Meillä lapset lentäneet pesästä ajat sitten.
Kiva kuunnella niiden viisastelua meidän elämänvalinnoista.
Me emme puutu mitenkään niiden asioihin, aivan sama mitä touhuavat.
Samaa odotamme itse.
Aina kuitenkin on tehty väärin, kumma juttu.
Auto on paska, remontit väärin tehty, isommista kaupoista kuulemma ei olla kuultu heitä tarpeeksi.
Olen alkanut puhua palturia ja paljon.
Viimeksi sanoin et ostettiin hakattu metsäpalsta pilkkahinnalla Kuusamosta, ei maksanu sataa tonniakaan.
Vittu et niit vituttaa kun kuvittelevat et koko perintö menee meen hölmöilyyn.
Kiva kuunnella niiden viisastelua meidän elämänvalinnoista.
Me emme puutu mitenkään niiden asioihin, aivan sama mitä touhuavat.
Samaa odotamme itse.
Aina kuitenkin on tehty väärin, kumma juttu.
Auto on paska, remontit väärin tehty, isommista kaupoista kuulemma ei olla kuultu heitä tarpeeksi.
Olen alkanut puhua palturia ja paljon.
Viimeksi sanoin et ostettiin hakattu metsäpalsta pilkkahinnalla Kuusamosta, ei maksanu sataa tonniakaan.
Vittu et niit vituttaa kun kuvittelevat et koko perintö menee meen hölmöilyyn.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ootko joskus sanonut heille harmistasi SUORAAN ?
Vai ajattelitko selvittää sen täällä ?
Ei se meitä nypi.
Ollaan saatu monet naurut niiden jutuista.
Nyt ne pohtii tätä kuusamon hommaa.
Että ihan perinnöllä/perinnöttömyydellä uhkailemalla meinasit terästää sukupolvien välisiä suhteita. Tosi uljasta, jatka samaan malliin !
Tollasia paskiaisia te olette.
ohjetta piisaa (: laitanpa korvan taakse! Välillä kun pukkaa tuntumaan ettei muu kiinnosta kuin perintö. Pitäisiköhän pistää maat ja mannut myyntiin ja elää leveästi loppuelämä....Itseppä ollaan omaisuutemme hankittu joten kaippa se olis lupa itse käyttää ja, meinaan jos siltä tuntuu...Siis ihan oikeasti!
varmasti käyttää omat rahasi mihin haluat.
Vaikka raha onkin elämässä tärkeä,minua on aina ärsyttänyt ihmiset jotka ovat elämänsä säästäen kituuttaneet ja sitten vanhuksina alkaa toinen kidutus,pelko että joku vie rahat kuoltua.
Paitsi mitäpä se enää kuolleena voi harmittaa.
Raha ei taida tehdä onnelliseksi.
kiinteään omaisuuteen. Sitten, kun tulee perinnön aika pitää alkaa myymään omaisuutta, jotta voi maksaa perintöverot.....
on puhunut? Epämiellyttävää miniäkokelasta se vaan tuntuu ärsyttävän että toisilla on millä mällätä.Luulisi potuttavan vielä enemmän kun huomaa ettei paljon heru senkään jälkeen kun pääsee meistä lopullisesti eroon...Silottelee sen miellyttävän miniän (siis toisen) elämää sitä enemmän jo noin niinkuin etukäteen (:
Ihmettelen miksi sitä omaisuutta pitää kerätä jollekkin muulle kuin itselle. Luulisi eläkkeellä ollessa löytyvän aikaa hoitaa ja hemmotella itseään. Vai onko kyse sitten siitä ettei kehdata/uskalleta nauttia oman työnsä hedelmistä sitten kun sitä aikaa olisi?
Kukin olkoon se oman onnensa seppä. Lapsia ei pidä kasvattaa siihen että odotetaan parempien aikojen koittavan silloin kun joku kuolee ja päästään perimään.
miniäsi on sinusta epämiellyttävä...ehkä miniäkokelaasi ei voi sietää sinunkaan leveilyäsi,minua ainakin puistattaa tuollaiset leveilijät! Raha on elämää ja ihmisiä tärkeämpää,yäk!
Miniäkokelas on joko ihan pentu tai sitten rahanahne tampio.
Me veljien kanssa neuvoimme vanhempiamme, kun jäivät pikän yrittäjärupeaman päätteeksi ansaituille eläkepäivilleen, että nyt jos koskaan, antakaa palaa !
Kertaakaan ei kumpikaan ollut käynyt Ruotsia etempänä. No, ensimmäisen, hieman vastahakoisen reissun jälkeen alkoi upea kaukomatkailuvuosien putki Etelä-Amerikka, Kiina, Australia, Thaimaa jne. jne. Sovittuna oli vain, että saavat asumisensa ym. perusasiat pyörimään omillaan täällä Koto-Suomessa tai mösivät asunnon pois, mitä eivät halunneet. Niin ikään vanhempien ainoa toivomus oli, että itse aikanaan rakennettu rakas huvilansa jää sukuun heidän jälkeensä.
Kun kuolema sitten parin vuoden välein korjasi satonsa, oli saldo seuraavanlainen: kummallakin rahaa sen verran , että kun viimeiset hoidot, hautajaiset ja muut pesän kustannukset saatiin hoidettua, niin rahaa ei jäänyt kummaltakaan jaettavaksi. Hyväkuntoiset asunto ja huvila jäivät velattoimina jäkeen. Näistä asunto myytiin ja huvila jäi toiveiden mukaisesti sukuun, minulle (jaossa päädyttiin, siihen faktaan, ettei kolhoosiomisteisesta mökistä tule muuta kuin tuhoutuvia ihmissuhteita; niinpä hankin mökin velipojilta itselleni)
Eli lopputulos oli onnellinen, rahan kuluttivat, ne, jotka sen olivat tienanneetkin ja asia, jonka he halusivat säilyttää suvussa säilyikin - ja alkaa parin vuoden kuluessa siirtymään hallitusti seuraavalle polvelle.
Nyt varmaan on ihmettelyjä, miten perilliset voivat olla tyytyväisiä tällaiseen lähes "katastrofiin" ?
No, ensinnäkin kukaan meistä ei vuosikymmeniin ollut millään lailla vanhempiemme varoista vaan jokainen oli luonut varallisuutensa itse.
Toiseksi, isämme viimeiset sanat meille kuolinvuoteensa äärellä olivat "Eläkäähä pojat sovussa !" Siinä vaiheessa teimme toisillemme selväksi, että niin suurta tai mitätöntä asiaa perinnönkäsittelyssä ei saa tulla, joka johtaa riitaan väleillämme. Itse asiassa minulle tuo lause oli tärkein Testamentti isältäni minulle.
Kolmanneksi, sujuvuuden kannalta olennaisin seikka; vaimomme eli miniät eivät olleet perunkirjoitus- eikä perinnönjakotilaisuuksissa mukana ja muutenkin heillä oli erittäin rajoitetut kannanottomahdollisuudet eli joka jätkä toimi omana itsenään ilmän kotikutoista aivopesua.
Eli varallisuus- ja perintöasioilla meille ei ikinä naljailtu kotoa siten, että näitä asioita olisi käytetty lyömäaseina - vastavuoroisesti me pojat (eikä miniät) emme ikinä edes sivulauseissa kärkkyneet vanhempiemme omaisuutta.
Tänä päivänä olemme velipoikien kanssa parhaat kaverit keskenämme - näinkin voi käydä ! Mutta ruvetkaahan temppuilemaan keskenänne ja vielä lakimiesten avustuksella mitättömistä perinnönjaoista, niin varmasti em. lopputulos on utopiaa. Onpahan vain välit pirstaleina ja lakimiehet entistäkin pönäkämpiä.
Ehkä miniän vedättäminen voi olla ja varmaan onkin hauskaa, mutta miksi hitossa teet jäkikasvulle selvitystä omasta omaisuudestasi - olkoon se sitten totta tai tarua. Varo vaan , ettei hetkisen kestävä hauska pilapeli rakennakin sinulle yksinäisen vanhuuden......
Hienoa kuulla, että joillakin on järkeä olla pelaamatta/kiristämättä/ahnehtimatta muiden rahoja.
Omat vanhempani niin kuin appivanhempanikin ovat vielä hyvässä kunnossa ja itse olen kumpaakin porukkaa kannustanut elämään niin leveästi kuin pussi antaa myöten.
Jos joku todella kyttää vanhempiensa/appivanhempiensa perintöä, on se todella surullista sille ihmiselle itselleen.
Itse olisin iloinen, jos saan jätettyä lapsilleni "jotain", mutta kasvatan lapsiani koko ajan siihen, ettei raha tee onnelliseksi, vaan se onni löytyy jostain muualta.
Siihen uskon itsekin.
Ajattelet, että kaikki ajattelevat vain sinun rahojasi. Joten päätät heittää huulta ja vihjaat törsänneesi rahasi jos minnekin. Ajattelet, uskot, että kaikki ajattelevat vain sinua. Luulet, että muut pelkäävät menettäväsi sinun rahasi. Kerron sinulle, että et voi kyllä teknisesti menettää sellaista, mitä et ole koskaan saanutkaan. Kuluta ihmeessä rahasi, ryhdy sanoista tekoihin, ryhdy oikeaksi anopiksi, älä vain uhkaile, tee. Maailma pyörii muutenkin sinun ympärilläsi-. Valehtelet saadaksesi huomiota. Onnitteluni! Olet saavuttanut anoppiuden ylimmän asteen.
Kun oma anoppi on se perintöään odottava "rahanahne", mutta itse humputtelee kaikki varansa (=jättää siis omat lapsensa täysin perinnöttömäksi, mutta itse kyllä kärkkyy omien vanhempiensa rahoja?)..?! Eikö olekin huomattavan ristiriitaista touhua?!
kukaan ei ole omaisuuttaan muille selvitellyt.Miniä on vain "rivien välistä" tehnyt omat johtopäätöksensä ja nyt sitten jakelee neuvojaan miten "meidän kuuluu" heitä avustaa.Se jos mikä kieltämättä on epämiellyttävää...