Se on kumma, kun aina appivanhempien pitää puuttua asiaa kuin asiaa. On se sitten lapsen kasvutus, lemmikit, asunto tai paikkakunta minne muuttaa... Mikä siinä on ettei ne osaa pitää suutaa kiinni?! Tuntuu, että minä olen se joka uskaltaa sanoa vastaa, mieheni menee aina vahempiensa puolelle. Tai miksi ne ei anna meidän tehdä omia päätöksiä?! Ei varmasti hekään ole aina oikeassa, mutta sitähän ei myönnetä!!!
APPIVANHEMMAT
pikku myy
4615
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo kuulostaa niin tutulle!!! Tuntuu, että me emme osaa tehdä mitään oikein, vaikka pidän meitä ihmisinä joilla on aivot...
vaan nousta ylös ja rohkeasti puolustaa omaa reviiriään. Ainahan siinä riskinsä on että appivanhemmat saattavat tästä ottaa nokkiinsa ja loukkaantua, mutta kyllä se raja pitää kuitenkin johonkin vetää oman mielenterveyden vuoksi. Kannattaa yrittää rajoittaa tapaamiset mahdollisimman harvoihin ja "pakollisiin" tilanteisiin, ja sanoa niille miehenköriläille, ettei ne äiti- ja isikullat ole AINA ja KAIKESSA oikeassa! Jos mies aina puolustaa vanhempiaan asiassa kuin asiassa näkemättä muita näkökantoja, voikin miettiä millaisen lapatossun kanssa sitä onkaan mennyt yhteen...
Tuo niin tuttua...
Mun appivanhemmat ovat just samaa kaliiperia... ei ole omaa elämää ollenkaan niin sitten pitää elää tätä samaa elämää kuin me!
Joka asiaan puututaan, kaikki kysellään ja raportoidaan tietysti eteenpäin vieläpä kerskuen; minäpä se tiedän poikani elämästä näin paljon! (Näin varsinkin anoppi).
Hauskinta on kyllä se, että anoppi ei ole IKINÄ tullut edes varmaan ajatelleeksi että MINULLAKIN on omat vanhemmat. Anoppi päättää asioistamme yksin ja antaa suorat ohjeet miten kaiken "pitää olla". Anoppi lukee kultaiset etikettisäännöt -kirjaa ja latelee sieltä tyylit, jotta voi sitten kehuskella ystävilleen kuinka hienosti me tehdään kaikki asiat...
Joskus niin kyrpii!!!!!!!! Ja koskaan tietystikkään tästä ei saa heille itselleen mitään sanoa... mieheni kieltää!!
Ja lisäksi, jos minun vanhempani tekisivät samoin, olisi miehenikin ihan varmasti käärmeissään. Eipä silti voi edes kuvitella asemaani, tai sitä miltä minusta tuntuu :(
He ehkä luulevat että ei osata tehdä asioita :P. Mutta kantsii sanoa selväksi että kyl on noita ennenki tehny tai jotain vastaavaa että ei tarvi olla opettajan kannalla heidän sua kohtaan.