Tänään sen sitten kuulin. Kolme vuotta erosta, jonka pääsyy oli miehen kolmenkympin kriisi , masennus, työpaikan menetys ja hoitamaton parisuhteemme. Olimme umpikujassa, ero oli silloin hänelle ainoa tie ulos. Voisi olla, että se ei olisi ollut lopullinen, jos mies ei olisi juossut uuteen suhteeseen samantien. Siis niin, että alle vuoden päästä virallisesta erostamme, oli lapsi uuden kanssa syntynyt. Ei tarkoituksella, mutta kuitenkin.
Eilen näitä yhteisiämme hakiessa jutellessamme totesi, että kyllä ongelmamme olisivat olleet selvitettävissä, mutta hänellä ei silloin ollut siihen halua. Aika suoraan totesi myös, että uusi ei vastannut odotuksia ja nyt koettaa vain kestää, kun tuli tutustumatta hypättyä uuteen suhteeseen ja huonot puolet paljastui vasta myöhemmin. Kuulemma ei kahta kertaa kehtaa erota. Minä olin kuulemma monella tapaa parempi kumppani : (.
En ole vahingoniloinen, erosta liian kauan ja olemme kavereita nykyään. Itselläkin tässä välissä vuoden suhde, joka päättyi vähän aikaa sitten. Olen ennenkaikkea surullinen, sillä tiesin silloin, että toinenkin vaihtoehto olisi ollut mahdollinen - yhdessä kasvaminen ongelmien yli. Yksin se oli kuitenkin mahdotonta. Olen surullinen, sillä tälläiset erot voisivat olla vältettävissä.
Miettikää ihmiset ennenkuin eroatte tai miettikää kannattaisiko ero käsitellä kunnolla ennenkuin hyppää uuteen suhteeseen. Ei se aina vaihtamalla parane, vaikka joskus kylläkin.
Itse toivon, että noin huonoilla eväillä lastatty liitto kuitenkin kestäisi, koska muuten joutuvat lapsemme seuraamaan pian sivusta uutta eroa. Ovat kuitenkin exän nyksäänkin matkan varrella kiintyneet. Naisparka, onneksi ei tiedä asiasta mitään.
Eilen näitä yhteisiämme hakiessa jutellessamme totesi, että kyllä ongelmamme olisivat olleet selvitettävissä, mutta hänellä ei silloin ollut siihen halua. Aika suoraan totesi myös, että uusi ei vastannut odotuksia ja nyt koettaa vain kestää, kun tuli tutustumatta hypättyä uuteen suhteeseen ja huonot puolet paljastui vasta myöhemmin. Kuulemma ei kahta kertaa kehtaa erota. Minä olin kuulemma monella tapaa parempi kumppani : (.
En ole vahingoniloinen, erosta liian kauan ja olemme kavereita nykyään. Itselläkin tässä välissä vuoden suhde, joka päättyi vähän aikaa sitten. Olen ennenkaikkea surullinen, sillä tiesin silloin, että toinenkin vaihtoehto olisi ollut mahdollinen - yhdessä kasvaminen ongelmien yli. Yksin se oli kuitenkin mahdotonta. Olen surullinen, sillä tälläiset erot voisivat olla vältettävissä.
Miettikää ihmiset ennenkuin eroatte tai miettikää kannattaisiko ero käsitellä kunnolla ennenkuin hyppää uuteen suhteeseen. Ei se aina vaihtamalla parane, vaikka joskus kylläkin.
Itse toivon, että noin huonoilla eväillä lastatty liitto kuitenkin kestäisi, koska muuten joutuvat lapsemme seuraamaan pian sivusta uutta eroa. Ovat kuitenkin exän nyksäänkin matkan varrella kiintyneet. Naisparka, onneksi ei tiedä asiasta mitään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselleni kävi samoin, masennus, 30v kriisi, pitkä kotonaoleminen lasten kanssa, en tiennyt mitään mitä haluan elämässäni tehdä. Oli vain ainainen paha olo ja naps - tapasin miehen joka oli kuin vastaus (muka) kaikkiin ongelmiini.
Harkinta-aika meni umpeen. Mietin, mietin ja mietin. UO on ihana ja noin, MUTTA....eihän meillä ole oikeasti mitään yhteistä. Ex on ...hyvä ja kunnollinen ja välittävät jne. Lasteni isä.
Pää hajoaa, entiseen en halua palata mutta mietityttää juuri se että onnistuisimmeko vielä kahlaamaan läpi ongelmiemme. Ex olisi puoliksi halukas yrittämään sitä.
Elämäni vaikeinta aikaa..
Rakkaus ei elä kahden ihmisen välissä, vaan kahden ihmisen ympärillä, siinä kuinka yhteiseksi parisuhdetta ympäröivä maailma koetaan. Kun rakkaus rakoilee, keskittykää yhdessä vaikka luontoon, etsikää sieltä yhteisiä kokemuksia. Miettikää vain omaa mitättömyyttänne maailman myllerrysten ja maailmankaikkeuden keskellä. Kyllä se rakkauden roihu löytyy sieltä avaruuksista uudelleen. Niin kauan kuin etsitte rakkautta väliltänne, kasvatatte vain etäisyyttä välissänne vaikka valovuosien mittaiseksi. Paras tapa tuhota rakkaussuhde on keskittyä rakkaussuhteeseen. Paras tapa parantaa heikkokin suhde on keskittyä YHDESSÄ johonkin ihan muuhun elämää ympäröivään asiaan.
Kuin olisin lukenut omaa tarinaani. Mieheni lähti riemuiten toisen naisen matkaan, väitti löytäneensä elämänsä naisen. Oli minulle suorastaan inhottava. No, lapsi heille syntyi vuoden kuluttua meidän erosta.Nyksä teki vanhanaikaisen ja huijasi exän isäksi, kuulema. Ja eikös vain exä tullut juttusille jo 2 v kuluttua erostamme ja valitti tehneensä elämänsä mokan. Uuusi kun ei ollutkaan sitä mitä oli luullut. Olin kuulema monin verroin parempi... Tuosta on jo 5 vuotta. Nyt exä on masentunut ja alkoholi maistuu. On soittanut joskus ja kertonut elävänsä helvetissä, tappelevat vain nyksänsä kanssa. Itse olen nykyään onnellinen elämässäni,en kaipaa mitenkään exääni mutta hänen kohtalonsa surettaa. En voi olla vahingoniloinen, ihmettelen vain tuota ihmisen kykyä pilata elämänsä tekemällä liian äkkinäisiä päätöksiä.
Keskustelu voisi olla joskus paikallaan, mutta monesti parisuhteessa jäädään jumiin niihin omiin tyhmiin ajatuksiin ja mielipiteisiin, jolloin ei ole mahdollisuutta sopia ja keskustella asioista. Tuolloin päädytään liian helposti siihen, että no sitten kattilat jakoon. Asiat on jotenkin liian helppoja nykyisin. Erotaan vaan ja ei keskustella mistään ja sitten vuoden kahden päästä katsotaan toisia, siis parit keskenään tapaa ja sanoo, että no olisiko kannattanut puhua?
Silloin voi olla jo liian myöhäistä ja uudet kuviot on jo päällä. mutta millaisina? Kaikki on jäänyt hoitamatta ja puhumisen tarve tuleekin tuolloin eteen.
Ihmettelen miten helppoa onkaan nykyisin erota ja heittää toinen ja toiset pois kuvioista?
Mielestäni aivan liian helppoa!!
Erotaan kun omat paukut ei riitä ja ei tajuta, että on olemassa se puhumisen lahja. Silloin kun puhevälit ei toimi, niin täytyisi hakea ulkopuolista apua.
Olet aivan oikeassa. Olisiko tässä maassa juurikaan monta alkoholistia, jos he osaisivat , uskaltaisivat ja kykenesivät hakea apua niihin ongelmiin perehtyneiltä ,joihin heidän juomisensa syyt perustuvat. Se vaatii rohkeutta se on totta.Sehän on sitä, että pahaa oloa lääkitään juomalla.
Mielestäni sama pätee avioliittoihin ja varsinkin niissä tapahuneisiin pettämisiin. Jos asiat olisi puitu ajoissa olisi vältytty valtavalta tuskalta koskien useata ihmistä ja varsinkin lapsia. Joskus on vaan niin, että ulkopuolinen osaa auttaa suhdetta ja siinä koettua kun ollaan umpikujassa. Tällaiset parikeskustelut ovat omiaan myös saattamaan muutosta ja kypsymistä puolisoissa