Nelikymppisenä naisena joudun toteamaan että tähän taisi loppua seksielämäni. Mieheni nukkuu yönsä telkkarin ääressä, ehkä aamuyöllä saattaa herätä ja kömpii sänkyyn, mutta seksielämä on täysin olematonta. Samoin kaikki hellyys ja toisen huomioiva kosketus.
Menenkö etsimään muita miehiä vai mitä teen. Olen yrittänyt itsekin tehdä aloitetta mutta kun sain pakit, eipä ole enää huvittanut tarjota itseään, tuli tunne että hän inhoaa todennäköisesti minua.
Hullua olisi erota tällaisen asian takia, mutta toinen vaihtoehto on sitten aloittaa mummuelämä jo tässä iässä.
Menenkö etsimään muita miehiä vai mitä teen. Olen yrittänyt itsekin tehdä aloitetta mutta kun sain pakit, eipä ole enää huvittanut tarjota itseään, tuli tunne että hän inhoaa todennäköisesti minua.
Hullua olisi erota tällaisen asian takia, mutta toinen vaihtoehto on sitten aloittaa mummuelämä jo tässä iässä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä on täällä vähän samankaltainen tilanne. Oletko sinä yrittänyt puhua asiasta miehesi kanssa? Kertonut miltä sinusta tuntuu?
No, joillakin se puhuminen varmasti auttaa, mutta meillä se ei tehnyt kyllä mitään vaikutusta. Yleensä pystymme mieheni kanssa puhumaan asiasta kuin asiasta, ja tarvittaessa pitkään, mutta tämä asia tuntuu vaan olevan miehelleni sellainen, että hän vain yksinkertaisesti "kääntyy kuoreensa", eikä halua selvittää tilannetta ollenkaan.
Minäkään en voi oikein mitään muuta neuvoa antaa sulle kuin, että järjen mukaan sen keskustelun vain pitäisi auttaa tässä tilanteessa. Eihän sitä nyt voi olettaa, että tietää mitä toisen päässä liikkuu, jos toinen ei kerro mitään.
Toisaalta mieleeni on kyllä tullut, että olisikohan miehellä kenties jotakin masentuneisuutta tai muuta "matalapainetta", koska hän ei tee muuta vapaa-aikana kuin istuu kotona telkkarin edessä. Pitäisiköhän ehdottaa esim. jotakin yhteistä tekemistä/harrastusta, josta mies saisi "lisää virtaa"? Täytyy tähänkin sanoa, valitettavasti, että meillä tämäkään ei toiminut. Mieheni kertoi vain olevansa "huono syttymään" uusille harrastuksille ja asia siirrettiin seuraavalle vuosituhannelle...
Ja todellakin! Seksi on osa parisuhdetta. Mielestäni se on juuri se asia mikä erottaa kaveruussuhteen ja parisuhteen toisistaan. Vai olenko ihan väärässä? Jotenkin tuntuu, että on väärin tuhlata toisen elämää uskottelemalla, että haluaa elää parisuhteessa, jos on valmis vain kaveruussuhteeseen. Ei se parisuhde valitettavasti hoitamatta toimi, kenelläkään. Toisaalta voihan olla, että miehet ajattelevat asiasta eri tavalla. Mutta siltikään se ei nyt vain näytä toimivan. Mutta rehellistä olisi ainakin pystyä keskustelemaan asiasta, edes jollakin tasolla. Ja todellakin; kosketukset ja hellyys ovat osa seksiä, esileikkiä parhaimmillaan. Ja muutenkin tärkeä osa parisuhdetta. Meiltäkin ne ovat hävinneet. Tekee ihan pahaa pyytää miestäni koskettamaan minua ja ottamaan syliinsä, kun hän ei jostain syystä enää niin halua tehdä...En voi ymmärtää...
Toivottavasti teillä vielä kuitenkin puhumalla tästä asiasta selvittäisiin. Meillä näyttää siltä, että sekään ei ole enää mahdollista...Minustakin tuntuisi hullulta erota seksin puutteen vuoksi. Ja pettäminen ei kuulu harrastuksiini, mutta pakko tunnustaa, että mielessäni sekin on viime aikoina käynyt.
Ja jos se jotakin lohduttaa, niin minä olen kolmikymppinen. Niin että tilanteesi on ainakin siinä mielessä parempi kuin minulla...
ja vieläpä sellainen jolta saat hyvää seksiä.
Mitäs jos alkaisit itse kosketella häntä, ei aina seksi mielessä.
Osoita että arvostat ja rakastat käytökseläsi.
Yleensä metsä vastaa niinkuin sinne huuhetaan.
Aloita vähitellen , koskettele vaivihkaa ei päälekäyvästi.
Jos suhteene on pitkä , niin kyllä sinunkin on vieteltävä miehesi. Pitkässä suhteessa sitä seksiä ei vältämättä saa tivaamalla.
Naiset on tottunut siihen että miehet on tivaamassa sitä seksiä aina. Itse olen yli nelikympinen mies ja olen itsestäni huomannut että en syty enää niinkuin nuorena. Kaipaan naiselta paljonenemän lämmittelyä ja hellyytä myös itse, myös sitä arvostusta ihmisenä.
Kerohan, Ruusunen, osaatko vastata tähän kysymykseen: tunteeko miehesi itsensä tärkeäksi ja tarpeelliseksi? Elämässään yleensä, kotosalla, töissä, parisuhteessa, kaveriporukassaan? Onko hänellä vastuita, jotka vain hän voi hoitaa? Onko hän isäntä talossa?
Tässä sinulle eräs näkökulma asiaan:
Miehen elämä on muuttunut nopeammin kuin mies, siis yleisellä tasolla. Aikoinaan mies puolusti perhettään sapelihammastiikeriä vastaan, ja koki ansainneensa vaimonsa kunnioituksen. Ehkä hän koki myös omistavansa vaimon, joka ei ilman häntä pärjäisi elon taistelussa. Myöhemmin, kun touon vei halla, Paavo käski laittaa puolet petäjäistä. Vaimo olisi ottanut kerjuusauvan käteen, mieluummin kuollutkin pois, mutta Paavo tappeli kohtaloa vastaan ja kaivoi kahta leveämmät ojat - koska miehen oli pidettävä perheensä leivässä.
Nykymies kokee helposti, ettei häntä tarvita. Luolasta on muutettu kerrostaloon, jossa raavaan uroksen tehtävänä on viedä roskapussi pihalle kun vaimo käskee. Toisinaan käy niin hyvin, että isäntää tarvitaan myös vaihtamaan hehkulamppu. Enää ei sapelihammastiikeri uhkaa, joten miehuuttaan voi korostaa lähinnä karkealla käytöksellä.
Nainen (yleisellä tasolla) taas on säilyttänyt tehtävänsä perheessä ihmiskunnan aamuhämäristä asti. Alitajuisesti hän kokee tehtäväkseen perheen sisäisten asioiden organisoinnin. Kerrostalokolmio tai etelärinteen luola - sillä ei ole merkitystä kun on huolehdittava siitä, etteivät lapset lähde ulos ilman pipoa, että perheessä syödään myös salaattia, ja että talviverhot vaihdetaan keväällä kesäverhoihin. Hän saattaa pitää työmääräänsä perheessä kohtuuttomana, ja uupuukin usein, mutta silti hän jotenkin kokee olevansa näistä asioista vastuussa.
Kun naisen päivä on pulkassa, vessan peili pyyhitty ja lapset satuiltu höyhensaarille, tämä huokaisee väsyneenä - mutta tyytyväisenä itseensä - ja katselee ympärilleen missä kulkee tuo salskea pantterinpyytäjä. Tuo uros, joka takaa hänelle turvan luolassa. Mies, jonka vahvoille käsivarsille nainen saa heittäytyä ja kokea itsensä kuningattareksi.
Kun miehen päivä on pulkassa, pulkka on tyhjä. Roskapussi on viety, hehkulampun olisi kyllä vaihtanut mutta kun ei saanut lampun kupua irti. Testosteroni on kuivunut kiveksissä kuin liima tuubissa, adrenaliini on jämähtänyt lisämunuaisen seinille. Niinpä mies kääntää kylkeä sohvalla, hakee haalean voiton tunteen lätkämatsista. Naistaan ei ole ansainnut, joten ei naistaan myöskään ota vaikka tämä itseään tarjoaa. Eipä silti, ei nykymies mielestään edes osaisikaan.
Mieheni on hyvin dominoiva, alistaa ja määrää perheessämme toisinaan senkin milloin jääkaapista voi syödä sinne ostettuja tuotteita. Hän hoitaa raha-asiat ja varmasti tuntee itsensä tarpeelliseksi. Hän tosiaankin ON isäntä talossa, vähän liikaakin.
Lätkämatsit ei häntä kiinnosta, telkkarista on tullut niin tärkeä, että se on päivälläkin AINA auki kun hän on kotona, ja jos minä suljen sen kun hän lähtee jonnekin, hän on vihainen takaisin palatessaan että telkkari ei ole auki!
Hassua mutta olen huomannut jääneeni kakkoseksi telkkarille!
Mieheni ei yleensä koskaan hoida mitään kotitöitä, paitsi silloin pyykkää kun huomaa että ne vaatteet on likaisina korissa joita seuraavana päivänä ehdottomasti tarvitsee, silloin voi heittää NE pyykkikoneeseen.
Kun hän lähtee matkalle meillä lapsien kanssa koittaa helpotus, "herra johtaja" on edes hetken poissa ja me voimme hengähtää, ei tarvitse olla varpaillaan mistä taas kohta saamme kuulla haukkuja. Että sellasta.
Alkuperäisessä viestissäsi totesit, että olisi hullua eroa seksin puutteen vuoksi. Kaipa se sitä olisi. Nyt annat tilanteesta laajemman kuvan, mutta valitettavasti myös surullisemman.
Valitettavasti en koe itseäni kykeneväksi antamaan hyviä neuvoja. Ehkäpä voin kuitenkin esittää joitakin kysymyksiä.
Se, mitä edellä kirjoitin, kuvaa mielestäni keskivertomiestä tässä ajassa. Uskotko, että miehesi henkisessä tilanteessa voisi sittenkin olla jotain samaa? Onko mahdollista, että hän dominoi perhettänne koska ei normaalissa, tasavertaisessa yhteiselossa kokisi itseään tärkeäksi? Onko hän aina käyttäytynyt samoin kuin nyt? Onko mahdollista, että elämänne jossain vaiheessa (lasten syntymä, muutto toiselle paikkakunnalle) hän on kokenut joutuneensa "sivuraiteelle". Joku saattaisi reagoida ryhtymällä "herra johtajaksi".
Miehesi tuskin kykenee keskustelemaan tilanteestanne sinun kanssasi. Onneksi me miehet olemme kuitenkin vähän hölmöjä. Teepä pieni ajatusleikki: mitä tapahtuisi, jos kertoisit miehellesi ihailevasi sitä, miten hyvin hän on hoitanut perheenne raha-asiat - sinun ei ole tarvinnut vaivata päätäsi niillä. Sinä puolestasi voisit vastapalveluksena tästä lähtien hoitaa jääkaapin sisällön ettei hänen tarvitse vaivautua...
No, minusta nyt ei tainnut olla paljon apua. Voimia sinulle!
Mitä ihmettä notkut tuollaisessa suhteessa, missä olet joutunut täysin jonkun toisen sätkynukeksi. Ja sitä paitsi PARIsuhteen yksi osa on seksi ja ilman sitä kyseessä on yhtä hyvin työkaveri, kaveri, ystävä, hyvän päivän tuttu..... tai ihan kuka vaan kenen kanssa et harrasta seksiä. Aviomihen / toisen puoliskon ei tällainen henkilö pitäisi olla.
Sä et taida olla sitten enää mikään ruusunen. Seksikkyys ja kaikki semmonen kadonnut iän myötä. Sitten tietty kun vähän läskiä siellä sun täällä, niin kyllä sitä kellä vaan seisokki menee.
Asiatonta mennä arvostelemaan ulkonäköäni kun et ole minua koskaan nähnytkään. Oletko varma että olen lihava?? Kiitos vaan "kauniista ja kannustavasta" kommentistasi..
Kuulostaa jotenkin tutulta..lähinnä tämä asetelma. Puolisot jotenkin eivät enää tunne toisiaan. Se seurusteluajan kiinnostuneisuus toisesta olisi kiva löytää uudelleen. Vaan mistä??
Sitä jotenkin etäännytään. Lapset vaativat varsinkin pienenä paljon huomiota ja vievät isän ja äidin keskinäisen ajan. Ei enää oikein ole yhteisiä kiinnostuksen aiheita..no muutakuin lapset ja jokapäiväiset asiat.
Kun henkinen yhteys hiipuu niin ei se fyysinenkään yhteys kestä. Ei tee mieli koskettaa jos ei tunne toista. Sitä ihmettelee että kuka tuo toinen on. No se on lasteni äiti ja sen ja sen tytär. Mutta kuka se on? Mistä se tykkää, mitä se tahtoo? Se sanoo, että se kaipaa keskustelua ja kosketusta..jaa..tietääkö se mitä mä haluan..mä haluan, että se (en tietenkään julkisesti voi myöntää) kehuu mua..siitä on hienoo että mä osaan korjata repsottavan kaapin oven yms.
Naurettavaa, sanoo joku..ei kai raavas mies nyt noin lapsellinen voi olla. Nii,i..lapsellinen. En tiedä.. mä alan uskoon siihen, että sieltä sitä peilaa..lapsuudesta näitä juttuja. Aika primitiivinen olento olen ainakin minä. Ymmärrän hyvin tuon neandertaali/sapelihammastiikeri jutun.
Tää on varmaan sekavaa tekstiä..mutta kai mä yritän sanoo jotain sellasta, että meillä miehillä on tarpeita (muitakin kuin seksuaalisia), tunteita (HÄH?!?). Yleensä nää vaan katoaa sen panssarin taakse, jonka takana se äidin pikku poika porskuttaa maailmaa vastaan.
Tyhmää tietysti vedota lapsuuteen mutta sieltä se toiminta lähtee, jos niitä asioita ei suostu koskaan käsitteleen..
Kiinnostu miehestäsi mutta älä ahdistele sitä heti liikaa..yritä aloittaa jollain kevyellä..toivon mukaan se ei ole liian tunnevammainen, että aikanaan se taas vois kiinnostua susta ja alkais taas syödä sua silmillään.