Olen yrittänyt keskustella aviomieheni kanssa avioerosta.Keskustelu päättyy aina mieheni valtavaan raivokohtaukseen ja siihen, että mieheni uhkailee milloin itsensä milloin minun tappamisella. Emme saa sovittua mistään käytännön asiasta avioeroon liityen. Meillä on pitkä liitto takana. Viimeiset kolme vuotta olemme asuneet samassa taloudessa mutta emme "oikeasti" avioliitossa. Miehelleni tämä elämä sopii. Minä en jaksa. Nyt en enää jaksa yrittää keskustella, koska tiedän jo etukäteen lopputuloksen. Ajattelinkin, että vain eräänä päivänä (miehen ollessa töissä) muutan täältä talosta ja keskustellaan käytännön asioista sitten, kun ehkä kyetään. Onko tämä liian raaka tapa lähteä? Miten saa ihmisen keskustelemaan erosta, jos toinen ei halua kuulla siitä sanaakaan?
repivä olo
repäisenkö
4955
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tosi asia on ettei siinä puhe auta tulee vain turpiin ja kunnolla. En voi muuten auttaa sua ku muuta muulle paikkakunnalle vaikka tekis kinka kipeää. VAIKKA HYVÄ NEUVOA KU ITSE EI VOI KU OTTAA KAIKEN VASTAAN! Ne on sairaita ja sillä siisti!
Meillä oli sama tilanne. Keskustelu ei sujunut, ei millään alueella. Paha olo ja pelko, miehen uhkailut ulos heittämisellä ja pakkokeinoilla kuriin laiton suhteen...minä repäisin itseni siitä irti, kun jostain sain sen rohkeuden. Eräänä päivänä lähdin, jätin viestin, että palataan asiaan keskustelun merkeissä, kun siihen pystytään. Lähdöstäni on hetki kulunut, ja nyt olen varma siitä, että tämä oli oikea ratkaisu. Olemme puhuneeet pari kertaa "sivistyneesti" asiasta lähtöni jälkeen. Ehkä se herätti miehen tajuamaan, ettei kaikki olekaan niin itsestään selvää. Takaisin en palaa, koskaan.
Etsi itsellesi asunto, täysin salaa. Älä kerro kenellekään, missä sinä asut, sitten saat olla hetken aikaa rauhassa ja järjestää elämän kuntoon lyhyellä tähtäimellä. Lisäksi tulee järjestää normaalit ositusasiat, usein jopa oikeusavun tuella, mutta niin se on...Pitkällä tähtäimellä (pari vuotta ->) on pitkä elämä vielä edessä. Jos sinulla on lapsia, ei sekään ole mikään syy sinulle omaa kärsimystä jatkaa. Jos lapsia ei ole, on asia sen verran helpompaa. Minulla oli sama kokemus 12 vuotta sitten, lapsiakin oli kaksi. Nyt ovat asiat olleet sen suhteen järjestyksessä jo 11 vuotta...
Kannattaa ottaa yhteyttä lakimieheen ja etsiä asunto, esim. aso asunto. Miesten jyrän alle ei kannata jäädä. Kukaan toinen ihminen ei voi määräillä toista. Saman kokenut, ei vielä eronnut mutta päättänyt että määräily on loppu!