Oletteko haluttomia, vain omaa miestänne kohtaan, vai onko haluttomuus yleistä kaikkiin miehiin kohdistuvaa?
Haluttomat naiset
Pekkis
141477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
en ole koskaan ollut haluton omaa kumppaniani kohtaan - paremminkin miehet ovat olleet haluttomia. Ehkä se on johtunut siitä että olen ollut liian aktiivinen eikä miehet sitä tunnu sulattavan - käy egon päälle. Tosin enää ei kumppania olekaan joten haluja on tällä hetkellä ihan liikaakin... siltikään en yhden yön suhteisiin ratkea. Nautinto on se mikä minulle tuo hyvän mielen.
luulen, että naisen "liika" aktiivisuus lannistaa miestä. Tästä seuraa, että miehen halut vähenevät. Täytyy kai tyytyä kohtaloonsa :(
Mulla ainakin lähti halut hetkeksi kokonaan, vaikka elän muuten erittäin hyvin toimivassa parisuhteessa. Hormonitasapaino heittelee. Nyt parempi kausi meneillään ja seksikin taas maistuu.
Mun tapauksessa ei todellakaan ole kyse miehen taidoista, vaan mun kehossani tapahtuvasta muutoksesta eli esivaihdevuosista tai miksi niitä nyt kutsutaankin.
Niin se on sellainen juttu, että lääkärit eivät myönnä, että haluttomuus voi tulla hormonien vaihtelusta ja joistakin mielialalääkkeistä. Sitten saa mennä kotiin ja kuunnella mieheltä ainaista valitusta, että sitä ja tätä ja naisessa on jotain kummaa ynm. Ja sitten joutuu syömään mielialalääkkeitä, kun kotona painostetaan haluamaan!!!! Arkkkkk!!!! Jos miehet haluaisivat ymmärtää he ymmärtäisivät. Ja kaikissa asioissa ymmärrys on kaiken a ja o. Myös meiltä naisiltakin, jotka mielestäni saavat ymmärtää loputtomiin miehiä ja heidän toilailujaan.
Ikävää kuulla, että sinulla on noin.
Minun mieheni halusi ymmärtää ja minä myös. Seksihaluni lopsahtaminen oli iso muutos meidän molempien elämässä, mutta ei mikään niin uhkaava asia, etteikö siitä oltais voitu keskustella avoimesti.
Minusta monessa parisuhteessa tämä samainen asia koetaan nimenomaan uhkana eikä siihen siten osaa suhtautua, ei nainen eikä mies. Pahinta on syyllistäminen, johon monet automaattisesti ja säikähtäneinä alentuvat, ymmärtämisen ja tiedon etsimisen sijaan.
ajatellut omalla kohdalla liittyvän siihen jos toinen ei päin katso ja aina kiukkuinen vaikka mitä tekisi, niin mites siinä olet kovin halukas kun toinen ei saa suutaan auki yli vuoteen. Kyllä se on niin että parisuhde on kahden kauppa ja kummankin tekemiset vaikuttaa myös toiseen. Onko miehet halukkaita jos 20 vuotta joka lauantai harrastetaan seksiä peiton alla eikä nainen liikahdakkaan? No miksi se nainen ei liikahda voi olla monta syytä, yhtä monta kuin naistakin. Asian voi ottaa puheeksi ja kysyä ja taas on niitä jotka ei voi asiasta keskustella kunnolla mutta niitä on jotka ilahtuu kun kerrankin miestä kiinnostaa naisen asiat. Toki on olemassa niin erilaisesti käyttäytyviä ihmisiä ettei yhtä vastausta voi edes antaa. Uudessa suhteessa ei välttämättä käyttäydy samallalailla kuin edellisen kanssa. Johtuu monista eri syistä. Jos toinen on haluton niin eipä sitten auta kuin kysyä mikä nyppii. Toki olisi toivottavaa, että toisen ei aina tarvitsisi olla kyselemässä vaan se ketä vituttaa voi ottaa asiat itekkin puheeksi.Itse olen ainakin aktiivisempi kun meillä on välit kunnossa ja elämä sujuu suht hyvin.
Tässä se meidän ongelma onkin, vaimo ei halua puhua koko asiasta. Kirjeitäkin olen kirjoittanut, mutta muutosta ei ole tullut. Mikä neuvoksi?
Ei se ole mikään avioliitto, jossa toinen katsoo oikeudekseen sulkeutua kuoreensa yhden asian osalta kokonaan. Ei sellaista käytöstä voi edellyttää kenenkään hyväksyvän tai edes sietävän kovinkaan pitkään.
Pidähän vaan aktiivisesti kissaa pöydällä ja osoita, että olet huolestunut vaimosi asenteesta omankin seksuaalisuutensa suhteen. Kyllä hänen on pakko tulla kuorestaan ulos jossakin vaiheessa, jos ei hyvällä niin pahalla sitten. Riidelkää, huutakaa, antakaa ajatustenne tulla ulos, mutta rikkokaa se tympeä hiljaisuus. Se on kuin seisova vesi, joka pilaantuu ellei sitä vähän heiluttele välillä.
Töitä tekemällä ne syyt ongelmiinkin selviää.
Älä anna periksi!
meillä se on toisinpäin. Yli vuoden odotin "puhekyvyn palautumista". Koska kaikki puhe oli lapsista/säästä eikä koskettelua ollut niin ei ollut seksiäkään. Sohvan päissä istuttiin, ite monesti melkein kyyneleet silmissä, kun manasin sitä miten mukava ja seksuaalisesti aktiivisesta elämästä on tullut toisen karttelua. Se oli kyllä NIIN kamalaa ja on kyllä vuoden jälkeenkin tuoreessa muistissa. Ite nostelin kissaa ajoittain pöydälle ja sanoin että pitää kai erota jos ei pystytä asioita panemaan kuntoon. Sanoinpa asian miten tahansa tai kysyin mitä tahansa(liittyen suhteeseen, seksiin..)niin ei kunnon vastausta. Raskasta oli mutta yhtäkkiä jotenkin vaan jostain syystä lähti solmut aukenemaan. Mieheni ei ole mitään puheliasta sorttia. Joten mitään ihmeitä en odotakkaan, mutta tämä mitä nyt on sopii mulle.
Siihen miten toisen saa puhumaan en kyllä tiedä vastausta. Kauan olette olleet yhdessä? Onko aina ollut noin heikot puhelahjat? Koskeeko vain seksiä? Kyllä myös toisella osapuolella on vstuunsa. Hetkellisesti jos jotain pahaa on tapahtunut voi "antaa anteeksi" ettei panosta asioihin, mutta ei jos on jatkuvasti.
Kun kohtaan miehen, ensimmäinen seksikerta on paras. Kiihotun ja laukean pelkästä ajatuksesta melkein. Toisella kerralla alkaa olla jo rutiinia. Kolmas kerta ei juurikaan tunnu missään.
Eli ongelmani on se, että en enää kiihotu parin kerran jälkeen. Minun pitäisi saada vaihtaa miestä vähän väliä, jotta saisin seksistä sellaista tyydytystä, mitä haluan.
Kaikesta huolimatta olen elänyt pitkissä parisuhteissa. Nykyinen mieheni on minulle henkisesti se oikea, kaikin puolin muuten ihana ja täydellinen, mutta ongelmani ei poistu. Tämän miehen kanssa elän niin pitkään kuin vain mahdollista, sen tiedän.
Seksiä on, mutta minä teeskentelen ja yritän vimmatusti fantasioida, jotta kiihottuisin edes vähän. Orgasmeja saan sillä tavoin. Mieheni jumaloi minua, ja tunnen huonoa omaatuntoa asiasta, mutta enemmän loukkaisin häntä sanomalla, että sorry, rakas, mutta ei tunnu missään. Teeskentelen siis kiihkeää.
Seksuaalisesti olisin tyytyväinen, jos saisin vaihtaa seksikumppania aina kun haluan, mutta parisuhteessa en halua elää muiden kuin nykyiseni kanssa. Rakastan häntä enkä halua pettää, enkä sitä ole tehnytkään.
Olisi hienoa joskus haluta oikeasti miestään. Ekalla kerralla se oli upeaa, mutta sitten kyllästyin. Pärjään kyllä näinkin.
Mielikuvitus apunani pystyn harrastamaan seksiä niin, että laukean jne. Mutta en kiihotu kosketuksesta, hyväilyistä jne. koska ne eivät kait sitten tunnu enää jänniltä. Hassua, olen muuten ihan normaali, terve nuori nainen, mutta jokin lukko minussa on, tunnen sen. Seksistä on tullut minulle suoritus ja syitä on varmasti monia menneisyydessäni.
Kaikesta huolimatta, tässä minun tarinani ja syyni, miksi olen haluton, vaikken siltä näytäkään.
syytä mennä juttelemaan ongelmastas jollekin terapeutille.
Haluan kyllä miestäni kovastikin, en ketään muuta sillä lailla kuin häntä. Ongelma on se, että haluan harrastaa seksiä erilailla kuin hän, tykkään molemminpuolisesta käsin ja suulla hyväilystä mutta yhdynnästä en. Kun se henkisesti ei tunnu hyvältä, on vaikea saada pitkästäkään alkulämmittelystä huolimatta vartaloaankaan pysymään kiihottuneena jolloin minuun sattuu. Mies tykkäisi vielä rajummasta seksistä joten mitä enemmän hän nauttii sitä kipeämpää tekee minulle. En jaksaisi joka työnnöllä hyssytellä että varovammin, kun silloinkin seksi on minulle lähinnä siedettävää nautittavan sijaan. Silloin harvoin kun annan on mies kuin seitsemännessä taivaassa ja pyytelee, että eikö voitaisi olla useammin näin, sitten kääntää kylkeä ja nukahtaa ja minun tekisi mieli itkeä, jotenkin tunnen oloni vaan vastenmieliseksi, hylätyksi ja hyväksikäytetyksi niinkuin olisin vain pantava seksinukke. Tuntuu pahalle, että hän nauttii niin paljon jostain minkä tietää tuntuvan minusta pahalle. Kaikki oma aktiivisuuskin yhdynnän aikana tuntuu vain hävettävältä ja typerältä näyttelemiseltä, melkein rikokselta omaa itseä kohtaan, vaikka ohimenevästi saattaisinkin olla hetken ihan innoissani.
En ymmärrä mistä tämä johtuu, ei ole seksuaalista hyväksikäyttöä tms. taustalla. Tosin aikaisemmissa parisuhteissani olen usein suostunut yhdyntään vaikken oikeastaan ole halunnut koska en ole kestänyt poikaystävieni jatkuvaa pahaa tuulta asian vuoksi, mutta kukapa näin ei olisi joskus joutunut tekemään? Rakastamme toisiamme ja arjessamme on paljon hellyyttä. Mies on jaksanut odottaa kärsivällisesti, emme muista syistä melkein vuoden suhteen aikana ole olleet montaakaan kertaa yhdynnässä (enkä halua enää yhtään kertaa lisää, niin pahalle se minusta tuntuu). En usko että fyysisen kivun ehkäiseminen esim. liukuvoiteella auttaa mitään, se kun johtuu ihan henkisestä epämiellyttävyydestä, joka on se pahempi ongelma. Vaikka yhdynnän saisi tuntumaankin minulle fyysisesti mukavalta, ei se mielestäni korjaa ongelmaa, kun sen jälkeen kuitenkin olo on ahdistunut ja vain lisää etäisyyttä välillemme. Toisaalta tuntuu kohtuuttomalta, että suhteen jatkumiseksi minun pitäisi edes opetella pitämään jostain mikä ei tunnu hyvälle, kun meillä kuitenkin on niin paljon muita tapoja harrastaa seksiä ja tuottaa oikeaa mielihyvää toisillemme. En ole myöskään kieltänyt mieheltä seksisuhteita muihin naisiin.
Pelkään että tämäkin suhteeni kuten kaikki aiemmat hajoaa seksiongelmieni vuoksi. Tässä asiassa miehiltä ei tunnu löytyvän halua edes yrittää ymmärtää ja joustaa. Minulla ei kuitenkaan ole juuri nyt varaa mennä minkäänlaiseen terapiaankaan. En haluaisi edes keskustella asiasta, aiemmissakin suhteissa se on vain aiheuttanut riitaa, syyttelyä ja painostusta, mikä on viimeinen asia mitä nyt kaipaan. Pelkään että sen myötä alan vältellä kaikkea muutakin hellyyttä miehen kanssa niinkuin aiemmin on käynyt ja lopulta tulehtuneen ilmapiirin myötä tuntea vastenmielisyyttä koko ihmistä kohtaan. Ensimmäiseen yhdyntään asti tämän miehen kanssa kaikki oli niin hyvin, tuntui että olen löytänyt aivan uusia puolia seksuaalisuudestani...
En tiedä pitäisikö erota ihan suosiolla ja elää yksin.
Minä en halua miestäni enkä kyllä muitakaan miehiä tällä hetkellä. Töissä stressi ja lähes kaikki masentaa. Tätä on jatkunut jo vuosi.
Olet niin oikeassa!!!saatiin lapsi ja sen jälkeen 2,5 vuotta ja n:20kertaa...Vitun huonosti!!Viimeksi saanut n:7kk sitten=( naista kyllä sais,mutta ei viitsi pettää..Onko kuitenkaan turhaa odottaa,että halut tulee takaisin joskus 1-10 vuoden päästä jos ero tulee vaikka 5-vuoden kohdalla,niin olen ollut TURHAAN selibaatissa sen takia,koska toista ei vaan haluta..Älkää naiset ihmetelkö jos äijät runkkaa netissä tai hakee vierasta persettä muualta.Olen jutellut monen ystäväni kanssa ja kaikki ovat samaa mieltä,että naiset antavat suhteen arkistua,eli ei seksiä muualla kuin sägyssä tai niin kuin meillä ei ollenkaan.Vittu että syö miestä,koska toinen päättää milloin saan seksiä ja milloin EN.