielenkiintoinen ihminen, jonka kanssa ajatukset ja toiveet kohtaisivat. Ei kannata kuitenkaan heittää kirvestä kaivoon, sillä elämä siitä ihanaa, ettei koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan ;-)
Ei kun etsimään!!! torttu esiin ja menoksi kyllä niitä hepin heiluttajia löytyy... mutta katso ensin peiliin olisiko vika siinä mitä näet????
siis sellanen kunnollinen ja mukava hellä ja uskollinen mies,vapaa ollaan ja ei lapsiakaan ole,piakkoin 30v täytän..014 suunnalla asustan..
Olen ollu kolmisen vuotta sinkkuna( lapset), ja kyllä kaikenlaista seuraa on tarjottu. Itse olen 32, ja tarjokkaat ovat olleet 23 vuodesta ylöspäin.Kyllä se biologinen kello miehilläkin tikittää; heti ne yleensä selvittää että mahtaisinko vielä tehdä lisää lapsia. Ja kun vastaus on ei, niin kiinnostus loppuu siihen. Ja nämä on JUURI niitä vapaita kolmikymppisiä! Että kyllä sulle vielä kumppani löydetään, mutta mikään silloin-tällöin ravintolassa-meininki ei käy. Täytyy olla järjestelmällisesti "näytillä", ja havaita porukasta ne vasta-eronneet tai siinähilkulla tyypit, jotka hakevat uutta kumppania. Että onnea yritykselle!