Olin neljännesvuosisadan vaativassa palveluammatissa. Työ oli kivaa ja elämä hymyili. Kunnes eräänä päivänä esimieheni ilmoitti tulevasta työolosuhteiden muutoksesta, joka käytännössä tarkoitti yötyömäärän vähintään kymmenkertaistumista kotoa poissaolojen kolminkertaistumista. Puolen vuoden ajan vetosin ammattiliittoon ja esimieheen, hänen esimieheensä, osaston johtajaan ja jopa konsernin pääjohtajaan - kaikki turhaan. Sitten iski stressi ja esimiehen pompotus lisääntyi. Ajattelin, että kohta se vääntää vaikka tikusta jonkin verukkeen antaa potkut. Koska eläkeikään oli vielä aikaa parikymmentä vuotta, totesin, että parempi lähteä itse.
Nyt ansiosidonnaisen loppu häämöttää ja paniikki kasvaa. Maassamme on kuulemma huutava pula palvelualojen työntekijöistä - missä? Olen hakenut jokaikistä työtä, jota kohtuudella katson kykeneväni tekemään, ja niitäkin, joihin katson olevani ylipätevä sekä sellaisia, joihin nykyiset kykyni eivät riitä. Turhaa kaikki. Sellaista työvoimapulaa ei nähtävästi Suomeen saada, että keski-ikäinen sais hommia.
Työministeriö järjestää kyllä kaikenlaisia työllisyyskursseja, jotka ei oikeasti auta työnsaantiin vaan helpottavat päättäjien ylikuormitettua omatuntoa. Miksi ei mieluummin tueta yrityksiä työllistämisessä teemalla "työ tekijäänsä opettaa". Nykyään joka työhän tarvitaan jotain "passia" ja "ajokorttia" - tehtäviin, jotka keskimääräisen älykkyyden omaava, työmotivoitunut henkilö omaksuu muutamassa tunnissa.
Lopuksi: ei liene kaukana aika, jolloin seuraavanlainen ilmoitus löytyy sanomalehden työpaikkaosiosta: " Takapajulan kaupunki etsii puistotyöntekijöitä. Vaatimuksena ammattikorkeakoulun puistotekniikan kolmivuotinen tutkinto suoritettuna vähintään kiitettävin arvosanoin, koiran jätösten käsittely - passì, nurmileikkurin ajokortti, kotimaisten kielten lisäksi vähintään viron ja somalinkielen sujuva suullinen taito, itsepuolustuksen C-diplomi suotava."
Nyt ansiosidonnaisen loppu häämöttää ja paniikki kasvaa. Maassamme on kuulemma huutava pula palvelualojen työntekijöistä - missä? Olen hakenut jokaikistä työtä, jota kohtuudella katson kykeneväni tekemään, ja niitäkin, joihin katson olevani ylipätevä sekä sellaisia, joihin nykyiset kykyni eivät riitä. Turhaa kaikki. Sellaista työvoimapulaa ei nähtävästi Suomeen saada, että keski-ikäinen sais hommia.
Työministeriö järjestää kyllä kaikenlaisia työllisyyskursseja, jotka ei oikeasti auta työnsaantiin vaan helpottavat päättäjien ylikuormitettua omatuntoa. Miksi ei mieluummin tueta yrityksiä työllistämisessä teemalla "työ tekijäänsä opettaa". Nykyään joka työhän tarvitaan jotain "passia" ja "ajokorttia" - tehtäviin, jotka keskimääräisen älykkyyden omaava, työmotivoitunut henkilö omaksuu muutamassa tunnissa.
Lopuksi: ei liene kaukana aika, jolloin seuraavanlainen ilmoitus löytyy sanomalehden työpaikkaosiosta: " Takapajulan kaupunki etsii puistotyöntekijöitä. Vaatimuksena ammattikorkeakoulun puistotekniikan kolmivuotinen tutkinto suoritettuna vähintään kiitettävin arvosanoin, koiran jätösten käsittely - passì, nurmileikkurin ajokortti, kotimaisten kielten lisäksi vähintään viron ja somalinkielen sujuva suullinen taito, itsepuolustuksen C-diplomi suotava."
Vastaukset 7
Vanhimmat
Et ole ainoa.
Meitä samanmoisia on enemmän kuin kirppuja koirankarvoissa.
Jaksamista!
Siitä se alkaa, kestää, kestää, ja kestää.
Tää kaikki karaisee.
Mikä ei tapa - vahvistaa.
työmarkkinatukeen, varaa ei ole, velkaa kertyy,täytyy alkaa keinotella, luuseriksi haukutaan, kohta kuollaan kai
Ja onneksi kuollaan sentään kaikki. Ei pelkästään me luuserit.
On helpottavaa olla luuseri. Pahin on tapahtunut, mutta...
On VAPAA!
Hieno pörssisijoittaja-herrakin kuolee ennen pitkää.
Myös hänet kääräistään sairaalaan ruumiskelmuun, sitä ennen jalat sidotaan yhteen tiukasti.
Eipä juokse enää rahan perässä, ei.
Ise olen 52-v nainen. Olen terve täysin työkuntoinen ja mieleltäni nuorekas, mutta liian vanha työnantajalle. Olen ollut 3-vuotta työtön ja jotenkin turtunut tilanteeseen etten oikeastaan uskalla etsiä enää töitä. Työnantaja on kiinnostunut minusta tasantarkkaan niin kauan kun kuulee ikäni. Näytän ikäistäni nuoremmalta, mutta se ei auta asiaa, vuosiluku on väärä. Mikähän ikä työnantajalle on hyvä???
Niinpä niin - en ymmärrä tätä.
Työnantajat aina valittavat, kuinka kalliiksi työntekijät tulevat. Kuitenkin palkkaavat nuoria, jotka sitten jäävät äitiyslomille, pitävät hoitovapaita, lasten sairaudesta johtuvia vapaita, saavat urheiluvammoja, pitävät biletyksen jälkeisiä rokulipäiviä etc.
Keski-ikäinen ei kelpaa, vaikka on jo elämän tasoittama, kokemusta hankkinut, edelleen terve ja oppimiskykyinen, sekä vapaa lastenhoidon velvoitteista.
Voisikohan jonkun firman rekrytoija ystävällisesti vastata tähän.
Vanha pilaa imagon !
--vanhat halutaan vanhainkotiin.
---siis muista boikotoida yrityksiä ja tuotteita, jotka on vain nuorille!!! raha puhuu