Tapasimme Suomi24 chatissa, meilailtiin, soiteltiin ja lopulta tavattiin. Kemiat kohtasi heti ja ihastuttiin ja taidettiin ehtiä vähän rakastumaankin. Olin onneni kukkuloilla monta kuukautta, kunnes selvisi että mies jatkaa naisten metsästystä edelleen. Sanoin asiasta hänelle useamman kerran, lupasi aina lopettaa, mutta jäi kiinni valehtelusta lähes päivittäin, chattaili, meseili ja viestitteli. Lopulta sain tarpeekseni ja lopetin suhteen, vaikka sydän särkyikin. Mies olisi halunnut jatkaa, mutta en pysty ikinä unohtamaan että heti suhteen alkutaipaleella halutaan ehdoin tahdoin rikkoa kaikki.
Edelleen on ihan kauhea ikävä tämän ihanan miehen syliin, mutta viisainta taitaa olla unohtaa koko mies......
Edelleen on ihan kauhea ikävä tämän ihanan miehen syliin, mutta viisainta taitaa olla unohtaa koko mies......
Vastaukset 23
Vanhimmat
Olen pahoillani, varmasti sinulla paha mieli ja ikävä, vaikket moista petturia tarvikaan. Yritä ajatella niin, ettet oisi mitenkään voinut jatkaa suhdetta, jossa ei ole luottamusta. Jos sinä yksin et hänelle riitä, olkoon koko mies! Lopulta tuollaiselle jää luu käteen, kun kukaan ei uskalla tosissaan tuota miestä ottaa. Kyllä sinä löydät vielä paremman, usko pois.
Olen pahoillani kohtaloasi. Pyydän anteeksi meidän miesten puolesta, mutta ethän yleistä. Kyllä naisetkin osaavat, minulle tehtiin aivan samoin. Olen menettänyt luottamuksen teihin naisiin toivottavasti ei lopullisesti. Mutta tällä hetkellä ei pahemmin kiinnosta hakea elämänkumppania. Kiitos "orkkidea"
Luulen että tuo sinkkupyöriminen on vaikeata lopettaa - niin miehille kuin naisillekin. Sehän on lume-elämää ja "lisän hakua"; kenet vielä voinkaan saada?-tautia.
Ongelmana on vain se, että viattominkin mukava vie mennessään jos ei pidä varaansa - ja siinä voi paitsi hukata kalleimpansa: itsensä, myös pilata mahdollisuutensa tunnistaa sitä oikeaa, jos se tielle sattuisikin tupsahtamaan...
Viisainta olisi todella unohta koko juttu, ehkäpä se on hyvin vaikea.
Mutta jokainen ihminen, kenet tavat,tuo mukana myös oman sanoman.
Saalistava mies ei voi reali elämässä ikinä olla Mies, erittäin kun hän jo aloittaa suhdetta vain valheilla.
Ja miehestä on erittäin lapsellista, jos hän käyttää kaikkia niitä netistä poimittuja valheita: a là "tiedokone menii rikkiin, autotallin siivous, pitkät työpäivät jne. jne ".
Netin tarttuva tauti...
Netti vaan on oivallinen palvelija sen huomassa joka aikoo valehdella. Minusta on aika itsekästä kun pettää vaimoaan sellaisen naisen kanssa joka ei tiedä että sillä miehellä ON vaimo. Sehän on kaksinkertainen petos.Olis sitten reilusti etsimässä salaseksiä.Ja ottaisi sen mitä annetaan näillä tiedoilla. Mutta siksi kai valehtelee että saanti vähentyisi rutkasti kun tietoon tulisi että vonkaaja onkin ukkomies joka lyö laimin oman vaimonsa seksuaalisia ja MUITAKIN tarpeita.
Netti on todella hyväväine tutustua toiseen ihmiseen. Toiseen jonka intressit on samat. Itse kun olin hakupäällä oppi aika hyvin huomaamaan jo tekstin perusteella kuka on aito kuka ei.
Suosittelen tapaamaan ihmisen tyyliin viikon sisään ensi kontaktista, julkisella paikalla. Jos kirjoittelee useita viikkoja tai kuukausia, toinen on muodostunut mielikuvitus hahmoksi. Tuolloin pettymys on varma.
Ja jos toinen on valehtelija hän ei helposti lähde tapamaan, jos on ukkomies niin päivän löytyminen voi olla hankalaa josta voi jo jotain päätellä.
Itse tapasin useita ja mitä kauemmin oli ensi kirjoitteluista, sen vaikampaa on sanoa että ei tuhlata toistemme aikaa.
Nykyisen kumppanini kohtasin alle viikossa livenä. Ja hän vastasi sitä mitä odotinkin, tai on itseasiassa paljon enemmänkin. Ei varsinaista hurjaa huumaa, suoruus ja hellyys yhdistettynä kunnioittamiseen. Sitä en ollut aikaisemmassa liitossani juuri kokenut.
Eli ehdotan rohkeasti pikaisiin tapaamisiin, kyllä se helmi löytyy varmasti kun useamman simpukan on läpikäynyt :D
Että kirjoituksen perusteella voi oikeasti kiintyä ja rakastua. Mutta kannattaa olla epäileväinen vaikka toinen vaikuttais miltä. Vasta kun kohtaa ja oikeassa maailmassa tutustuu, kannattaa antaa sydämen viedä.
Voi olla vaikeaa... mutta kyllä meitä on täällä niin paljon että jokaiselle varmasti se oikea löytyy... tunnen useita netti pareja, tuntuu että tän kautta voi oikeasti löytää helpommin ihmisen kun "oikeasta" maailmasta
Se taitaa olla ihan yleistä.Minäkin sain pettyä syvästi erääseen mieheen.Nyt on sydän rempallaan mutta pitää vain yrittää jatkaa.Onneksi me naiset osataan surra asiat ja jatkaa elämää taas uusiin haasteisiin-Tsemppiä sinullekin
Joo-o, tuomitsijoita täällä näyttää riittävän jonoksi asti. Mutta mutta... onko siis se, että chattailee, viestittelee, mesettää, jotenkin lähtökohtaisesti väärin? Kai seurustelevallakin ihmisellä saa sasiaalista elämää ja kontakteja olla? Ja myös yksityisyyttä.
On tietenkin paha, jos mies valahteli sinulle. Kuinka tarkka TIETO (ei siis aavistus/arvaus) sinulla on siitä, minkä sisältöistä se eksäsi viestittely oli? Oliko se todella suhdettanne loukkaavaa tms. Ei kai sitä nyt kuitenkaan suoraan pettämisenä voi pitää!?! Tai en minä ainakaan pitäisi.
Itse ehdin parin vuoden poikamiesjakson aikana tutustua kymmeniin naisiin ennen kuin tapasin nykyisen avopuolisoni noin vuosi sitten. Olen häneen rakastunut ja ehdottomasti uskollinen hänelle! Siitä huolimatta pidän edelleen yhteyttä mm. mesen ja tekstareiden välityksellä moniin niistä naisista, joihin ehdin paremmin tutustua. Yksi syy siihen, miksi olen todella hulluna avopuolisooni on se, että hän ymmärtää ja sallii tämän! Teen työtä, jossa olen suurimman osan ajastani yksin koneen ääressä. Mese ja tekstarielämä sekä söhköpostit ovat merkittävä osa sosiaalista elämääni työpäivien aikana. Toki siihen joukkoon mahtuu myös lukuisia miespuolisia kavereita ja muita vanhoja ja uusia tuttavuuksia. Joskus piristän itseäni myös hankkimalla netin kautta uutta juttuseuraa. Joskus ne uudet tuttavuudet kestävät yhden chatin verran, joskus heistä tulee kuukausien mittaisia kavereita. Virtuaalisia kylläkin. Oman rajani olen vetänyt siihen, että naispuolisia tuttavuuksia (joiden voisi olettaa olevan jossain vaiheessa muutakin kuin kavereita) en tapaa kasvokkain.
Anekdootti:
Useimmat ihmiset, avopuolisoni mukaanlukien tapaavat työssä ja opiskellessa lähes päivittäin uusia mielenkiintoisia ja sykähdyttäviä ihmisiä, joiden seurassa voi olla monella tavalla viihdyttävää ja kiehtovaa olla. En haluaisi, enkä voisikaan kieltää avopuolisoltani päivittäisiä kontakteja muihin ihmisiin. Sehän olisi sairasta.
Kysymys:
Teidänkö mielestänne on väärin ja epänormaalia pitää yllä ja kehittää vaivalla luomaansa sosiaalista verkostoa, tai sen osaa, vain sillä perusteella että kommunikointitapa on mese, chatti tai puhelin (tekstarit)?
sitä itse vääräksi tee. Mikään ei ole pelkästään hyvää tai huonoa, riippuu siitä mihin ja miten asioita käyttää.
Jos sosiaalinen verkosto on sinulle tarpeellinen, ok. Jos puolisollesi se on ok, eihän ongelmia olekaan, miksi tuohtua?
Jo keski-ikäisenä ajattelen lähimmästä ihmissuhteestani niin, että toivoisin sen olevan spsiaalimpaa kuin sosiaalisen verkon. Toivoisin voivani jakaa ajatukseni, tunteeni ja väsymiseni intiimimmin kuin pelkästään verkkoon peilaten.
Kyllä tuon kirjoittamisen vielä ymmärtää. Eihän toista voi, eikä saa omistaa. Mutta raja kulkee tosiaan siinä, että entisiä deittejä ei tapailla "salaa".
hiukan siltä, että haluaisit privatisoida kumppanisi ja jos hänellä olisikin tarvetta laajempaan sosiaaliseen verkostoon, hän tuskin sitä uskaltaisi myöntää tuossa tilanteessa, vai mitä? Sellainen alkaa ennen pitkää ahdistaa. Sellaisesta takertumisestakin minulla on kokemusta. Olen myös aikoinaan tehnyt sitä itse toiselle. Onnekseni olen päässyt sekä omistamisenhalusta että omistuksen kohteena olemisen halusta yli. Suhde on parhaimmillaan silloin kun se perustuu täydelliseen vapaaehtoisuuteen ilman minkäänlaisia velvoitteita ja ehtoja. Siis nimenomaan itse suhde. Elämä muutoin tietenkin asettaa aikuiselle paljonkin velvoitteita ja ehtoja. Tiedän toki - itsekin lähes keski-ikäisenä miehenä - että sellainen ideaalisuhde, jonka kuvailin on lähestulkoon teoreettinen ja vaatii useimmilta sellaiseen kykeneviltä pitkää henkisen kasvun matkaa. Parhaimmillaan todellisuus on silti ainakin minun kohdallani hyvin lähellä sitä tilaa. Kuten juuri tällä hetkellä on. Silloin myös luottamus sekä toiseen että itseen on äärimmäisen suuri ja sitä myötä on myös erittäin paljon pelissä. Itsetunnon ja luottamuksen täytyy olla terve, realistinen ja vahva. Jos suhteessani sattuisi jotakin ikävää, se olisi suuri romahdus. Mutta kun näitä elämiä on tiettävästi vain tämä yksi ja ainoa, riski kannattaa mielestäni ottaa ja täydellisyyteen pyrkiä. :)
... rakkaussuhde jo sinällään ole privatisoitu? Jos lähin suhde on samanarvoinen kuin muu laajempi sosiaalinen piiri, mitä muuta lähin ihmisemme meille sitten antaa, paitsi seksiä?
Minusta upeinta olisi se, jos seksisuhde olisi myös sielunkumppani. Sellaisia ON!
Mutta elämässä tilanteet ja ihmiset muuttuvat. Ensimmäinen rakastuminen tuo tullessaan tunteen, ettei muuta kaipaakaan kuin poikaystäväänsä. Nuorena äitinä taas kaipasin kipeästi
naisystäviäni. Nyt kaipaan lähelleni Erästä, joka lukee paitsi ajatuksiani myös tunteitani.
Aika aikaa kutakin...
Rakkaushan on tunteista suurin. Juuri siksi siihen pitääkin vain luottaa ja antaa toisen elää muutoin ihan omalla valitsemallaan tavalla - ilman rajoituksia. JOs hän taikka sinä haluatte tehdä jotakin sellaista mikä rikkoo yhteyttänne, silloin ehkä ei ollutkaan kyse rakkaudesta? Tai se loppui. Kuten sanoit, aikansa kutakin.
Mut hei. Oikeasti kukaan ei lue ajatuksiasi. Sinusta vain tuntuu siltä, koska olet rakastunut. :)
Täällä kohtalotoveri...otan osaa!
Mulla kävi aivan samalla tavoin ja muistan, kun aika alussa kysyin mieheltä, että pystyykö hän jättään treffailun netissä, jos löytää kaverin...ei pystynyt.
En tiedä johtuu pettymyksestä vai mistä, mutta jotenkin tuntuu että en halua enää netissä kehenkään tutustua, koska sama haku voi vaan jatkua...mutta...unohdetaan tollaset tyypit ja paistaa se päivä vielä meillekkin!!
Ja tuollaisille tyypeille vois sanoa että sitä saa mitä tilaa, joskus se voi olla elämä solmussa heilläkin!
Niin se vaan on, että toiset eivät voi lopettaa chattailua, mesettämistä, soittamista, viestittelyä ja soittelua, jopa tapailuja, vaikka onkin muka löytänyt kumppanin. Mielestäni se on niin ikävää, todella huono juttu jos jatkuvasti pitää etsiä uusia tuttavuuksia ja näin muka pitää yllä sosiaalista verkostoa.
Ken näin jatkaa ei todellakaan halua edes sitoutua !
Kun ihastuu, rakastuu toiseen niin ei näe edes muita, vain HÄN pyörii ajatuksissa. Tietysti tulee jossain vaiheessa arkipäivä vastaan - mutta sehän se vasta haaste onkin, miten selvitä arjesta yhdessä, syventää suhdetta jne
Tämä nettimaailma on paha ja särkee monien sydämet, ihmisistä tulee kylmiä hyväksikäyttäjiä, seksi nousee pintaan, tämä kaikki kuvottaa ainakin minua. Itsekin löysin erään ihmisen netin kautta ja petyin pahasti. Nyt olemme ystäviä, tai yritämme olla...Tavallaan olen yhä ihastunut häneen, mutta en kestä hänen netti-/chattiriippuvuutta. Aion etsiä jostain miehen, joka ei omista tietokonetta eikä ole edes netistä kiinnostunut...löytyisköhän jostain sellainen. Etsin kunnes löydän sinut !
Samaa mieltä...kannattaa etsiä mies joka ei omista tietokonetta...
En konetta omista enkä juuri paljon muutakaan.enkä aio hommata,tämänkin laitan kaverin koneelta.
Kyllä meitä löytyy joille riittää se normaali suhde ilman virtuaalia.
no,puhelin on pakko olla edes jonkunlaisten yhteyksien vuoksi.
ettei tarvitse savumerkkejä lähetellä. ;)
eikä ollut muuten konetta edellisellä kumppanillakaan.
todeksi että naiset rakastuu renttuihin ...
Taidan olla samassa tilanteessa. Tapasimme suomi24 treffien kautta ja seurustelua on takana n. 5 kuukautta. Kuitenkin hän näyttää yhä käyvän treffi sivuilla, huomaa online tilasta. Olen asiasta hänelle puhunut ja pyytänyt lopettamaan, itsekin lupasin lopettaa oman profiilini. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Itse kävin tutkimassa omaa tilaani siellä helmikuun alussa (katsomassa onko hän lähettänyt viestiä, ei ollut, ainakaan minulle..)
Hän on kuitenkin viimeksi käynyt sivuilla kolmisen viikkoa sitten..
Tämä vie uskoa, vaikka minulla onkin vahvat tunteet ja rakkauskin mukana, hän taitaa olla sittenkin vaan pelimies.
Minä myös tapasin miehen mukavan, istuttiin kahvilla ja fiksuna kaverina ei halunnut hätäillä ettei tämä juttu mene pilalle. Hän suunnitteli meidän yhteistä kesälomaa ja tulevaisuutta. Tapailtiin muutama kuukausi mutta hän jatkuvasti treffi-sivuilla. Ja kun oli uskottava niin kävimpä seksi-sivut vilkaisemassa, niinpä siellä omalla nimellä ja monen tunnin istuntoja. No sydän ei särkynyt, toivotin hyvät jatkot ja että löytää mitä etsii.
Joo, niinhän se vanha viisaus kertoo, että naiset useimmiten rakastuu renttuihin. Samoihin housuihin harvoin mahtuu uskollinen ja "komea" mies. Tällänen muuten symppis kaveri sit vain taivaltaa yksin.... vielä.
...ohitseni, ota kädestä kii :)