Avioerosta kulunut nyt 4 vuotta. nyt alkaa jo hieman päästä elämänsyrjästä kiinni. Avioliitto kesti 8v ja siitä on kaksi lasta: tytär 10v ja poika 5v. No, onneksi poika on liian nuori muistamaan aikaa kun isä asui kotona.
Kuitenkin, vaikka en mielestäni mikään ikäloppu vielä olekaan(33v9 niin elämäni on niin täysin muotoutunut että en todellakaan usko, että enää koskaan viettäisin hetkeäkään parisuhteessa. Vaimollani on uusi mies, eli isäpuoli lapsilleni mutta onneksi meidän tapauksessa on sattunut sen verran sivistyneiden aikuisten joukkio, että sen koommin vaimoni eikä hänen uusi miehensäkään työnnä minkäänlaisia kapuloita rattaisiin sen suhteen, että kuinka usein saan tavata lapsiani ja tapaankin heitä lähestulkoon joka päivä. Erommekin oli niin sivistynyt, että teimme parhaamme, että emme lasten kuullen riitelisi.
Olen jopa onnellinen ex-vaimoni puolesta. Hänen uusi miehensä on myös avioeron kokenut ja heillä on kmuutenkin paljon yhteistä keskenään. Itse olen täysin varma siitä, että vietän loppuelämäni ilman naissuhdetta. Näiden neljän vuoden aikanakaan ei ole ollut yhtäkään, ei edes mitään yhden illan juttua. Minun osaltani naisjuttujen aika on ohi. Pääasia on minun omat lapseni.
He kasvavat ja tyttö on jo kolmannella luokalla kouluussa, poika aloittaa koulun ensi vuonna. Heiltä ei taloudellista osanottoa minun taholtani tule puuttumaan, mitä hyvänsä he päättävätkin tulevaisuudessa tehdä.
Olen tavallaan onnellinen että kaikki asiat ovat, olosuhteet huomioon ottaen sujuneet hyvin sivistyneesti. Silti tekisin mitä tahansa, jotta saisi käännettyä kelloa taaksepäin ja tehtyä jotkut asiat toisin ettei tässä ja nyt oltaisi.
Kuitenkin, vaikka en mielestäni mikään ikäloppu vielä olekaan(33v9 niin elämäni on niin täysin muotoutunut että en todellakaan usko, että enää koskaan viettäisin hetkeäkään parisuhteessa. Vaimollani on uusi mies, eli isäpuoli lapsilleni mutta onneksi meidän tapauksessa on sattunut sen verran sivistyneiden aikuisten joukkio, että sen koommin vaimoni eikä hänen uusi miehensäkään työnnä minkäänlaisia kapuloita rattaisiin sen suhteen, että kuinka usein saan tavata lapsiani ja tapaankin heitä lähestulkoon joka päivä. Erommekin oli niin sivistynyt, että teimme parhaamme, että emme lasten kuullen riitelisi.
Olen jopa onnellinen ex-vaimoni puolesta. Hänen uusi miehensä on myös avioeron kokenut ja heillä on kmuutenkin paljon yhteistä keskenään. Itse olen täysin varma siitä, että vietän loppuelämäni ilman naissuhdetta. Näiden neljän vuoden aikanakaan ei ole ollut yhtäkään, ei edes mitään yhden illan juttua. Minun osaltani naisjuttujen aika on ohi. Pääasia on minun omat lapseni.
He kasvavat ja tyttö on jo kolmannella luokalla kouluussa, poika aloittaa koulun ensi vuonna. Heiltä ei taloudellista osanottoa minun taholtani tule puuttumaan, mitä hyvänsä he päättävätkin tulevaisuudessa tehdä.
Olen tavallaan onnellinen että kaikki asiat ovat, olosuhteet huomioon ottaen sujuneet hyvin sivistyneesti. Silti tekisin mitä tahansa, jotta saisi käännettyä kelloa taaksepäin ja tehtyä jotkut asiat toisin ettei tässä ja nyt oltaisi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiitos kauniista kirjoituksestasi.
Itse olen se jättänyt osapuoli. En puutu tässä avioeroni syihin, mutta minua surettaa kovasti ex-mieheni paha olo. Lopullisesta erosta on nyt puoli vuotta, ja ex soittelee miltei päivittäin ja itkee minua takaisin.
Haluaisin hänelle hyvää, mutta en palata takaisin. Kirjoituksesi antaa toivoa, että hänelläkin vielä elämä tulee kirkastumaan.
Se voi ollakin että hänellä elämä kirkastuu ja sulla sumentuu. Osat voivat vaihtua ja loppupelissä sinä itse saatat itkeä...
Olisi varsin oikeudenmukaista jos näin loppupeleissä kävisi, mutta todellisuudessa me pahat naiset (ja miehetkin) aina tuppaamme pärjäämään.