tein päätöksen ja päätin sanoo soro noro yli vuoden kestäneelle parisuhteelle,tai oikeestaan se oli meijän yhtein päätös...mä oisin vielä halunnut olla miehen kanssa mutta en ois halunnu tällä tavalla kummiskaan jatkaa.entä jos nyt alan katuu päätöstäni?miten mä selviän tästä?olen yrittäny näin ensalkuu miettii mitä se on tehny mulle...ainakaan ei ole enää ongelmaa miehen exästä ja eipähän tarvi ainakaan kestää väkivaltaa...mun kodissa on kaikki meijän riidat tapahtunut..lattiassa klommoja,ovissa nyrkin jälkiä,mun polvi viel pikkusen paskana ja mustelmia ei enää kyllä tulisi.mutta rakastan tätä miestä ihan älyttömästi.olenko tehnyt oikean ratkasun teidän mielestä?entä jos tulen katumaan?miten selviän tästä ero prosessista?tunnen itseni yksinäiseksi ja hylätyksi.kotona ahistaa olla kun siellä just nää jutut on tapahtunu.tuntuu siltä ettei mulle ole suotu "elämäni"miestä.luulin että hän se olisi ollut mutta ei!mäki olen kyllä käyttäytynyt tosi huonosti ja ollut ajattelematon ja mä varmaan olen saanut tän aikaankin mun mustasukkasuudella.kaikki lähti miehen exästä ja tuli muita ongelmii ja sitten väkivalta.mies oli minulle tosi hyvä.ihana.rakas,huomaavainen,luotettava ja kaikkee mahollista mutta näitten ongelmien myötä sen pää on seonnu ja väittää ettei se "tunne"enää itteensä.että ei mies ole yksin syypää kaikkeen vaan yhtälailla minäkin.yhessä me pilattiin tää.kauheeta olla yksin.löydänkö koskaan sopivaa ja pidempi aikaista miestä?ihan kun mulle ei olis luotu semmosta.mua ahistaa kaikista eniten olla kotona...yöt on hirveitä.koirani on myös esteenä sillä tavalla että joudun myös siellä olee.miten te olette selvinny erosta?kauan kesti toipuu?yrittäkää pliis kannustaa mua että tein oikean ratkasun että en tule katumaan päätöstäni.nyt tarvisin jotain varmistusta tähän.auttakaa mua!kiitos etukäteen.mielipiteitä tulemaan,mieluiten asiallisia.en jaksais nyt mitään "ylimäärästä".kannustusta kaipaisin kanssa.kiitos!en varmaa pääse koskaan yli tästä...pelottaa ajatus että kauan tää suruaika kestää.olenko surullinen vielä monien kuukausien jälkeenki.
pelottaa
tiiu
4745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedät tiiu itsekin, ettei väkivaltaisessa suhteessa kuulu elää. Jos sinulla on todella vaikeata voit hakea ammattiauttajankin apua. Älä kuitenkaan palaa suhteeseen, jossa sinua on pahoinpidelty tai olet itse ollut väkivaltainen toista kohtaan.
Sydänsuruihin auttaa aika ja ystävät. Karua, mutta totta.
Ei tälläiseen asiaan ole kovin lohduttavia sanoja, saati sitten hyviä neuvoja. Ammattiapu on varmasti hyvä vaihtoehto mutta se askel saattaa olla vaikea monelle.
Suruaika tosiaan kestää pitkään, eikä se lyhene hirveästi vaikka uuden miehen löytäisitkin. Se saattaisi hajoittaa enemmän kuin korjata. Anna itsellesi aikaa ja kelaa ne asiat läpi vaikka se sattuisi. Elä ahda niitä sisääsi.
Voit kirjoitella vaikka minulle jos siltä tuntuu, kunhan käyt ne asiat läpi. En ehkä hirveästi pysty auttamaan, mutta on ainakin joku joka kuuntelee.
Voimia tiiu!
kiitos hirveesti teille kannustuksesta.mutta ei kaikki ole exäni syytä...ei yksin voi riidellä,olen yhtä syypää asiaan kun exäni.sillä vaa paineiden keskellä hajos pää.
Ei teillä olisi kirjoituksesi mukaan tulevaisuutta. Väkivaltainen parisuhde ei tule toimimaan, siinä joutuu koko ajan elämään pelossa että mitä seuraavaksi taas tapahtuu. Löydät vielä varmasti uuden rakkaan. Olet tehnyt hyvän päätöksen, älä peru sitä kun nyt olet jo pystynyt "astumaan sen kynnyksen yli". Lisäksi kun puolisosi oli samalla linjalla, eli et ole vain yksin tullut siihen tulokseen ettei suhde toimi niin kuin pitäisi.