Palstalla kolmikymppiset naiset valittavat, että samanikäiset miehet haluavat vain yhden yön juttuja ja muutenkin on meno päällä. Puhumattakaan siitä, että ovat tahoillaan varattuja. Ongelmana on näköjään löytää samanikäinen sitoutumishaluinen mies, joka haluaa lapsia.
Itse voisin kertoa toista näkökulmaa. Olen 47-vuotias katseenkestävä ja seurustelutaitoinen mies. Minulla päättyi runsaat puoli vuotta sitten pitkään kestänyt avosuhde. Lasten tekemisessä ei ollut kiirettä, koska ikäeromme oli sen verran sopiva. Itse olen vasta viimeiset viisi vuotta kypsä perustamaan perheen, hankkimaan lapsia ja sitoutumaan loppuiäksi. Kun seurailee ympärillä tapahtuvaa parisuhdetouhua, niin uskoni vain vahvistuu, että miehet kypsyvät vähintään 15 vuotta naisia myöhemmin. Moniko nainen on tässä asiassa samaa mieltä?
Minun ongelmani on, että niitä lisääntymisikäisiä tämän ikäisestä miehestä kiinnostuneita naisia ei oikein löydy. Kyse on nimenomaan iästä - ei ulkonäöstä ja terveydestä (ei tässä mitään pappoja olla). He ovat kiinnostuneita omasta ikäluokastaan, mikä on ymmärrettävää ja luonnollista.
Tässä yhtälössä (miesten myöhempi kypsyminen) on yksi vaikea piirre. Se on, että jos suurin piirtein samanikäiset avioituvat, niin mies lähtee noin 7-15 vuoden avioliiton jälkeen. Selityksenä on, että nuoruus on kokematta ja seikkailut käymättä. Menohalut vain tulevat, vaikka suhde olisi miten hyvä tahansa. Siinä sitten nainen on yksin 1-3 lapsensa kanssa. Näitä yksinäisiä yksinhuoltajanaisia (30-50-vuotiaita )on valtavat määrät. Naiset maksavat hinnan miesten kypsymättömyydestä.
Onko vanhempi mies ja nuorempi nainen kolmikymppisille sinkkunaisille sitten niin mahdoton yhtälö?
Itse voisin kertoa toista näkökulmaa. Olen 47-vuotias katseenkestävä ja seurustelutaitoinen mies. Minulla päättyi runsaat puoli vuotta sitten pitkään kestänyt avosuhde. Lasten tekemisessä ei ollut kiirettä, koska ikäeromme oli sen verran sopiva. Itse olen vasta viimeiset viisi vuotta kypsä perustamaan perheen, hankkimaan lapsia ja sitoutumaan loppuiäksi. Kun seurailee ympärillä tapahtuvaa parisuhdetouhua, niin uskoni vain vahvistuu, että miehet kypsyvät vähintään 15 vuotta naisia myöhemmin. Moniko nainen on tässä asiassa samaa mieltä?
Minun ongelmani on, että niitä lisääntymisikäisiä tämän ikäisestä miehestä kiinnostuneita naisia ei oikein löydy. Kyse on nimenomaan iästä - ei ulkonäöstä ja terveydestä (ei tässä mitään pappoja olla). He ovat kiinnostuneita omasta ikäluokastaan, mikä on ymmärrettävää ja luonnollista.
Tässä yhtälössä (miesten myöhempi kypsyminen) on yksi vaikea piirre. Se on, että jos suurin piirtein samanikäiset avioituvat, niin mies lähtee noin 7-15 vuoden avioliiton jälkeen. Selityksenä on, että nuoruus on kokematta ja seikkailut käymättä. Menohalut vain tulevat, vaikka suhde olisi miten hyvä tahansa. Siinä sitten nainen on yksin 1-3 lapsensa kanssa. Näitä yksinäisiä yksinhuoltajanaisia (30-50-vuotiaita )on valtavat määrät. Naiset maksavat hinnan miesten kypsymättömyydestä.
Onko vanhempi mies ja nuorempi nainen kolmikymppisille sinkkunaisille sitten niin mahdoton yhtälö?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Minulle on.
Olen 31-v, biologinen kello tikittää ja toivon tosiaan lähivuosina löytäväni sen oikean. En silti ole niin epätoivoinen, että katselisin yli 4-kymppisiä miehiä sillä silmällä.
Oma isäni on vain 20 v minua vanhempi, eli 51-v. Hänestä tuli isoisä jo 49-vuotiaana siskonpojalleni. Ollut luultavasti maailman paras isä nuoresta pitäen kolmelle lapselle.
Minusta on aina ollut upea juttu, että isäni on sen verran nuori. Olisi hirveää, jos isä olisi vaikka 47 vuotta minua vanhempi, eli nyt 79!! (Tai sitten jo kuollut ja kuopattu.) Joutuisin parhaassa iässäni huolehtimaan vanhoista ja pian kuolevista vanhemmista!
Kyllä pitäisi otta myös lasten näkökanta huomioon. Mielestäni yli 45-v mies on liian vanha perustamaan perhettä, vaikka biologisesti siihen vielä pystyisikin.
Sinulla on ollut onnellinen lapsuus ja vanhemmilla hyvä liitto. Oikea ja hyvä isäsuhde on ollut hieno juttu.
Mietitäänpä toinen vaihtoehto:
Avioero, jossa lapset ovat 7-15-vuotiaita, kun isä lähtee. Suhteesta riippuen lapsilla on sitten jossakin biologinen isä ja silloin tällöin tavataan viikonloppuisin. Onko tämä oikea isäsuhde? Onko isää sinänsä lainkaan olemassa? Miten yksinäinen äiti on ja miten kauan?
Ihanteellisia ydinperheitä tuntuu olevan koko ajan vähemmän.
Jos isä on vaikka 47-vuotias, kun lapsi syntyy, niin yhteistä aikaa lapsille ja äidille on 30-50 vuotta. Avioerotapauksessa yhteistä aikaa on 7-15 vuotta tapaamiset silloin tällöin.
Terveydentila ihmisillä on nykyään ihan toista kun joskus 1970-luvulla ja paranee edelleen. Samoin ihmiset hoitavat itseään paremmin.
Suomalaisen miehen keskimääräinen elinikä on virallisten tilastojen mukaan 75 vuotta (naisen 82 vuotta). 47-vuotiaana lapsen hankkiva mies täyttää 70 lapsen täyttäessä 23 ja kuolee keskimäärin lapsen ollessa 28-vuotias. Hän tuskin tulee näkemään lastenlastensa varttumista aikuiseksi. Lisäksi ne viimeiset vuodet mies on jo vanhuusiässä.
Kyllä tuntuisi suorastaan perverssiltä seurustella suunnilleen oman isän ikäisen miehen kanssa. Varsinkin, kun oma isä on ollut parikymppisestä alkaen vastuuntuntoinen perheenisä ja sittemmin isoisä, ja oma kumppani olisi "kypsynyt" vasta yli nelikymppisenä. Kaikesta huolimatta yli puolet suomalaisista avioliitoista kestää, ja kun suomalainen mies on keskimäärin reilu 30-vuotias isäksi tullessaan, niin kyllä noin myöhään "kypsyvät" miehet ovat pienessä vähemmistössä.
On varmaan olemassa sellaisia harvinaisia pariskuntia, jotka ovat löytäneet täydellisen sielunkumpaninsa hyvin eri-ikäisestä ihmisestä, ja jos sellainen sattuu kohdallesi, niin hyvä sinulle.
Harvinaisen typerää tekstiä ja niin naiivia,myös loukkaavaa.
Et ole itse läheskään aikuisen tasolla.Huomaa,että isä on ollut nuori.Kasvatuksessasi,hyvissä käytöstavoissasi on parannettavaa.
En voi kuin ihmetellä,oikein tulee paha mieli huomata miten kylmä , tunteeton kuten myös tietämätön olet.
Esität mielenkiintoisen kysymyksen. Itse olen 41-v sinkkunainen. Sinkku sanan varsinaisessa merkityksessä, en ole ollut avioliitossa eikä minulla ole lapsia. Olen hakenut seuraa ikähaitarilla /- 5 vuotta. En ole hirttäytynyt ajatukseen, että omia lapsia pitäisi tulla (ikärealiteetit pitää ottaa huomioon), mutta en pidä sitä aivan poissuljettuna mahdollisuutenakaan (hyvät geenit ;))
Treffeillä käytyäni olen vetänyt sen johtopäätöksen, että ikä ei ole pelkkiä numeroita eikä fysiikka, vaan myös mielenlaatua. Joitain ikäisiäsi teini-ikäisten isiä tavattuani olen ajatellut, että olen aikalailla eri tilanteessa kuin he. Takana on paljon itsenäisiä vuosia, vapautta mennä ja tulla oman mielensä mukaan. perheettömyys on jatkanut omia nuoruuden kuuluvaa elämäntapaa kun taas toinen on elänyt perheellisen elämää. Jotenkin sen kanssakäymisessä huomaa. Onhan meissä ikusinkuissakin syntymätätejä ja -setiä ja eronneissa nuorekkaita. Kyllä ihminen pitää tavata ennen kuin voi tietää, millainen toinen on. Sen kyllä ymmärrän ettei kolmekymppinen pääsääntöisesti ole kiinnostunut itseään 10-20 vuotta vanhemmasta. Ei tarvitse miettiä kovin montaa vuotta eteenpäin, kun toinen alkaa olla lähempänä eläkeläistä ja nelikymppinen elää vielä vahvoja uravuosia.
Käännettynä. Kuulostaisiko ihan hullulta, että minä, 38-vuotias nainen, ottaisin itselleni esim. 32-34-vuotiaan miehen? Asia on minusta taas niin, että sen ikäiset miehet ovat vielä halukkaita perustamaan perheen, tekemään lapsia, sitoutumaan. Minun ikäiset ja vanhemmat miehet, jotka ovat olleet sinkkuja ja sitoutumattomia tähänkin asti, haluavat sitä jatkossakin olla. Vai olenko törmännyt vääriin ihmisiin?
Naisethan täällä valittavat, että sopivan ikäisiä sitoutumishaluisia miehiä ei löydy. Sinulla lienee sellaista elämännäkemystä, kypsyyttä ja vähemmän painetta sitouttamiseen, joten kokevatko miehet sinut kiehtovana ja olonsa kanssasi vapaana? Vapauden tunne on mielestäni miehille tärkeä. Hieno juttu. Siitä vaan. Mielestäni ikärajat ovat vain teknisiä juttuja. Kemia on tärkein.
Usein vain on niin että ajatusmaailma on liian erilainen, jos ikäeroa on liikaa. Vaikka mies kypsyisikin naista myöhemmin, elintavat, kiinnostuksenkohteet, harrastukset ja tausta ovat liian erilaisia jotta suhde toimisi (ainakaan minun kohdallani).
Tietoyhteiskunnan kehittyminen on tapahtunut niin nopeasti että jo 60 ja 70 - luvuilla syntyneiden välillä on valtava kuilu ! Kun minun nuoruudessani(syntynyt -67) ei ollut tietoakaan kännyköistä/netistä/pleikkareista jne. ja videotkin (vieläkö muistatte beta-videot ; D ? ) olivat vasta joka toisessa/kolmannessa kotitaloudessa, niin 70- luvun lopulla syntyneet elivät täysin toisenlaisen nuoruuden - tietoyhteiskunnassa ! Nykyisen nelikymppisen ja kolmekymppisen välillä on iso kuilu. Puhumattakaan jos mies on jo lähempänä viittäkymmentä!
Käytännön esimerkkejä erilaisesta elämäntavasta ovat mm. musiikkimaku, ruokailutottumukset, harrastukset,suhtautuminen politiikkaan, työhön, suhtautuminen ulkomaalaisiin/matkusteluun, miehen ja naisen tasa-arvo jne. Tämä viimeinen on kaikista tärkein, ja voiko joku kiistää sen, että miehen rooli perheessä on muuttunut viimeisten 10-20 vuoden aikana ?! Oma vankka kokemukseni aiheesta on osoittanut sen että yli 40- vuotiaat miehet on pääosin kasvatettu perinteiseen miehen rooliin, jossa nainen tekee kotiyöt ja hoitaa lapset, ja mies tienaa elannon. Toki nainenkin käy palkkatyössä, mutta sen lisäksi tekee ne kotityöt. Hyvin moni tuntemani vanhempi mies vetoaa vielä nyt, vuonna 2006 siihen, että mummu/isomummu on hoitanut kodin, lapset, navettatyöt, ommellut vaatteet, tehnyt lanttulaatikot ja muut ruoat itse, selvinnyt ilman kodinkoneita. Kaikki kunnioitus heille, myös omille isovanhemmilleni, mutta en pidä siitä että tätä käytetään lyömäaseena. Tämän mies heittää puoliksi vitsillä, mutta rivien välistä kuuluu moite, kun vaimo ei näin tee, ja vaatii vielä miestä auttamaan "naisten töissä." Moniko yli nelikymppinen mies on aikoinaan työnnellyt luontevasti vauvanvaunuja ulkona, vaihtanut vaippoja, ja kuljettanut korvakierteessä olevaa vauvaa päivystykseen?? Uskallan väittää, että nykyisiin nuoriin isiin verrattuna aniharva!
Nyky-yhteiskunnan naisiin kohdistuvat vaatimukset ovat niin ankarat että harva vanhan ajan mummu niitä täyttäisi sen paremmin kuin nykynainenkaan. Mummut saivat kulkea huivi päässä navettavaatteissaan 6 päivää viikossa, ja tehdä läskisoosia, ja antaa takamuksensa levitä aivan rauhassa. Nykynainen käy töissä, rakentaa uraa, harrastaa(että ei saisi passiivisen luuserin leimaa), käy salilla ja jumpassa että takamus ei leviä, meikkaa ja yrittää pysyä kauniina ettei mies lähde nuoremman matkaan, kasvattaa lapset ja hoitaa kodin, yrittää olla luova ja innovatiivinen, lukee kama sutraa, ja tilaa eroottisia alusvaatteita ym. rekvisiittaa ettei seksielämä latistuisi...
Valistuneet ja empaattiset nuoret nykymiehet jakavat kotityöt ja lapsenhoidon naisensa kanssa ilman nurinoita, ja ovat naisen huomioivia virtuooseja sängyssä, mutta yli nelikymppiset miehet vetoavat siihen että mummukin jaksoi sitä ja tätä, ja auttavat pitkin hampain - jos ollenkaan. Sänkyyn mennään peiton alle lauantaina saunan jälkeen ja veikataan tuleeko lotossa seitsemän oikein vai seisooko tällä kertaa.. Älkääkä nyt miehet raivostuko tästä, KOSKA poikkeuksia on yli nelikymppisissäkin, mutta he ovat poikkeuksia.
Surullinen tosiasia on se, että monen miehen erektio alkaa heiketä jo kolmekymppisenä. Anteeksi nyt vaan taas teille poikkeuksille, jotka vauhkoonnutte tästä, mutta kun tutkitusti nelikymppisen naisen seksuaaliset tarpeet vastaavat parikymppisen miehen tarpeita, niin minä ainakaan en ehdoin tahdoin etsi vajaat viisikymppistä miestä, kun todennäköisesti seksielämässä tulee olemaan ongelmia hyvinkin pian. Miksi siis kolmekymppinen nainen ottaisi viisikymppisen miehen, kun tarjolla on nuoria ja viriilejä uroita? Ja taas joku neropatti sanoo että rakkaus ei katso ikää eikä sitä seisooko miehellä vai ei. Ei se katsokaan, mutta normaalitilannehan olisi se, että 20-30 - vuotiaina pariudutaan, ja jos ja kun(erektio ym.) ongelmia alkaa vanhemmiten ilmetä, pariskunta on jo niin sitoutunut toisiinsa että ongelmat eivät ole ylitsepääsemättömiä. Sekstata voi toki muutenkin kuin Sillä, mutta minä ainakin tykkään Siitä ; )
Aurinkoista kevättä sekä nuorille että vanhoille. Kyllä jokainen löytää omansa/omanlaisensa, kun realistisesti miettii mitä etsii ja haluaa parisuhteelta, ja mihin omat resurssit riittävät, ja sitten vain rohkeasti härkää sarvista : )
Hienosti kirjoitit. Täytyy vähän puolustautua.
Meitä miehiä on moneksi. Taustakin vaikuttaa paljon - millainen koti, millainen kyky ja halu omaksua uutta ja seurata päivän tapahtumia, millainen elämännäkemys... Rasisteja, kotitöitten teettäjiä, kotona olostelevia, naisen uran unohtavia, tietotekniikkaa seuraamattomia, meseilemättömiä, huonoja rakastajia löytyy joka ikäluokasta. Kyllä se ikä kieltämättä myös ejakulaatiotiheyteen vaikuttaa. Nuorempana halusin laueta kolme kertaa päivässä. Tyttöystävät olivat kovilla. Nyt riittää 1-2 krt/päivä. Rakastellahan voi sen lisäksi kyllä muun ajan.
Moni asia mitä mainitsit liittyy ihmisen elämänkatsomukseen ja henkilökohtaisiin mieltymyksiin (harrastukset, musiikkimaku jne.). Aito kiinnostus toisesta on olennaista ja erilaisuuden hyväksyminen. Jotenkin tuli rankka olo, millainen henkilö on neljäkymmentä täytettyään - aivankuin eri rotua.
Miehestähän pääsee äkkiä selville, kun testaa. Muutama päivää yhteiseloa samassa asunnossa kertoo jo paljon. Yllätyksiä löytyy vähän joka ikäluokasta.
Joo naisen osa on kova, kauneus kun on kokopäivätyötä, ja lisäksi virkatyö, ja työn vaatimat kehittävät harrastukset, kodinhoito omien/sukulaisten lasten hoito... oma tätini navetassa tämänikäisenä ei murehtinut sitä että silikonirintoihin ei ole varaa/ peppu roikkuu/ meikit valuu/.... arvot on narsistisia ja kovia, ulkokuoren oltava täydellinen tai olet markkina-arvolta nolla parisuhde lotossa... mitä väliä että on hyvä koulutus, hyvä sydän ja valmis olemaan äiti lapselle... uuden ja paremmman saa kädenkäänteessä.
Jotkut miehet kypsyy yli nelikymppisenä, sitä ennen voi niitä tyttöparkoja jotka joutuvat tyypin tielle...
Oli koskettava viesti.
Tiedän monia pariskuntia, joilla suhde on hyvä ja asiat kunnossa. Kuitenkin mies on haikailemassa vaihtelun perään.
Mielestäni naiset ovat henkisesti (useimmiten) aivan toiselta planeetalta.
millä tavalla toiselta planeetalta? Mun mielestä on kuitenkin virheellistä ajatella että naiset on venuksesta ja miehet marsista, se latistaa kaiken yrityksen ymmärtää toista, koska olemme ennenkaikkea IHMISIÄ ja YKSILÖITÄ.... sosiaalinen sukupuoli ja yhteiskunnan arvot vasta määrittelevät miten ollaan ja eletään... eipä kai siihen markkinapyörään ole pakko mennä, ihailen ihmisiä jotka vetävät omaa linjaa, koska itse kaupunkilaisena (yksinäisenä) uranaisena olen tietyn roolin vanki... tekis mieli joskus muuttaa sinne tädin vanhalle maatilalle ja alkaa omavaraistaloudelliseksi... no menis hyvä koulutus jossain määrin ehkä hukkaan... kaikenlaisia ajatuksia tulee. TV pysyy kiinni koska se maailma on todella perverssi ja kuluttaminen on todella orjuuttavaa koska ihminen ei huomaa olevansa orja.... aina jossain on kauniimpi ja rikkaampi, ja itselle tulee jos ei paha olo niin ainakin käsitys että tällaista meidän tulee tavoitella elämässä...
Veit sanat suustani - olen sinua vanhempi nainen, 40v ja täysin samaa mieltä. Ikä ei todellakaan ole mikään tekninen juttu, kuten aloittaja sanoo. Vaan vaikuttaa yhteen jos toiseenkin asiaan ja etenkin siihen yhteen....
Planeettavertaus tuli kyllä mieleeni Mars-Venus -kuviosta. Vaikuttavin teos naisen ja miehen seksuaalisuudesta on: Mars ja Venus vuoteessa. Jos mies ja nainen sen lukevat ja omaksuvat, niin rakkaus- ja sukupuolielämä toimivat. Parempaa opasta en ole löytänyt. Näkisin kanssasi samoin, että olemme ennenkaikkea ihmisiä ja yksilöitä, mutta seksuaalisina olentoina me olemme miehiä ja naisia.
Sukuvietti on vahva ja vaikuttaa kaikessa läpi. Miehet etsivät valtaa, suosiota, voimaa ja rahaa, että saisivat naisia. Naiset tekevät omat temppunsa, että saisivat alfa-uroksensa.
Pidän itsekin mielelläni TV:n kiinni tai oikeastaan poissa. Viisasta tekstiä mielestäni kirjoitit, joskin seksiplaneetta-asiassa olen ainakin näissä raameissa toista mieltä.
Mihin yhteen...?
Viriiliyteen tietenkin - testosteronitasohan alkaa laskea neljäskymmenestä alkaen miehillä. Aihan tietysti poikkeus vahvistaa säännön mutta näin yleisesti ottaen.
Jaah en edellenkään oikein tiedä. En ole kyseistä kirjaa lukenut joten en osaa sanoa. Perinteiset "nainen alistuu ja mies kontrolloi" ei kuitenkaan toimi seksuaalisuuden alueella, koska sellainen asetelma (etenkin jos ulottuu arkielämän puolelle) on omiaan viemään naiselta sekä kiinnostuksen ja nautinnon. Oletko kokenut millaista on älykkään, vahvan ja "takertumattoman" naisen kanssa parhaimmillaan? Uskoisin että se on kokemus joka ei unohdu...
Tiedän millaista on olla älykkään vahvan ja takertumattoman naisen kanssa. Sen takia minulle eivät muunlaiset kelpaakaan.
Viittaamassani kirjassa ei ole perinteistä mies-nainen -asennetta, vaan kerrotaan sukupuolten välisistä eroista suhtautumisessa rakkauteen ja seksiin. Yksi vahva viesti on, että nainen avautuu seksille rakkauden kautta ja mies avautuu rakkaudelle seksin kautta.
Suomessa ei ole tavallista että on ikäeroa, muualla kyllä. Valittevasti jotkut miehet saattavat käyttää hyväksi naisen kokemattomuutta ja sinisilmäisyyttä, koska elämä on raadollista... en tarkoita sinua, koska en sinua tunne.
Itse olen 34 v ja kihloissa 49 v nuorekkaan miehen kanssa, ja odotin sitoutumisvalmista suhdetta miehen iän vuoksi mutta mutta.... itse haluaisin lapsen ja olen erittäin ihmeissäni koska kihlattuni haluaa "odottaa muutaman vuoden"!... haloo! kello käy! Miehet ei tätä ilmeisesti tajua. Jos ei hän muuta mieltään minun on pakko etsiä ajoissa kumppani joka sen perheen haluaa nyt kun minusta vielä siihen olisi... Valinta on aika kova, mutta tuntuu että minun elämälläni pelaillaan... eli ei tämäkään ollut yksinkertainen ratkaisu!!!! Asiat ei ole niin simppeleitä!!!
Onko miehelläsi jo lapsia edellisistä parisuhteista? Usein silloin ei lisälasten haluja kovastikaan ole.
ja sehän tässä hämmästyttää!! Eli ikä ei kerro yhtikäs mitään kypsyydestä ei suuntaan ei toiseen... niin miehillä kuin naisilla se on yksilökysymys... onneksi niin. no, on mulla muutama vuosi vielä aikaa, toivoa ei ole menetetty vaikka välillä siltä tuntuu. Vaikea uskoa että löytää toisen jonka kanssa haluaisi perheen perustaa, kun ei niitä ole ennenkään ollut pilvin pimein...
Härkää sarvista ja mies vaihtoon - niitä löytyy lapsentekohaluisia ja nuorempiakin sekä lisäksi fiksuja ja kunnollisia. Nimimerkillä kokemusta on.
vinkistä. Kovasti olen asiaa pohtinut ja olen kallistumassa siihen suuntaan, koska homma ei tunnu muuttuvan miksikään. Erittäin sääli.
Olen ehkä vähän nuori vastaamaan tähän, mutta ajattelin silti kertoa oman kantani. Ite olen 20-vuotias nainen ja lähes kaikki "mieheni" on olleet minua vanhempia. Kaksi kertaa ikäeroa on ollut 11 vuotta ja kerran 14 vuotta. Nyt tapailen 9 vuotta vanhempaa miestä.
Jotkut ystävistäni ovat kauhistelleet näitä ikäeroja, mutta suurin osa on ymmärtänyt asian. Äitini ei ole koskaan huomauttanut ikäerosta, onhan isäni äitiäni 8 vuotta vanhempi. Kuten Särmätyräkki toteaa, niin miehet valitettavasti kypsyvät naisia huomattavasti hitaammin. Poikkeuksia tietysti on, niin naisissa kuin miehissäkin. Itse myönnän "etsiväni" vanhempia miehiä, sillä kokemukseni mukaan he osaavat ottaa naisen paremmin huomioon jne. Osaltaan kaikkeen saattaa vaikuttaa myös se, että olen itse ehtinyt nähdä osan maailman "pahasta puolesta" ja minua on myös aina sanottu ikäistäni vanhemman oloiseksi. Tässä siis minun mielipiteeni asiaan joka edustaa tietysti vain pientä osaa kaikista mielipiteistä.
Minun viime parisuhteeni kesti noin 9 vuotta ja meillä oli ikäeroa 20 vuotta. Emme kokeneet minkäänlaista ikäeroa olevankaan. Ympäristöllä oli vain sulattelemista. Ympäristö hoitui sillä, että asiasta ei piitannut mitään tai laittoi leikiksi. Tyttökaveri kertoi ihmettelijälle, että oli tyttäreni jne..., kunnes asia hitaasti tälle valkeni. Sen jälkeen ei asiasta tarvinnut kuulla. Uskoisin, että ongelma (jos sitä on) on vain ympäristön kanssa.
Sinulla on upea ja viisas äiti. Ehkä tilanne on vaikeampi isille, joskin sallisin hyvin tyttärelleni (jos olisi) vanhemman miehen. Tietää (jos kaveri on kunnollinen), että suhde kestää, eikä tarvitse 10 vuoden päästä avioerokriisejä katsella.
...Totta taidat pitkälti puhua..Itse en ole mikään tasa-arvo, tai miesasiafanaatikko, mutta niin se vaan on että miesten kohdalla tämä kypsyminen on eri juttu kuin naisten kohdalla.Biologinen kypsyys ja "kello" on aivan kaksi eri asiaa tietyltä kantilta tarkasteltuna.(Mielestäni myös naisilla)Tässä sitä sitte ihmetellään että näinkö on marjat,että vaan kronologinen ikä merkkaa,eikä edes sekään että ei omasta mielestään tunne olevansa mikään ikäloppu ulkoisesti saati sisäisesti.Vaan ihan kelpo tyyppi,jolla asiat jokseenkin seesteisessä mallissa monessakin mielessä.On monesti tehnyt tätä asiaa pähkäillessä tehnyt heittää naru todella kaulaan ja sanoa hyvää yötä koko hommalle...Ei edes viitsi lähtä itseään juottoloihin tyrkyttämään.
Sisäisestä iästä sen verran, että tunsin 17-30-vuotiaana itseni 50-vuotiaaksi (kun muut tuntuivat niin lapsellisilta) ja nyt tunnen itseni noin kolmekymppiseksi. En ole eläessäni ollut näin hyvässä kondiksessa - kuntosalit, muu liikunta, terveellinen monipuolinen ravinto jne. Minusta iällä on merkitystä ainoastaan lisääntymismahdollisuuksien kanssa.
Jos kronologinen ikä on ratkaisevaa parin valinnassa, niin onko naiselle parempi valinta joku esidiabeettinen chipsejä ja kolaa natustava tietokoneen äärellä viihtyvä 30-vuotias ylipainoinen liikkumaton kaljasieppo kuin trimmattu elämää kokenut ja olennaisuudet (mm. naisten upeuden) löytänyt viisikymppinen, jonka kanssa ei tarvitse asunto- ja autolainoista huolehtia. Uskaltaisin myös veikata, että jälkimmäinen tapaus on myös uskollisempi.
Peräkammarin Pertsalle vinkki:
Olen itse miettinyt vaimon ottamista Aasiasta. Nuoret naiset (25-35 -vuotiaat) haluavat kriteereissään n. 35-55-vuotiaan miehen, jonka elämän puitteet ovat kunnossa, vakituinen työpaikka, pahimmat juoksut juostu ja järki päässä. Mikään miljonääri ei tarvitse olla. Aasiassa nuoret miehet ovat usein vailla omaa asuntoa ja hyvää työpaikkaa. Samoin heidän uskollisuutensa on vähän sitä ja tätä. Aasian maissa perhe on tärkein ja perheen kukoistus. Jos en Suomesta sopivaa naista löydä, niin Aasiasta haen. Avioehtosopimuksilla saa turvallisen järjestelyn aikaan, jos itsensä tuntee epävarmaksi. Englannin kurssille vain, jos kielitaitoa puuttuu.
..Hauska lukea ajatuksiasi.En nyt tiedä, lähdenkö ihan Aasiaan asti.Kielitaitoa riittää kuuden vuoden yliopisto-opintojen verran, että eiköhän pitäisi pärjätä.Tosin tämä suomenkieli taitaa olla se kaikista hankalin miehen ja naisen välillä..Mun mielestä on vikaa sekä sysissä että sepissä, enkä osaa sanoa mikä on akilleen kantapää tai villakoiran ydin näissä asioissa.Nykynaisethan eivät mukamas vaadi mitään ihmeitä, mutta annas olla jos et satukaan olemaan "ylisosiaalinen" vilkkuluomi ja huulenheittäjä, vaan kaipaat tavallista hiljaista ja pientä elämää.On tietty niin, että toisille elämä pitää olla äksöniä ja vaihtelua.Miten sitten sen vaihtelun kanssa kun kotona on pieni kersa joka on väen vängällä tehty ja mieskään ei aivan yhtä timmi ja hauska kuin parhaalla ystävättärellä...Tai sitten jos osoitatkin omaavasi ehkä naisen mielestä yliluonnollisia (miehelle) kykyjä, etkä tyydy olemaan se "kävelevä" matkamuisto jota esitellään sopivissa tilanteissa jos normit täyttyy..Onhan niin, että nainen haluaa olla kuningatar ja saada arvostusta joka hänelle kuuluukin.Mutta tasa-arvon vuoksi kysynpähän vaan, onko miehillä nykysuhteissa lopulta muuta virkaa kuin muodolliset velvollisuudet ja tajuton rakastamisen velvoite?
Itse olen nyt siinä tilanteessa, että haluan rakentaa perheen. Jotenkin on vaikea ajatella enää sinkkusuhteita. Perhepuolella pelottava näkemykseni on, että se on 20 vuotta lasten huoltoa, huoltoa, huoltoa... Pelkkää velvollisuutta, mutta täytyyhän sen jonkus tehdä.
Kysymyksestäsi tuli mieleen, että ei se naisillakaan ole helppoa. Median ihanteiden vuoksi naisen pitää olla kaunis, laiha (yäk!), seksikäs, halukas, hienoa uraa rakentava, tyylikäs, koulutettu, harrastaa eksoottisia juttuja jne. Minusta tuntuu, että naisista aika moni kokee, että miehet pääsevät helpommalla?
Mielestäni naiset asettavat miehille tajuttoman rakastamisen velvoitteen kuten sanoit. Mutta vastapainoksi miehet asettavat naisille tavattoman seksin velvoitteen. Luepa kirja: "Mars ja Venus vuoteessa", ja opit käyttöön, niin jo alkaa ystäviä löytyä.
Joopa, naisilla se vasta vaikeaa onkin,toki ymmärrän sen.Toivoisin vaan, että kohtaisin sellaisen tyypin joka ei stressaa joka asiasta ja jolle elämä ei todellakaan ole vaan suorittamista, suoriutumista ja loputtomia velvollisuuksia joka suuntaan.Kun niitä ei tarvitse olla, riippuu tietysti luonnetyypistä paljolti.Itse kun en koe olevani mikään despootti,vaikka eihän sitä itse tiedä.Ystäviä tuntuu olevan,mutta kyllähän se vaan niin on, että ei kuitenkaan kuka tahansa "käy"..Velvollisuuksia elämä todella on, mutta velvollisuudetkin on osattava priorisoida-saatan tietty olla liian yksille napeille tehty..
Jos koet ongelmaksi löytää ja pitää sopivia naisia, niin voisiko pohtia asiaa sellaiselta kantilta, että :
- Toistuvatko eri kumppaneillasi usein samat asiat tai sama viesti, kun he arvioivat sinua?
Jonkin verran tutkimusta tehneenä, tiedän, että jos asiakkaat tai muut toistavat samantyyppisen viestin muutaman (esim. 3 krt) niin siinä on yhdenlainen totuus. Tai sitten kumppanit ovat vääräntyyppisiä. Tai sitten voiko omaa käyttäytymistä muuttaa? Miltä tuntuu?
..joo, sitä toistoahan on elämässä..Se on kait sitä käytännön psykologiaa ja ironiaa, kuinka nk. kemiat kohtaavat jne.Sen olen huomannut, että pitäisi olla se hulvaton pikkupoika, kasanoova,ja täyttää ne vastapuolen kaipaamat vajaukset hänen isä-ja äitisuhteissaan.Mutta ne asiathan tulevat esille vasta vähän hitaammalla tempolla, ei ensituntemisen seurauksena-ja kukaanhan ei pysty korvaamaan näitä tiettyjä perusvaikuttimia,mikäli henkilö itse ei asiaa ymmärrä.Ja vaikka koettaisi jotain aukkoja paikata, tulee esiin se kapina joka murrosikäisillä suhteissaan vanhempiinsa.Parisuhdehan ei ole mikään kilpajuoksu tai huoltoasema, vaikka siinä erilaista tankkausta tarvitaankin.Käyttäytymistähän toki voi muuttaa,mutta onko aina vika itsessä.Se on asia erikseen.
ei voi kuin ihmetellen hämmästellä ihmisten erilaisuutta. Eivät päde mitkään yleistykset iän tai sukupuolen suhteen.
On vaan jotenkin löydettävä se itselle sopiva:)
Mielestäni, jos haluaa perustaa perheen, niin fysiologinen lisääntymisvalmius on pullonkaulakriteeri. Jos lapset eivät kiinnosta tai ne on jo tehty, niin silloin vain keskinäisellä kemialla on merkitys. Jos lapsia haluaa, mutta ei voi niitä tehdä, niin yksihuoltajia löytyy kumppaniksi molemmista sukupuolista.
Kaiken taustalla on kemia ja se, että ihminen pitää itsensä sekä henkisesti että fyysisesti kilpailukykyisenä. Että häntä on miellyttävä katsoa, olkoon ikä 15 tai 85 vuotta. Ja, että hän uusiutuu myös henkisesti.
edelleen olen sitä mieltä että kauneus on kokopäivätyötä, joten jos vaatii kumppanilta median välittämää kauneusihannetta, niin jostain muusta (äly, koulutus, sydämen sivistys, viisaus, ...) on sitten luovuttava.... jos oikeasti haluat perheen niin pelkkä ulkomuoto on aika heppoinen perusta lähteä liikkeelle.... saattaa myös sattua omaan nilkkaan vuosien myötä... toki itsestään huolehtiminen on huomaavaisuutta muita kohtaan, se on jo Keski-euroopassa ihmisille äidinmaidossa opetettu...
Mielestäni median välittämä kauneusihanne on karsea. Naiset ja miehet ovat alipainoisia luuviuluja johtuen siitä, että he esiintyvät kameran edessä. Kuvausvalot lisäävät keskimäärin 5-10 kg ulkonäköön painvaikutusta. Itse en tällaisia median ihannoimia anorektikkoja kyllä katsele. Upea näky on terve hyvälihainen ihminen.
Huolestuttavinta on, että naiset näiden mediaihanteiden perässä juoksevat. Naiset pitävät tällaisia naisia kauniina. Kysyisivät miehiltä - eikä toisiltaan.
Kauneus ei ole kokopäivätyötä naisillakaan (mielestäni). Syömiset järkeväksi ja kahdesti viikossa kuntosali. Joskus pesee itsensä ja käy parturissa. Pukeutuminen on laji sinänsä. Hyvä maku ei kysy rahaa. Minusta kaunis ihminen on sopusuhtainen ja itseään arvostava.
että näin on. Oi kun muistaisitte tuon kertoa myös kumppaneille ja muille naisystävillenne... kun naiselle sanat on niin tärkeitä. Toki kohtuullinen liikunta ja syöminen on paikallaan jo terveydenkin takia.
Mediahan haluaa meille myydä kaikenlaista kun on ensin ollaan tehty tyytymättömäksi omaan ulkonäköön... Kaikenmaailman kauneusleikkauksia yms. On se kumma ettei luojan luoma kelpaa.
Mainitsit annis edellisessä viestissäsi, että jos perheen haluaa perustaa, niin ulkonäöllä ei ole merkitystä. Sinänsä olen samaa mieltä ja toisaalta en. Jälkimmäisessä tapauksessa katson mielelläni hyvin hoidettua vaimoa.
Jos ajatellaan sukupuolisia haluja, niin itse en koe himoa liian lihavaa ja laihaa kohtaan. Sopusuhtaisuus minut herättää. Valitettavasti moni (naiset/miehet) päästää itsensä lihomaan 20-40 kg seurusteluajoista. Ei ihme, että seksi hyytyy. Jos seksi ja sukupuolinen halu hyytyvät, niin silloin aika moni mies lähtee. Rakkaushan on ja pysyy, olkoon osapuolet millaisia tahansa. Anteeksi vähän pinnallinen näkökulma, mutta olen tätä mieltä.
Tunne on varmaan yksilöllinen periaatteella "jokaisella on ottajansa".