Onko teillä muilla naisilla ongelmana miehen kaverit, jotka houkuttelevat miestä vaikka mihin rientoihin? Ja yrittää iskeä kaikkia mahdollisia naisia mukaansa? Luottamus on hieman vaikeaa, kun mies lähtee kyseisen ystävänsä kanssa ulos. Onko muilla kokemusta moisesta?
Miehen kaverit....
Alexandra
101418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sama juttu meillä, nytki se häipy johonki kavereittensa kans. Sillä ei oo selkärankaa sanoa niille slevästi:EI!
On viime aikoina ollut sellanen olo että asuisin kämpässä missä on avoimet ovet 24/7 koska täälä on aina joku sen kavereista, hyvin harvoin saadaan olla kahden.
Kun ne on baarissa mulla ei oo hajuakaan mitä tekevät, eikä ne sitä mulle kerro, tietenkään.
Lapsellisia ne on koko sakki!
Voihan sitä aina toivoa että kasvavat aikuisiks.... (toivossa on hyvä elää sano lapamato).
Koita jaksaa!
Samoin sinulle, ehkäpä miehet joskus kasvavat aikuisiksi.. :)
Ehkäpä jonain päivänä nämä yleistykset loppuvat :)
Siis lähinnä toi että joskus on sellainen tunne että on avoimet ovet. Joka päivä on joku kaveri käymässä. Hyvää on se, että iltaisin useimmiten saadaan kylläkin olla kaksin. Olen silti välillä miettinyt, että miksiköhän miehillä on sellainen tapa, että tulevat vain yhtäkkiä mitään ilmoittamatta ja notkuvat siinä monta tuntia. Harvemmin naiset toimivat noin. Ainakin minut ystäväni soittelevat aiemmin että sopiiko tulla käymään tai sovitaan joku päivä koska tulevat. Minulla oli tässä viikon loma ja joka hemmetin päivä tänne ajoi joku kaveri pihaan. Huomautinkin että täällähän on kova liikenne päivisin. Vaikea tilanne, koska ainakin minusta on kuitenkin vaikea sanoa että kaverit ei sais tulla. Siinähän tuntee itsensä oikeaksi pirttihirmuksi. Usein on niin, että nämät kaverit vain tulla tupsahtavat pihaan. Mitäs siinä sitten oikein pitäis tehdä, olla avaamatta ovea....Usein se on sitten niin että hän ottaa kaverit iloisena vastaan ja minä olen alahuuli rullalla.
niin kauan kuin annat sen jatkua. Eihän sillä ole mitään syytä muuttaa mitään, kun sä sopeudut vaan kaikkeen.
Valitettavastai useimmin sen naisen "tyttöystävä"
tai useampi on ulos kiskomassa sauvakävelylle, jumppaan, painonvartijoihin, kansanopistoon, oluelle tai milloin minnekin pirun ompeluseuroihin.
KOskahan ämmät kasvaa aikuisiksi, elää se mato aikanaa naisissakin tai en nyt tiedä niitä kaikkein sapekkaimpia ja happamia...
Mieheni myöntää sen että alkoholi on hänelle jonkin asteinen ongelma, on menneisyydessä turvautunut viinaan kun on elämässä mennyt huonosti (isä on juoppo). Nyt on muutamia kertoja tullut pahoja ylilyöntejä ryyppyreissuilla (tapellut kavereiden kanssa, ottanut turpaansa ym. mukavaa). Vieraissa ei kuitenkaan ikinä ole käynyt, ainakaan tietääkseni.
Hän lupasi minulle vuoden alussa että ollaan puoli vuotta juomatta ja lopetetaan röökin poltto. Minä pystyn viinan juonnin lopetamaan helposti mutta tupakkia tekee edelleen kahden kuukauden jälkeen mieli melkein koko ajan. Mieheni taas pystyi lopettamaan röökin helposti mutta viina tuottaa hänelle ongelmia. Eilen iltana tuli jo toinen repsahdus kahden kuukauden sisällä. Ostimme oman asunnon ja kun minä olin jo nukkumassa oli lähtenyt kaverinsa luokse saunomaan, kun pojat taas soittelivat, ja juhlimaan asunnon ostoa. Eikö MEIDÄN pitäisi yhdessä juhlia meidän yhteistä asuntoa?!?!?!
Ottaa niin paljon päähän...ei sentään baariin asti mennyt (soitti yöllä ja herätti minut, en tiennyt lähdöstä mitään, kysyi lupaa baariin lähtöön) mutta oli niin kännissä kun tuli kotiin että kutsui minua meidän koiran nimellä... Ja sitten vielä se, että juuri olin saanut taas unen niin hänen ääliö kaverinsa soittivat, ukko ei herännyt, minä heräsin ja taas meni unet...nyt en ole nukkunut kuin muutaman tunnin yöllä. Nyt olen sen päättänyt että kaupasta haen ison askin tupakkia ja polttelen niitä tuossa parvekkeella, hän ei halua että haen tupakkia mutta en minäkään halunnut että hän juo... Ei minun tarvitse pitää lupauksia kun ei hänkään pidä niitä.
Alkaa hermo menemään, en tiedä jaksanko enää kauaa. Asunnon ostostakin on todella huono fiilis, ei tunnu enää yhtään hyvältä....rakenna tässä nyt sitten tulevaisuutta ja hanki lapsia tuollaisen rentun kanssa.
Ongelmana on tosiaan se, että mieheni ja hänen kaverinsa eivät ymmärrä sitä ettei viinaa tarvitse juoda joka viikonloppu 2päivää putkeen vaan hauskaa voi pitää ilman viinaakin. Onneksi nyt muutetaan kauemmas hänen kavereistaan että lähteminen ei ole ihan niin helppoa. Ja meidän uuteen asuntoon he eivät tule, eivät edes selvin päin katsomaan millainen se on!!!!
Tavallaan on kokemusta...
Paitsi meillä se meni niin että miehen kaverit yrittivät saada meidät eroamaan kaikin tavoin! Jostain syystä he eivät hyväksyneet mua.
Aluksi he kertoivat mieheni menneisyydessä olleista naisista,kuinka upeita ja minua kauniimpia naisia hänellä on ollut,kuinka mieheni on harrastanut yhdenillan-juttuja jne...
Kun tuo ei tehonnut alkoivat he tunkemaan joka paikassa seuraamme.Edes treffeillä emme saanneet rauhassa syödä ravintolassa ruokaa etteikö joku/jotkut heistä tulleet norkoilemaan samaan pöytään! Yleensä he sitten käänsivät puheenaiheet niin ettei minulla ollut mitään sanottavaa,koska he puhuivat "miesten"juttuja...tai jos sanoin jotain niin sain osakseni ivallista virnuilua.
Noo,kun tämäkään ei meitä saannut eroamaan alkoi yksi mieheni kavereista lähettelemään viestejä mulle ja soittelemaan..."isku mielessä".Kun en ollut kiinnostunut ja torjuin hänet,niin homma kääntyikin niin,että minä olen yrittänyt iskeä mieheni kaveria! Tästä seurasi sitten rutkasti paskanpuhumista musta ja mollaamista.
Ja kun tämäkään ei meitä erottanut niin sitten tuli mukaan kuvioihin se,että miestäni soitettiin mukaan jos jonkinlaisiin kissanristiäisiin,niin ettei hänellä meinannut riittää enää aikaa mulle.Oli kuskin hommia viikonloppuisin,erillaisia pelihommia,talkoo hommia,autojen rassausta...Tämä kieltämättä rassasi välejä,mutta siitä selvittiin kun tein selväksi sen että jätän mieheni jos ei yhteistä aikaa ala löytymään! ja tämän jälkeen sitä alkoi löytymään.Toki meitä yritettiin vielä erottaa sillä että mieheni kaverin naispuolinentuttava alkoi lähentelemään miestäni soitoin,viestein,kirjein...Mutta tämä oli jo niin läpinäkyvä-juttu että tällöin miehenikin tajusi mistä on kyse.
Yhdessä ollaan edelleen.Miehen kaverit moikkaavat nykyään mua,mutta sen enempää he eivät ole halukkaita juttelemaan kanssani.Heistä pari käy joskus luonamme kylässä,mutta nykyään saamme liikkua ulkona kahdestaan rauhassa.Sen tiedän etteivät he vieläkään hyväksy mua,mutta onneksi mieheni tajuaa nyt tilanteen.
Toivottavasti sun kohdalla ei olisi kyse samasta asiasta etteivätkö miehesi kaverit hyväksy sinua.
Ihan kuin olisin omasta elämstäni kirjoittanut!
Jostain syystä minunkaan mieheni kaverit eivät hyväksy minua. Mies väittää että saattaa olla kateutta. Mutta asia vaivaa minua. Hänen kavereiden kanssa en ole enään edes puheväleissä.
Tiedätkö sinä miksi miehesi kaverit eivät hyväksy sinua?
...Todellista syytä en tähän tiedä,mutta yksi oletettu syy on se,että olin uusi tällä paikkakunnalla silloin kun aloin olemaan mieheni kanssa..tai luulen että tuo voisi ainakin olla muille naispuolisille-tuttaville syy inhota mua..?!
Kait se on jotain mustasukkaisuutta,mutta en todellakaan tiedä miksi! Olen kuitenkin luonteeltani "kiltti naapurintyttö",mutta toki tykkään liikkua ulkona huollitellun-näköisenä.En ole mikään lellitty,rikkaan perheen tytär,joten kateus ei voi johtua siitäkään...
En kyllä osaa syytä moiseen sanoa...alusta asti olen yrittänyt olla kaikille ystävällinen,vaikka olenkin ujo vieraassa seurassa.Toki tutuissa ympyröissä uskallan mielipiteeni julki tuoda.
Mutta oletan kohdallani tuon negatiivisen-asenteen saanneen alkunsa kylän naispuolisilta ihmisiltä...Mene ja tiedä tuota varmaksi :)