INTOHIMO

Minun intohimojani ovat juuri ne mitä luettelit.

Ihania asioita kaikki, mutta ei ole ketään jonka kanssa niitä voisi toteuttaa...itkua...

Parisuhteessa tulisi olla yhteisiä intohimoja, ne luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta,antavat yhdessä nautittuna onnellisuuden tunnetta, vahvuuden tunnetta parisuhteeseen.

Sen sijaan kun huomio kahden ihmisen, eriasioihin kohdistuvista intohimoista jotka jakavat parin erisuuntiin, saavat tuntemaan yksinäisyyttä ja lopulta henkisen eron paristaan.

Jakamistahan tämä kaikki on, jos ei ole yhteitä jaettavaa, ei ole intohimoa.

Mistäs sen keksit, että nuo olisivat jotenkin naisisia intohimoja?
Aattelin vaan, kun ovat kuin suoraan omasta päästäni...
Ja tänään kävin koeajamassa yhden moottoripyörän, kun niin himottaa... jos vaikka ensi kesäksi...
Huomena lähtis kavereitten kanssa mettälle; nokipannukahvia, nuotiomakkaraa, haukulle hiivintää, ruskan kirjomaa maisemaa, pakkasen puremia puolukoita... ELÄMÄÄ isolla E:llä.

:=:...:=: kirjoitti:

Minun intohimojani ovat juuri ne mitä luettelit.

Ihania asioita kaikki, mutta ei ole ketään jonka kanssa niitä voisi toteuttaa...itkua...

Parisuhteessa tulisi olla yhteisiä intohimoja, ne luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta,antavat yhdessä nautittuna onnellisuuden tunnetta, vahvuuden tunnetta parisuhteeseen.

Sen sijaan kun huomio kahden ihmisen, eriasioihin kohdistuvista intohimoista jotka jakavat parin erisuuntiin, saavat tuntemaan yksinäisyyttä ja lopulta henkisen eron paristaan.

Jakamistahan tämä kaikki on, jos ei ole yhteitä jaettavaa, ei ole intohimoa.

Niinkö?
Miten on mahdollista, että juuri
sun intohimosi ovat myös mun intohimojani.
Onkos meillä 'sama vene'?

Kirjoitelmassasi olet oikeassa.

:=:...:=: kirjoitti:

Minun intohimojani ovat juuri ne mitä luettelit.

Ihania asioita kaikki, mutta ei ole ketään jonka kanssa niitä voisi toteuttaa...itkua...

Parisuhteessa tulisi olla yhteisiä intohimoja, ne luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta,antavat yhdessä nautittuna onnellisuuden tunnetta, vahvuuden tunnetta parisuhteeseen.

Sen sijaan kun huomio kahden ihmisen, eriasioihin kohdistuvista intohimoista jotka jakavat parin erisuuntiin, saavat tuntemaan yksinäisyyttä ja lopulta henkisen eron paristaan.

Jakamistahan tämä kaikki on, jos ei ole yhteitä jaettavaa, ei ole intohimoa.

Älähän nyt - ei tässä itku auta, vaikka joskus helpottaakin...

"Jakamistahan tämä kaikki on, jos ei ole yhteitä jaettavaa, ei ole intohimoa."

Peijakas, että piti tuokin opetella kantapään kautta - olisit kertonut 12 vuotta sitten, niin olisi jäänyt muutama turha munaus ja mutka tekemäti:(

Heitäppä vielä siinä itkuntyrskeen lomassa hyvä vinkki siitä, miten saisi heräteltyä urbanisoituneessa neitokansassa intohimoa katuvalojen takaiseen elämään.. :)

tukkijätkä kirjoitti:

Mistäs sen keksit, että nuo olisivat jotenkin naisisia intohimoja?
Aattelin vaan, kun ovat kuin suoraan omasta päästäni...
Ja tänään kävin koeajamassa yhden moottoripyörän, kun niin himottaa... jos vaikka ensi kesäksi...
Huomena lähtis kavereitten kanssa mettälle; nokipannukahvia, nuotiomakkaraa, haukulle hiivintää, ruskan kirjomaa maisemaa, pakkasen puremia puolukoita... ELÄMÄÄ isolla E:llä.

Olen kokenut intohimoni, tiedän mistä kirjoitan.

Kun vain mahdollisuus tarjoutuu, lähden ja viihdyn. Sillä
olen kotona enemmän metsäluonnossa kuin kaupungin kivikaduilla.

Skorpioni-Unikko-Assi Passi kirjoitti:

Niinkö?
Miten on mahdollista, että juuri
sun intohimosi ovat myös mun intohimojani.
Onkos meillä 'sama vene'?

Kirjoitelmassasi olet oikeassa.

Enmpä voi muuta sanoa, opin jo pikkutyttönä niihin nuotio ahveniin, vaelluksen upeuden tuntureilla olen kokenut, teltassa palellut(rakastan sitä) jne.

Toisaalta olen myös hyvin femiini, pidän kaikesta naisellisesta. Turhamainenkin olen, siis hyvin tyyppillinen nainen.

Skorpioni-Unikko-Assi Passi kirjoitti:

Olen kokenut intohimoni, tiedän mistä kirjoitan.

Kun vain mahdollisuus tarjoutuu, lähden ja viihdyn. Sillä
olen kotona enemmän metsäluonnossa kuin kaupungin kivikaduilla.

"Kun vain mahdollisuus tarjoutuu, lähden ja viihdyn."

Nii-i. En nyt mitenkään halua brassailla, mutta onneksi saan sen mahdollisuuden joka päivä:)

On se aika pirua, että kunnolliset työt on kaupungeissa ja kunnollinen elinympäristö maalla. Arvomaailmakysymys sitten, kumman valitsee. Molempia on kokeiltu ja taidan jäädä tänne nuotiopiirille tikkuhvenia paistamaan... Oishan se rahakin kivaa, mutta mitäpä sillä tekee, jos vituttaa aamusta iltaan?

tukkijätkä kirjoitti:

"Kun vain mahdollisuus tarjoutuu, lähden ja viihdyn."

Nii-i. En nyt mitenkään halua brassailla, mutta onneksi saan sen mahdollisuuden joka päivä:)

On se aika pirua, että kunnolliset työt on kaupungeissa ja kunnollinen elinympäristö maalla. Arvomaailmakysymys sitten, kumman valitsee. Molempia on kokeiltu ja taidan jäädä tänne nuotiopiirille tikkuhvenia paistamaan... Oishan se rahakin kivaa, mutta mitäpä sillä tekee, jos vituttaa aamusta iltaan?

Ole onnellinen, että saat kokea nuotiotulet,
vaikka jok'ikinen päivä. :-))

Pienet ihanat hetket onnellistuttavat.

Mun onnellisuus koostuu pienistä hetkistä.

Raha ei tuo eikä luo pysyvää onnellisuutta.

tukkijätkä kirjoitti:

Älähän nyt - ei tässä itku auta, vaikka joskus helpottaakin...

"Jakamistahan tämä kaikki on, jos ei ole yhteitä jaettavaa, ei ole intohimoa."

Peijakas, että piti tuokin opetella kantapään kautta - olisit kertonut 12 vuotta sitten, niin olisi jäänyt muutama turha munaus ja mutka tekemäti:(

Heitäppä vielä siinä itkuntyrskeen lomassa hyvä vinkki siitä, miten saisi heräteltyä urbanisoituneessa neitokansassa intohimoa katuvalojen takaiseen elämään.. :)

Pieni vinkki urbaanin tytön kesytykseen, en tiedä onko se oikea, tulipahan vain mieleeni näin:

Siinä täytyy olla rakkautta, siinä täytyy olla unelmii, mannapuuroa ja mansikkaa, juuri oikeenlaista kemiaa......Jotenkin noin se Neon 2:sen laulu meni.

Henk.kohtainen suosikkini on mannapuuro ja mansikkahillo.

Onnea herätykseen....

Skorpioni-Unikko-Assi Passi kirjoitti:

Ole onnellinen, että saat kokea nuotiotulet,
vaikka jok'ikinen päivä. :-))

Pienet ihanat hetket onnellistuttavat.

Mun onnellisuus koostuu pienistä hetkistä.

Raha ei tuo eikä luo pysyvää onnellisuutta.

Kyllähän minä yleensä olenkin onnellinen, mutta joskus alkaa kyrsiä, kun heittää yksinäisyyttä niskaan ja rahatkin on vähissä toisinaan.

Aatteleppa ite, jos olisit ite tässä tilanteessa...

Ammattitaidon puoleen emmeitä 3000 €:n tuloihin "oikean" viitekehyksen valinnalla ja sitten huitelen pätkäduunia tonnin kuukausipalkalla osan vuotta ja osan vaan kalastelen, kasvattelen vihanneksia tai kirjottelen nettiin joutessani.

Varsinainen elämäntapaintiaani... aikaans menee totutteluun vaan tässäkin, kun vaihtaa markkinatalouden palvojan roolin osa-aikaomavaraistaloudessa eläjäksi.

Ehdottomasti oikea valinta minun tapauksessani!

:=:...:=: kirjoitti:

Pieni vinkki urbaanin tytön kesytykseen, en tiedä onko se oikea, tulipahan vain mieleeni näin:

Siinä täytyy olla rakkautta, siinä täytyy olla unelmii, mannapuuroa ja mansikkaa, juuri oikeenlaista kemiaa......Jotenkin noin se Neon 2:sen laulu meni.

Henk.kohtainen suosikkini on mannapuuro ja mansikkahillo.

Onnea herätykseen....

Thank...

..vinkistä..

Jyväshovi,, Yölintu,,
ja mansikoita makeita... tai ehkä kotiviiniä...;)