Voiko mies kieltäytyä allekirjoittamasta avioehtoa nyt avioliiton aikana, siinä tapauksessa mitä on tehtävissä?
AVIOEHDOSTA
Tiu-tiu
121266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
allekirjoittaa mitään paperia vasten tahtoaan.
Avioehto on puolisoiden välinen sopimus. Ei allekirjoitusta = ei sopimusta.
... ole tehtävissä ... enkä aseella uhkaamistakaan suosittele.
Mitä naisen tehtävissä? Liian helppo kysymys.
Asiantuntija ilmeisesti paikalla kommentoimassa; kertoo ääneen vaan, ollos hyvä. ; )
Jos on perintö tulossa. Käske vanhempien kirjoittaa testamenttiin: Miehellä ei avio-oikeutta.
... ja usein vanhemmat tekevät sen ehdon pyytämättäkin. Eikä se ole epäluottamuslause lastensa avioliittoja kohtaan ... kuin ei ole avioehto avioliitossakaan.
Kieltämättä, hieman kysymyksiä ymmärrettävästi heräisi jos puoliso ylläättäen ehdottaa vuosien jälkeen avioehtoa...
Sen vuoksi selvempi tehdä ehto ennen avioitumista.
Niinpä niin. Mekin olimme aikomassa avioitua, ja ennen sitä keskustelimme mieheni kanssa avioehdosta(koska kummallakin lapsia ed. liitoista), ja miehelle se sopi myös.
No, tänään piti sopia tarkemmin vielä pvm. ym, mutta sitten kerroin varaavani ajan sinne asanajajalle avioehdon tekemistä varten. Siitähän soppa syntyi; Ei sitä kuulemma tarvita!
Otin siitä herneen nenääni, ja sanoin että unohdetaan sitten häät, koska avioehtoa ei sitten voidakkaan tehdä.
Olen itse se vähän varakkaampi, eikä miehellä ole paljoakaan omaisuutta.....
Oli mies ilmeisesti ajatellut asiaa; kun sanoi, että sitten kun olemme naimisissa on kämpänkin osto helpompaa....Miten niin, no tietysti siten, kun se omistetaan puoliksi, ja minä maksan sen....
En nyt tiedä onko tuo syy häät perua ... mutta perusteluja edellyttäisin miksi sillä juristilla ei sopparia tehtäisi.
Avioehto ei sinällään ole monimutkainen paperi, mutta siinäkin muotoseikat jotka syytä tuntea ... jotta saadaan sellainen sopimus kun ajateltiin. Esimerkiksi, onko ehto voimassa pelkästään avioeron varalta, vai myös kuoleman varalta, jne. jne.
Eli, juristilla kirjoituttamaan ko. sopimus, ja vaikka sitten itse masitraattiin viette rekisteröitäväksi. Ei maksa paljoa.
Se sitten, hoidatteko taloutenne sen mukaisesti kuin avioehdossa ajattelitte, on teidän asianne. Käytännössä "mitätöitte" ehtonne jos ostatte talon puoliksi, ja sinä sen maksat. Täysin laillista, kunhan tietää mitä tekee.
Tämä muuten tyypillinen kuvio kun avioehdollista ositusta ruvetaan oikeusteitse kohtuullistamaan. Eli, omaisuus yhteinen, velan maksanut toinen. Tai ääritapaus, omaisuus toisen nimissä, velka toisen.
Asunnnon osaltahan homma helpoin niin, että otatte kaksi velkaa. Talon voitte toki omistaa puoliksi, ja kumpikin hoitaa velkansa kuten parhaaksi jaksaa (sinä vaikka 10 vuodessa, puolisosi 20 vuodessa). Homma hoidossa.
Olemme asunneet tätä yhteistaloutta jo miltei 5 vuotta. Asumme omistamassani asunnossa. Koko tämän ajan on mies hienovaraisesti vihjannut, että rakentaisimme yhteisen talon "puoliksi", jolloinka minä myisin tämän,rahoittaisin myynnillä saaduilla varoilla talon rakentamista ja ottaisin lainasta puolet.
Mielestäni minä omistaisin tuolloin 3/4 , enkä mitään puolikasta?Vai olenko väärässä?
Ja minä olen "itsekäs" kun en halua tällaista järjestelyä.
Ja huom! mies on ollut 2 kertaa aviossa, jossa toisen liiton vaimolla oli myös avioehto, josta liitosta mies lähti miltei tyhjin käsin.
Nyt kun itse avioehdon teosta mainitsin, mies suuttui, vaikkakin oimme siitä aiemmin keskustelleet.
Ei osannut sanoa mitään muuta, ainoastaan sen, että olen itsekäs.
Sanoinkin, että se on minun entisen elämäni ns. tilinpäätös ja sitä olen vaalinut ja hoitanut ennen hänen tuloaan elämääni. Mielestäni hänellä ei siihen ole osaa eikä arpaa. Se jää sitten aikoinaan minun lapsilleni, ei hänen.
Ei mikään estäsi tekemästä sopimusta jossa talosta 75% olisi sinun ... joka olisi oikein, jos sen olisit rahoittanutkin. Pnkissa kertovat kyllä kuinka menetellään, kun omistus ei olekaan "oletuksena" oleva puolet.
Muihin kohtiin en osaa ottaa kantaa ... paitsi ettei minusta kovin hyvät perusteet ryhtyä yhteistä elämää rakentamaan... ainakaan ilman että asiat puhutaan ja selvtetään perusteellisesti ensin.
voi kieltäytyä, se on kahden henkilön välinen
vapaaehtoinen sopimus
Kuten jo todettu: voi kieltäytyä. Jos liitto on juuri solmittu niin ongelma voidaan poistaa hakemalla avioeroa ja toimittamalla ositus. Tällöin ositusta voidaan sovitella lyhyen keston perusteella ja kukaan ei joudu tasinkoa maksamaan. Tämän jälkeen kumpaisellakaan ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Mikään pakko ei toki ole erota vaikka osituksen toimittaisittekin.
Selvyyden vuoksi mainittakoon, että tämä on avioehtosopimuksen tekemisen ohella ainoa juridisesti kestävä ratkaisu tilanteeseen. Kumpikaan ei voi vedota avioehtosopimuksen tekemisestä tehtyyn suulliseen "sopimukseen" erotilanteessa tai edesmenneen puolison kuolinpesää vastaan, sillä avioehtosopimusta koskee ankara muotovaatimus (tehtävä tarkalleen tietyssä muodossa ja rekisteröitävä).
Vihkimisen ja ositusperusteen syntyhetken (avioeroasian vireilletulon / puolison kuoleman) välinen aika on yksi keskeinen kriteeri osituksen sovittelussa. Neuvottele siis nopeasti.
Avioehtosopimuksesta on syytä keskustella tulevan puolison kanssa aina jo ennen vihkimistä. En tarinoi enempää koska kysymyksesi ei kerro että millaisesta tilanteesta on tarkalleen ottaen kysymys.