Ikävää!! Minä se joka lähdin.. Nyt neljä kuukautta takana. Ja yksi epäonnistunut suhde. Ex:lle meidän ero oli ylläri. Asuttiin yhes 1,5v ja seukattiin 2,5v. meillä kaikki oli periaatteessa hyvin, ei pettämistä, juomista, lyömistä. Mulla vaa kova ahdistus ja pois piti päästä. Nyt ollaan juteltu asioista ja huomaan kuinka kaipaan häntä viereeni ja rakastan oikeesti. En tiedä ottaisiko takaisin, järkevä kun on niin varmaan miettis tosi tarkkaan, mulla ko oli toi pika suhde.. Itseä jarruttaa ne meidän ongelmat jotka kertyi sellaisiksi et en pystynyt niistä puhumaan. Nyt sit kelaan et kui isoja ne sit loppupeleissä oli ja oppisiko se suomalainen mies puhumaan niist. Voiko tollasen saada toimiin pitemmällä tähtäimellä jos molemmat oikeesti haluaa jos asiat saadaan puhuttua.
-suomalainen mies
-suomalainen mies
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla melkein sama juttu.Olimme kihloissa ja tuntui hyvältä.Sitten tuli isku vasten kasvoja.Tyttökaverini halusi lähteä pois.Ja muuttikin.Sain puoli vuotta aikaa näyttää hänelle että minuun pystyy luottamaan.En pettänyt koskaan vaan luottamuspula tuli raha ja ilmoitus-asioissa sen takia hän lähti.Ja minun kanssa ei kuulemma pystynyt puhumaan asioista.En kuulemma pysty muuttumaan loppuelämäkseni.Siinä hän on väärässä.Parin kk:n jälkeen hän huomasi että pystyy juttelemaan kanssani ja että olen muuttunut.Monet itkut on molemmat vääntänyt ja hän on yrittänyt pystyä luottamaan jälleen mutta ei ole pystynyt.Viime tapaamisestamme on aikaa 1 kk ja silloin hän halusi nähdä minut ja saikin.Oli yötä ja oli ihana ilta.2 vkoa siitä hän ilmoitti menevänsä treffeille vaikka olimme olleet yhteydessä koko ajan.2 vkoa treffeistä hän seurustelee jo tämän pojan kanssa.Sanoi minulle että olin hänen suurin rakkautensa ja pelkää että jos näkee minut niin ei voi olla koskematta vaikka seurustelisi.Poika on häntä reilusti nuorempi ja exäni suunnittelee perhettä.Mutta poika on niin nuori etten usko sen toimivan.Nyt vain odotan ja katson josko hän palaisi vielä luokseni.Olen valmis unohtamaan tuon suhteen ja aloittamaan kaiken alusta.Saa nähdä kuin käy.Tämä aika on ollut tuskaa mutta olen oppinut tästä paljon.Samoja virheitä en enää tee.Kumpa hänkin sen joskus tajuaisi.Ja tulisi takaisin kotiin.Haluaisin jo perustaa perheen.En jaksa enää hypätä.
Tuskaa!! Ku olis keksitty kone jolla voisi ennustaa tulevaa.. Tulisimmeko onnellisiksi? Vai onko tää kaikki vaan sitä hyvän kaipausta suhteesta, kun ne "huonot" jutut vaan nyt tuntuu nii mitättömiltä.. Toisaalta jos vaan jättäisi kaiken taakseen, unohtaisi, poistais numeron puhelimesta, polttais kirjeet ja kuvat jne.. Mutta unohtuisiko se sittenkään? Unohtuisiko se kun hän kietoo kätensä illalla ymparillesi, tulee aamulla viereesi kun heräilet, ottaa syliin kun on vaikeeta.. Eipä voi ku kattoo peiliin.. ..aika näyttää.