Mikä on

mulla kestäny jo 2 vuotta, eikä loppuu näy...

19 -VUOTTA! oikeesti!

reilu pari vuotta

jo 21 ja puoli vuotta.

Mielestäni exän perään ei pitäisi enää haikailla,vaikka se ajatuksissa kutkuttaa jospa vielä...
Pari kuukautta on järkevä aika,siinä kerkeätte kyllä varmistamaan onko tunne sittenkin molemmin puolinen.
Sitten asia pitää järkevästi unohtaa.

Mutta on myös toisenlaista haikailua,sellaista joka on vaan haaveissa ja mielikuvituksissa olemassa,ja sillä ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.
Sellainen säilyy kyllä tavalla tai toisella koko loppu iän mielissä,joskus se unohtuu vuosiksi mutta taas pongahtaa esille uudelleen päivä unelmiin.

Olen itsekkin syyllistynyt kohta 30vuotta tälläiseen.
Vaikka tapasin sattumalta tuon olennon,ja huomaisin hänen muuttuneen tavalliseksi ihmiseksi,vanhettuneeksi ja ei kiinnostavaksi enää ollenkaan,ainoa sama oli ääni joka seikkaili aina haaveissani,muutoin aivan eri ihminen minulle.

Luulin että sain rauhan ja pystyin unohtamaan hänet,suuren rakkautteni ,nyt kun huomasin että mielessäni oleva exä on pysynyt vuosikymmenet muuttumattomana ja omat aivoni ovat hänen luonnettaan muokanneet itselleni mieluisaksi ei tämä oikea elävä exä vastannut ollenkaan haaveitani.

Mutta katin kontit,se sama mieleeni syöpynyt kuvaelma ihanasta exästä elää aivoissani edelleen.
Mutta siitä ei ole kenellekkään vaaraa,se on mielikuvitukseni tuottama jatkumo suhteelle joka katkesi 30v. sitten.

Näiden kanssa on vaan opittava elämään.

lähes 10 vuotta eikä loppua todellakaan näy. Hyviä kavereita ollaan ja aina on peliäkin silloin tällöin mutta yhteen ei vaan päästä.

Voin sanoa,että vuodet ei merkitse mitään.Se todellinen ensirakkaus voi pistää pään sekaisin vuosien ja vuosien päästä.
Tarvittiin vain soitto 28 vuoden takaa ja on kuin "haaveiden suljettu lipas" olisi avautunut ja mieleni täyttää jälleen näkemisen odotus.