Pakko purkaa sydäntä. Aloitin uuden suhteen n.3 kuukautta sitten.Oltiin tunnettu sitä ennen jo useampi vuosi ystävä-tasolla. Alussa oli ihanaa, nähtiin usein, sain tekstareita miten on ikävä.
Mutta nyt jotain on tapahtunut muutaman viikon kuluessa. Enää emme tapaa niin usein, ja hän on jotenkin etäinen. Tiedän hänen työkaveristaan, joka kertonut hänelle olevansa rakastunut poikaystävääni. Minä olen ollut todella mustasukkainen, kun tiedän millainen poikakaverini on ollut menneisyydessä. Monien
naisten ympäröimänä. Varsinainen gigolo. Ja hyvännäköinen.
Kuitenkin hän haluaa säilyttää ystävyyden
tämän kyseisen työkaverinsa kanssa, enkä minä
halua sanella sääntöjä ja olla "tiukkis".
Mutta joka kerta kun he tapaavat työajan ulkopuolella, käyvät vaikka ystävinä kahvilla, minulle tulee aivan huono olo. Olen kertonut
näistä tunteista poikaystävälleni ja hän on sanonut, ettei mitään syytä huoleen ole, että
he ovat vain ystäviä.
Jostain syystä kuitenkin kaikki hänen sanomansa
sanat ovat menneet minuun todesta, olen uskonut kaiken, en kai ole ollut hyväuskoinen hölmö?
Haluaisin luottaa, mutta nyt tässä kuvassa on jotain pielessä, enkä minä tiedä mikä? Olenko yhtäkkiä muuttunutkin liian takertuvaiseksi, jolla karkoitan hänet luotani?
Asiaa pahentaa vielä se, ettei poikaystäväni ole
saanut edellistä suhdettaan vielä päätökseen, sillä he edelleen asuvat yhdessä. Poikakaverini
on jo pidemmän aikaa metsästänyt omaa asuntoa.
Ja minä kuitenkin luotan siihen.
Enkä minä ole koskaan ollut tällä tavoin rakastunut, luulen tämän olevan sitä oikeaa
rakkautta, sitä joka kaiken ylittää. Uskon,
että haluan elää koko loppuelämäni poikakaverini kanssa, mutta haluaisin saada nämä peikot päästäni pois. Ehkä minä pelkään myös sitä, että
menetän tämän, ennenkuin olen kunnolla saanutkaan. Ja minä pelkään niin kovasti.
Millä ne mustasukkaisuuden möröt karkoittaa?
Neuvoja...?
Ja kiitos että sain purkaa sydäntäni!
Mutta nyt jotain on tapahtunut muutaman viikon kuluessa. Enää emme tapaa niin usein, ja hän on jotenkin etäinen. Tiedän hänen työkaveristaan, joka kertonut hänelle olevansa rakastunut poikaystävääni. Minä olen ollut todella mustasukkainen, kun tiedän millainen poikakaverini on ollut menneisyydessä. Monien
naisten ympäröimänä. Varsinainen gigolo. Ja hyvännäköinen.
Kuitenkin hän haluaa säilyttää ystävyyden
tämän kyseisen työkaverinsa kanssa, enkä minä
halua sanella sääntöjä ja olla "tiukkis".
Mutta joka kerta kun he tapaavat työajan ulkopuolella, käyvät vaikka ystävinä kahvilla, minulle tulee aivan huono olo. Olen kertonut
näistä tunteista poikaystävälleni ja hän on sanonut, ettei mitään syytä huoleen ole, että
he ovat vain ystäviä.
Jostain syystä kuitenkin kaikki hänen sanomansa
sanat ovat menneet minuun todesta, olen uskonut kaiken, en kai ole ollut hyväuskoinen hölmö?
Haluaisin luottaa, mutta nyt tässä kuvassa on jotain pielessä, enkä minä tiedä mikä? Olenko yhtäkkiä muuttunutkin liian takertuvaiseksi, jolla karkoitan hänet luotani?
Asiaa pahentaa vielä se, ettei poikaystäväni ole
saanut edellistä suhdettaan vielä päätökseen, sillä he edelleen asuvat yhdessä. Poikakaverini
on jo pidemmän aikaa metsästänyt omaa asuntoa.
Ja minä kuitenkin luotan siihen.
Enkä minä ole koskaan ollut tällä tavoin rakastunut, luulen tämän olevan sitä oikeaa
rakkautta, sitä joka kaiken ylittää. Uskon,
että haluan elää koko loppuelämäni poikakaverini kanssa, mutta haluaisin saada nämä peikot päästäni pois. Ehkä minä pelkään myös sitä, että
menetän tämän, ennenkuin olen kunnolla saanutkaan. Ja minä pelkään niin kovasti.
Millä ne mustasukkaisuuden möröt karkoittaa?
Neuvoja...?
Ja kiitos että sain purkaa sydäntäni!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tai se toinen vaihtoehto, jättää se mies. Täytyy myöntää, ettei kuulosta kovin hyvältä se, että mies asuu exän luona. En tiedä miten jaksat tuollaisen tilanteen? Sen nyt vielä ymmärtää jos toinen käy kahvilla työkaverinsa kanssa.. Noh, mä olen sitä mieltä, että jos se kahvittelu sun mieltä painaa, niin kannattaa varmaan puhua miehen kanssa asiasta? Sanoa siis selvästi, kuinka se asia sua painaa. Ja mielestäni toisen tulisi se ymmärtää ja jättää vaikka tapaamatta se nainen, jos se saa sut onnelliseksi. Toisaalta, ei toista saa rajoittaa, mutta toisaalta tulet hulluksi jos epäilet koko ajan..miehen pitäisi se ymmärtää ja ajatella asiaa sun kannalta.
Toisaalta taas tuo exän kanssa asuminen..oletko nyt varma että oli hyvä aika aloittaa suhde tähän mieheen? Kun ei hän ole vielä päässyyt entisestäkään eroon? Tosi kinkkinen tilanne ja ymmärrän hyvin, että haluaisit olla tämän miehen kanssa ja olet rakastunut.. mutta aina silloin tällöin kannattaa ottaa ne ruusunpunaiset lasit pois silmiltä ja tarkastella asioita järjen kanssa. Oletko varma että mies on valmis aloittamaan uuden suhteen??
Poikakaverini on ollut tämän naisen kanssa yhdessä jo kahdeksan vuotta, eikä heillä ollut mennyt hyvin enää kahteen vuoteen. Ennen minun
mukaan tuloa olivat jo miettineet eroa.
Hän on vakuuttanut minulle haluavansa elää kanssani,
puhunut jopa avioliitosta ja tulevaisuudesta.
Toisaalta pelottaa, että jos poikaystäväni on tullut toisiin ajatuksiin tässä viimeaikoina.
mutta eikö kannattais kuitenkin jutella asiasta ihan vakavasti? Ottaa selvää onko se mieli toisella muuttunut?
Mun kaverilla oli tässä vasta samanlainen tilanne, mies asu vielä exän kanssa. Nainen kyllä lähti ja mies jäi yksin asumaan, mutta kaverini ja miehen suhteesta ei tullut mitään, koska mies itsekkin oli loppujen lopuksi ihan sekaisin, vaikka kaverilleni rakkautta vannoikin. Kun elämässä tapahtuu paljon ja tuollaisia asioita, tarvii mieli aikaa järjestellä asioita. Sen vuoksi kehotanki sua miettimään, mihin olet ryhtymässä. Vaikka toinen lupaakin, niin ei se silti ole varmaa..
Mä tiedän, että sä haluaisit kuulla varmaan erilaista palautetta, positiivisempaa..mutta tällanen näkemys on yhdellä ulkopuolisella...