Haluaisin vielä kerran kiittää niitä ihmisiä, jotka viime syksynä ja talvena vaivautuivat antamaan tukeaan, neuvojaan sekä myötäelämistään minulle, kun tälle palstalle suurinmassa hädässäni kirjoitin.(Hullun aviomiehen päiväkirja)
Minun ja vaimoni liitto ei silloin päättynytkään eroon ja tuntuisi siltä, että niin ei tulisikaan käymään, vaikka silloin olin halustani erota lähestulkoon varma.(taistelu? jatkuu)
Muutamat viestit teiltä pysäyttivät minut kuitenkin vielä miettimään asioita.
Lähinnä peilasin omaa itseäni siitä, että olenko todella näin heikko ihmisenä, etten kykene alentumaan ja tulemaan vielä "yhtä..." kertaa vastaan ja pyytämään, katso olen tässä rakastan sinua, voisitko yrittää samaa. Loppujen lopuksi olen niellyt ylpeyteni tässä asiassa kaksi kertaa.
Tekeekö se minusta huonon tai heikon?
(tottakai onhan se asia niinkin, ettei näin voi loputtomiin jatkua.)
Hyvin suuri merkitys asioiden työstämiseen ja siitä tulleeseen päätökseen oli myöskin perheemme lapsilla ja siinä miten ero heihin vaikuttaisi, eri kirjojen ja tutkielmien mukaan. Näitä lukiessani jäivät kyllä omat eron syyt taka- alalle.(liitossamme ei ole väkivaltaa)
Itse olen ihminen, joka on elänyt elämänsä "etukäteen", eli olen jo aikoja sitten päättänyt mitä haluan antaa perheelleni, ja mitä siltä toivoisin saavani. Onnellinen avioliitto, koti, lapset, lapsenpaset yhteiset joulut ja muut perhejuhlat, ja näistä kaikista kokonaisuutena olisin joutunut luopumaan mikäli olisin eronnut.
(itsekästä tavallaan)
Muutama kappale sitten kirjoitin alentumisesta, ehkä olisi pitänyt käyttää termiä alentumisesta ylpeydellä. Tarkoitan tällä sitä, että antaa toisen ymmärtää olemassa olevan toisenkin vaihtoehdon, mutta pyydän älä SINÄ halua ottaa sitä käyttöön hylkäämällä minut.(vastuun jakamista?)
Itse olin ollut myös liitossamme naivi, koska olin luottanut ja uskonut siihen monia vuosia, että kyllä se vaimoni jossain vaiheessa herää ja ymmärtää minun olevan loppujen lopuksi se oikea vaihtoehto. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kyllä se oli hänelle kerrottava ja "markkinoitava" itseään omilla tekemisillään.(etkö näe mitä olen /mitä olemme aikaan saaneet, etkö näe, että kelpaan muillekin, ymmärrätkö, että olen mies joka vastaa tekemisistään jne...)
Sovimme myös tietyistä rajoitteista puoleksi vuodeksi.(minun vaatimuksestani vaikkakin mielestäni toista ihmistä ai saa kahlita)Ei yksin menoja saunailtoihin tai laivalle tai Tallinnaan tai tms. Nämä raijoitteet koskettavat tottakai myös minua.
Seksielämämme näyttäisi myös olevan menossa parempaan suuntaan pikkuhiljaa.
En tiedä, koska en ole alan ammattilainen, mutta olisiko sellainen mahdollista, että on olemassa ihmisiä jotka ovat vain yksinkertaisesti tunnesokeita. He eivät pahuuttaan tai ilkeyttään jätä näyttämättä tai kertomatta tunteitaan ja ottamatta huomioon rakkaansa tunteita, vaan ne täytyy heille yksinkertaisesti näyttää "pistekirjoituksella".
Olin omalle vaimolleni aloittaessamme suhteemme uudelleen rakentamista, kuin( anteeksi ilmaisu
naiset)nalkuttava "akka" vaatimalla hellyyden osoituksia ja sanoja hänen omista tunteistaan.
Minulle olivat myös ensimmäiset sanotut; välitän sinusta, kulta ja RAKASTAN SINUA VIELÄKIN tosi vaikeita, mutta sainpahan ne sanottua varsinkin, kun ylpeyteni voittaneena havaitsin sitä todella tarkoittavani.
Vielä kerran meille kaikille kysymysL:"Onko loppujenlopuksi niin, että heikko onkin vahva ja vahva heikko"?
Ps. Minä olisin ollut loppujen lopuksi tässä suhteessa se jättäjä.(omasta mielsetäni, muka siihen oikeutettu)
Hyvää kevättä teille kaikille, sekä jaksamista tässä ihmissuhteiden viidakossa.
Minun ja vaimoni liitto ei silloin päättynytkään eroon ja tuntuisi siltä, että niin ei tulisikaan käymään, vaikka silloin olin halustani erota lähestulkoon varma.(taistelu? jatkuu)
Muutamat viestit teiltä pysäyttivät minut kuitenkin vielä miettimään asioita.
Lähinnä peilasin omaa itseäni siitä, että olenko todella näin heikko ihmisenä, etten kykene alentumaan ja tulemaan vielä "yhtä..." kertaa vastaan ja pyytämään, katso olen tässä rakastan sinua, voisitko yrittää samaa. Loppujen lopuksi olen niellyt ylpeyteni tässä asiassa kaksi kertaa.
Tekeekö se minusta huonon tai heikon?
(tottakai onhan se asia niinkin, ettei näin voi loputtomiin jatkua.)
Hyvin suuri merkitys asioiden työstämiseen ja siitä tulleeseen päätökseen oli myöskin perheemme lapsilla ja siinä miten ero heihin vaikuttaisi, eri kirjojen ja tutkielmien mukaan. Näitä lukiessani jäivät kyllä omat eron syyt taka- alalle.(liitossamme ei ole väkivaltaa)
Itse olen ihminen, joka on elänyt elämänsä "etukäteen", eli olen jo aikoja sitten päättänyt mitä haluan antaa perheelleni, ja mitä siltä toivoisin saavani. Onnellinen avioliitto, koti, lapset, lapsenpaset yhteiset joulut ja muut perhejuhlat, ja näistä kaikista kokonaisuutena olisin joutunut luopumaan mikäli olisin eronnut.
(itsekästä tavallaan)
Muutama kappale sitten kirjoitin alentumisesta, ehkä olisi pitänyt käyttää termiä alentumisesta ylpeydellä. Tarkoitan tällä sitä, että antaa toisen ymmärtää olemassa olevan toisenkin vaihtoehdon, mutta pyydän älä SINÄ halua ottaa sitä käyttöön hylkäämällä minut.(vastuun jakamista?)
Itse olin ollut myös liitossamme naivi, koska olin luottanut ja uskonut siihen monia vuosia, että kyllä se vaimoni jossain vaiheessa herää ja ymmärtää minun olevan loppujen lopuksi se oikea vaihtoehto. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kyllä se oli hänelle kerrottava ja "markkinoitava" itseään omilla tekemisillään.(etkö näe mitä olen /mitä olemme aikaan saaneet, etkö näe, että kelpaan muillekin, ymmärrätkö, että olen mies joka vastaa tekemisistään jne...)
Sovimme myös tietyistä rajoitteista puoleksi vuodeksi.(minun vaatimuksestani vaikkakin mielestäni toista ihmistä ai saa kahlita)Ei yksin menoja saunailtoihin tai laivalle tai Tallinnaan tai tms. Nämä raijoitteet koskettavat tottakai myös minua.
Seksielämämme näyttäisi myös olevan menossa parempaan suuntaan pikkuhiljaa.
En tiedä, koska en ole alan ammattilainen, mutta olisiko sellainen mahdollista, että on olemassa ihmisiä jotka ovat vain yksinkertaisesti tunnesokeita. He eivät pahuuttaan tai ilkeyttään jätä näyttämättä tai kertomatta tunteitaan ja ottamatta huomioon rakkaansa tunteita, vaan ne täytyy heille yksinkertaisesti näyttää "pistekirjoituksella".
Olin omalle vaimolleni aloittaessamme suhteemme uudelleen rakentamista, kuin( anteeksi ilmaisu
naiset)nalkuttava "akka" vaatimalla hellyyden osoituksia ja sanoja hänen omista tunteistaan.
Minulle olivat myös ensimmäiset sanotut; välitän sinusta, kulta ja RAKASTAN SINUA VIELÄKIN tosi vaikeita, mutta sainpahan ne sanottua varsinkin, kun ylpeyteni voittaneena havaitsin sitä todella tarkoittavani.
Vielä kerran meille kaikille kysymysL:"Onko loppujenlopuksi niin, että heikko onkin vahva ja vahva heikko"?
Ps. Minä olisin ollut loppujen lopuksi tässä suhteessa se jättäjä.(omasta mielsetäni, muka siihen oikeutettu)
Hyvää kevättä teille kaikille, sekä jaksamista tässä ihmissuhteiden viidakossa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
vaikka en tunnekaan, en lukenut päiväkirjaasi. Voin vain kuvitella... Ei vaan olen varma että juuri noita ratoja ajattelee sekin mies joka oli minulle kaikkein rakkain, mutta lainassa vain. Kotonaan on nyt ja vaikka minulla on sydän ikävästä kipeä niin koko riutuvalla verenkiertoelimelläni toivon että onnistuu. Ei pelejä, ei teeskentelyä, vaan nöyryyttä ja aitojen tuntemusten kohtaamista ilman haarniskoita, omien haaveiden ja haavoittuvaisuuden muistamista.
Siinä on kaikki, mutta siinä onkin sitten kaikki.