ositussopimus ?

Meillä tehtiin ositus samassa rytäkässä eroon liittyvien muiden "paperitöiden" yhteydessä nopeasti. Elikkä laitettiin vaan ylös luetteloon varallisuus ja velat. Henkilökohtaista omaisuutta on molempien omat perinnöt ja tilillä ennen avioliittoa olleet varat (meillä niitä oli toisella huomattavasti). Nämä asiat vain mainittiin osituskirjassa. Sitten lueteltiin asunto ja autovelat ja varallisuus. Molemmilla avioliiton aikana kertyneet säästöt samoin kuin yhteiseen talouteen luotolla velaksi ostetut jutut katsottiin yhteisiksi. Kummankaan esimerkiksi opintolainoja ei kuitenkaan voi toisella maksattaa. En usko, että osituksella olisi aikarajaa. Jotkut tekevät sen vasta lasten lennettyä pesästä vaikka 10 v. kuluttua (tiedän tapauksia). En suosittele otettavaksi pesänjakajaa, vaan mieluummin jos voitte sovussa keskenään jakaa kamat. Nimittäin pesänjakajan hinnat on tosi suolaisia. Kannattaa kysyä asiasta neuvoa vaikka oikeusaputoimistosta, mikäli ette saa sovussa jaettua omaisuutta. Osituskirjaan tuli siis vain isompi omaisuus ja velat. Irtain omaisuus jaettiin sulle - mulle periaatteella. Ota sinä lamppu, minä otan sängynpeitteen. Tälleen huone kerrallaan. Lasten huoneiden tavaroita ei jaeta vaan ne on lasten henkilökohtaista omaisuutta, ellei sitten lapset omista jotain tosi suurta ja tavallisuudesta poikkeavaa, jolloin omistajaksi voidaan nimetä jompi kumpi vanhemmista ja hallintaoikeus sitten lapsille näihin arvotavaroihin. Netissä on hyvä ositussopimusmalli. Siihen vain täydennätte omat tiedot ja haette allekirjoitukset ja thats it. Ei tarvi missään virastossa vahvistaa. Kannattaa kuitenkin tarkasti tehdä, koska siihen ositussopimukseen tulee sellainen teksti, ettei sopimukseen voi kumpikaan jälkikäteen puuttua. Meillä kyllä on puututtu, kun ei huomattu aivan kaikkea jakaa ja eipäs sitä kumpikaan sitten viitsinyt olla niin itsekäs, että olisi jotain jakamatta unohtunutta halunnut ryöstää itelleen. Kannattaa olla aikuinen ja toimia robotin lailla, ei tunteella ja ottaa sitten joku vielä todistamaan tätä tapahtumaa ettei tule riitaa ja vähän niinkuin puheenjohtajaksi (vaikka ystäväpiiristä pari tyyppiä). Sillain menee vähän "kohteliaammin" tämä tilaisuus. Ja ei kumpikaan kehtaa alkaa riehumaan. Siis molempien ystävät, puolueettomalta maaperältä:) Voimia näihin elämän tiukimpiin tilanteisiin toivottelen.

Ja ihan aluksi, oletan ettei teillä ole avioehtoa. Ja jos yhtään riitaiselta vaikuttaa, niin melko pian kannattaisi olla "live" juristiin yhteydessä.

Ei ositukselle ole aikarajaa, enen kuin avioerohakemuksen ekaa vaihetta jätetty sitä ei voi tehdä.

Ositus- ja erottelusopimusta ei ole pakko tehdä, eikä välttämättä kirjallisena. Tosin jos rekisteröitävää omaisuutta jaossa vaihtaa omaistajaa (tai toinen kokonaan omistajaksi) niin ositussopimusta kysellään, esim. lainhuudot talolle.

Silti, suosittelen että soppari tehdään aina ja kirjallisesti. Ja jos yhtään enempää jaettavaa, edes luettaa se juristilla ... ei maksa paljoa, mutta vältytään muotovirheiltä joista voisi tulla joskus harmia.

Saamasi perintö ei ole osituslaskelmassa kun tasinkoja määritetään. Ilman tuota ehtoa testamentissa se olisi. Viisaat vanhemmat sinulla oli.

Vaimosi osuus on mukana, ellei vastaavaa ehtoa testamentissa ole (tai testamenttia ei ole lainkaan). Tosin, minusta oikeudenmukaista olisi kohtuullistaa "vapaaehtoisesti" ... eli, et vaadi ettekä ota vaimosikaan osuutta perinnöstä mukaan ositukseen. Siis, täysin mahdollista ja laillista sovitella ja neuvotella ositus kuten tahdotte.

Voitte osittaa ja jakaa kun tahdotte, tai toinen sitä vaatii. Ei ole takarajaa -- mutta usein asiat mutkistuvat kun ne pitkittyvät.

Jos tarkkoja ollaan, omat säästöt ovat osituksessa mukana. Myös vapaaehtoiset eläkerahastot ja -säästöt. Jälleen, luenteva paikka harkita yhteisellä päätöksellä ettei niitä otetakaan mukaan (ja se kirjataan ositussopimukseen) ... vaikka lain mukaan voisi vaatia.

Jos käräjille joudutaan, on asiat jo melko huonosti. Yleensä jos homma kärjistyy molemmat ottavat juristit ... jos vastuullisia (lue: ammattitaitoisia) niin kertovat päämiehelleen miten homma menisi käräjillä, ja että kaikkien etu sopia ... vaikka sitten mennäänkin ositus pilkulleen laissa kerrotusti ... siitä huolimatta että tuntuu menevän epäoikeudenmukaisesti (vrt. sinun ja puolisosi perintöjen kohtelu).

Noh, joskus sitten toinen niin jäärä, tai epäoikeudenmukaisuus tuntuu niin suurelta että asia vietävä käräjille (ositus voidaan kohtuulistaa myös "laillisesti" -- hyvin tapauskohtaista) ... siellä määrätään pesänjakaja, joka ennen jakoa ottaa omat palkkionsa pesän varoista ... puhutaan pian viisinumeroisista luvuista.

Ja loppuun yleisempää asiaa osituksesta ja miten "matematiikka" menee.

**************************

Perustietoa aiheesta saa täältä: http://www.info.tampere.fi/eta/laki1/aviojako.html

Älä sekoita ajatuksissasi osittamista ja erottelua, ne ovat kaksi eri asiaa. Ensin ositetaan -- eli lasketaan ne nettovarallisuudet (omaisuus miinus velat). Ja sitten katsotaan suurellako tasingolla "puntit menevät tasan"

Ehkä esimerkki auttaa:

Yhteistä: 200.000 EUR talo (sisältää irtaimiston), asuntovelkaa 100.000 EUR
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, autolainaa 20.000 EUR
Nainen: 10.000 EUR säästötilillä

Miehen netto-omaisuus on :
200000/2 + 40000 + 50000 – 100000/2 – 20000 = 120.000 EUR

Naisen netto-omaisuus on :
200000/2 + 10000 – 100000/2 = 60.000 EUR

Jotta netto-omaisuudet saadaan yhtä suuriksi pitäsisi vaadittaessa miehen maksaa 30.000 EUR naiselle, jotta ”puntit tasan” … siis 90.000 EUR jäisi lopulta molemmille (puolet avio-oikeuden piirissä olevasta omaisuudesta).

Jälleen, mökki on ja pysyy miehen omaisuutena, kuin autokin, ja velkavastuu omasta velastaan. Miten tasinko suoritetaan on sovittavissa … viimekädessä vaikka riihikuivana rahana ellei muuta sopua synny. Mutta vaikka kuinka mökkiä vaimo vaatisi, niin ei saa. Tai mies ”päättää” kuitata tasinkonsa autolla ajokortittomalle rouvalle, niin ei onnistu.

Noh niin, nyt on siis ositus saatu tehdyksi. Seuraavaksi aletaan jakamaan. Jos vaimo tahtoo asunnon, ja näin sovitaan … lasketaan homma näin:

Asunnon velaton arvo on 100.000 EUR, josta puolet miehen omaisuutena … se siis ”ostettava”, kuitataan ensin 30.000 EUR tasingot pois tässä, maksettavaa jää vielä 20.000 EUR. Sitten nainen antaa 10.000 EUR säästöt. Hmmm … jostain tarvitaan vielä 10.000 EUR ukolle. Tätä varten nainen ottaa uutta velkaa. Ja vot, talo hänen …

Hetkinen !! Entäpä se 100.000 asuntovelka ?? Mies ei enää omista osuuttaan 200.000 EUR talosta, tuskin tahtoo olla velkavastuussakaan sen veloista. Eli, ositussopimusta vastaan pankki hakee uudet lainhuudot talolle (nainen 100% omistajaksi), ja tehdään uudet lainapaperit missä nainen ottaa koko jäljellä olevan 100.000 EUR lainan vastattavakseen, ja mies vapautuu velkavastuusta samalla. TÄHÄN ”osuuteen” on oltava pankin suostumus, ja kyse käytännössä uudesta lainoituspäätöksestä omine riskikartoituksineen ja hakemuksineen.

Tarkistetaanpa menikö ositus ja erottelu oikein, eli miltä nettovarallisuudet näyttävät kun kaikki yllä kuvattu sovittu ja tasingot kuitattu pois (molemmilla pitäisi olla edelleen se puolet 180.000 EUR avio-oikeuden piirissä olevasta varallisuudesta):

Yhteistä: Ei ole

Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, nyt 20.000 EUR exän suorittamaa osuutta ”velattomasta” talosta pankkitilillä, edelleen se 20.000 EUR autolaina

Nainen: talo 200.000 EUR, koko vanha velka 100.000 hänelle, uutta ”lunastusvelkaa” 10.000 EUR. Miehelle maksettu talosta 20.000 EUR (mihin hupeni ne 10.000 säästöt)

Miehen netto-omaisuus on :
40.000 + 50.000 + 20.000 – 20.000 = 90.000 EUR

Naisen netto-omaisuus on :
200.000 – 100.000 - 10.000 = 90.000 EUR


Eli NYT vasta on tehty sekä ositus, että erottelu. Ja tulos täsmää, molemmilla se 90.000 EUR omaisuus joka kuuluukin, kun nyt ”eriteillä” ja ”hopiat kahrees kasaas”.

Ja sitten se varainsiirtovero. Tässä esimerkissä pesän ulkopuolisia varoja on käytetty 10.000 EUR, josta pitäisi maksaa varainsiirtovero. Eli fiksumpaa olisi ollut että mies olisi ottanut laajakuva TV:n ja Juhani Palmun taulut talon irtaimistosta ”maksuna” talosta (esimerkissäni kun 200 kEUR sisälsi irtaimiston), jolloin naisen ei olisi tarvinnut ottaa uutta velkaa.

Osituksen piiriin kuuluu kaikki omaisuus, mihin toisella puolisolla on avio-oikeus. Avio-oikeus on voitu sulkea pois puolisoiden avioehtosopimuksella tai perittävän/lahjanantajan testamentilla/lahjakirjan ehdolla.

Kysyjän tapauksessa miehen perimään taloon vaimolla ei ole avio-oikeutta, mutta miehellä on avio-oikeus vaimon osuuteen jakamattoman kuolinpesän omaisuudesta (paitsi jos perittävä oli testamentilla toisin määrännyt). Samoin avio-oikeus on puolin ja toisin rahavaroihin.

Koska perinnöt ovat miehen vanhempien testamentin takia epätasa-arvoisessa asemassa, voitaneen katsoa, että kaavamainen ositus kysyjän tapauksessa johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen ja siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Tällöin saattaisi tulla kysymykseen avioliittolain 103 b §:ssä säännelty osituksen sovittelu. Ositusta ehkä soviteltaisiin siten, että vaimon perintö (eli pesäosuus) vastavuoroisesti katsottaisiin avio-oikeudesta vapaaksi omaisuudeksi.

Jolleivät puolisot osituksesta sovi, sen toimittaa (ja mahdollisen sovitteluvaatimuksen ratkaisee) oikeuden määräämä pesänjakaja. Pesänjakajan päätöksestä voi 6 kk:n kuluessa valittaa käräjäoikeuteen jne.

Mitään määräaikaa osituksen toimittamiselle ei ole. Ositusvaade ei vanhene. Toisaalta ositus voidaan toimittaa avioeroasian vireille tultua jo ennen avioeroon tuomitsemista.