JÄTTÄÄ VAI

Kyllä varmaan kamalampaa on tulla jätetyksi. Jos sinä itse jätät, sinulla on syyt, mutta jätetyksi tulleella voi olla pallo hukassa että miksi näin kävi. Ja toisekseen, kun olet itse jättänyt, voit vielä kenties muuttaa mieltäsi, koska jättämispäätös tuli sinun taholtasi. Toisaalta aina pitäisi kyllä olla varma asiasta, ennenkö menee tekemään mitään hätiköityjä päätöksiä varsinkin kun ne koskevat toistakin ihmistä kuin vain itseä.

Ehdottomasti jätetyksi tuleminen, se sattuu...

Varsinkin, jos jättäjä on yhtään tunteva ja empaattinen, hän ymmärtää tuskan, joka toiselle aiheutuu.
Kyllä jättäjälläkin on paha olla. Voi olla, että hänellä olisi vielä pahempi, jos jäisi suhteeseen.
Joskus jättäminen on vain pakko tehdä.

Itse kun mietin kahta viimeisintä suhdettani, joista ekassa jätin, tokassa tulin jätetyksi, niin helpompi oli elää tuon jälkimmäisen jälkeen. Koska ekan jälkeen oli niin kauheat syyllisyyden ja vihan tunteet, joita en osannut käsitellä. Tokan jälkeen pystyin kunnolla suremaan ja käsittelemään asioita. Tokan jälkeen pystyin käsittelemään ekaakin ja tajusin monta juttua. Ekan jälkeen tunsin itseni vain pahaksi ja epäonnistuneeksi jne.. kun taas tokan jälkeen pystyin paremmin näkemään myös tämän jättäjän osuuden ja näin hänen puutteellisuutensa ja kyvyttömyytensä.

minusta pahempaa on jättäminen jos rakastaa toista todella paljon mutta huomaa silti ettei seurustelusta tule enää mitään. minulle se teki tiukkaa :(

Jätetyksi tuleminen luonnollisesti on kamalaa. Surullista ja ahdistavaakin - mutta yleensä jätetty saa sentään ympäristöltään sympatiaa.

Toista onkin, kun joutuu jättämään/torjumaan ihmisen, joka kuitenkin on jollain tavalla (ystävänä) ollut läheinen jo hyvin kauan. Koitapa siinä keräillä ymmärrystä sitten...