Erosin tyttöystäväni (kihlattuni) kanssa pari päivää takaperin.. nyt on erittäin epävarma ja huono olo. olin kuvitellut hänestä jo tulevien lapsieni äitiä, kunnes koko maailmani yhtäkkiä romahtikin. olisin ehkä välillä voinut huomioida hänet paremmin ja päässäni pyöriikin koko ajan ajatus, että jos saisi kelattua aikaa taaksepäin. muuta en pysty ajattelemaankaan kuin tyttöystävääni, joka kuitenkin oli suhteeseen tyytymätön! en voi ajatellakaan seurustelevani kenenkään toisen kanssa.. enkä tosiaankaan kestä mitään ajatuksia yhdenillan jutuista. yksi asia on kuitenkin varma: menetin elämäni suuren RAKKAUDEN, enkä toista samanlaista löydä. toivon niin vain, että vielä joskus saisimme uuden alun...
Paha olla.. SATTUU!!
surullinen/yksin
61638
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihan samoja tunteita koin. Meillä vain toisinpäin, mies ei ollut tyytyväinen. Erosta aikaa 6 kk. Välillä menee paremmin, mutta se kestää ennen kuin jaksaa hymyillä....En voi muuta sanoa kuin voimia ja koita jaksaa, et ole ainoa...
sydämeni itkee puolestasi, voimia.
Joo niin se on. Itsekkin erosin muutama kuukausi sitten (4kk) ja edelleen on paha olla ja sattuu. Minäkin toivoisin suhteelleni exäni kanssa uutta alkua, koska rakastan häntä todella paljon, mutta sitä ei näillä näkymin ole luvassa ja se on vain pakko kestää.
samassa tilanteessa minä myöskin. Aikaa tosin erosta on jo puolisen vuotta, mutta vieläkin se sattuu ja muistot tulee mieleen. Takana on pitkä suhde ja tuntemus sama etten ikinä löydä ihmistä ketä voisin rakastaa niin paljon. Olen yrittänyt aloittaa suhteita mutta tapan varmaan tunnelman kun olen niin sekaisin vieläkin...En ole kai valmis tai sitten olen muuten vain kelpaamaton:)
On niin rikkovaa petetyn ja jätetyn elämä. Yhtäkkiä huomaatkin että olet yksin elämässä ja on jaksettava vaan tarpoa. On huonoja ja hyviä päiviä, mutta tunteet on vain käsiteltävä sellaisina kuin ne on, päivä kerrallaan.
erosin poikaystävästäni(kihlattuni) kuukausi sitten.. millään ei saa kiinni mistään elämässä kun ei ole voimia siihen. opiskella pitäisi ja nyt vieläpä aloittaa uudessa työpaikassa. aamut ja yöt ovat pahimpia, millään ei jaksaisi nostaa itseään sängystä ja illat venyvät aamuyöhön ennenkuin nukahtaa väkisin väsymyksestä.. kaipailen kokoajan exäni perään, pakotan itseni siihen etten ottaisi häneen enää yhteyttä sillä hän on satuttanut niin pahasti sekoillessaan muiden naisten kanssa.voimia sinulle, toivottavasti helpottaa tietää ettet tosiaan ole yksin tällaisessa tilanteessa.
Nyt se tuntuu varmaan kamalalle ja ettei elämä jatku. Mutta kunhan aikaa kuluu, niin johan mietit, että mitähän minä tuossa oikein näin. Ja tiedätkö mitä? Rukouksella saa usein, mitä tilaa. Ei ehkä heti huomenna, mutta kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Ehkäpä tämäkin sattui sinulle, koska jotain uutta on tulossa sinun elämääsi. Jotain, paljon paljon parempaa. Ja sitähän se on, kasvamista.