Minulla on kaksi lasta amerikkalaisen miehen kanssa. Lapset ovat syntyneet Yhdysvalloissa. Suomeen muutin lasten kanssa v. 2001. Suomen käräjäoikeudessa päätettiin (v. 2003), että lapset asuvat luonani Suomessa ja isällä on oikeus pitää heitä luonaan tällä paikkakunnalla kaksi kertaa vuodessa. Samoin hovioikeus päätyi samaan tulokseen v. 2004. En ole koskaan estänyt isäänsä tapaamasta tyttäriään (kaksi kertaa käynyt) vaan hän on omasta päätöksestään pysynyt erossa lapsistaan. Nyt hän uhkailee, että jos en vie lapsia kesällä Yhdysvaltoihin, hänen asianajajansa aloittaa oikeusprosessin minua vastaan Haagissa. Miehen tuntien, tämä saattaa olla hyvinkin perätöntä uhkailua, mutta minua kiinnostaisi tietää, että ottaako Haagin kansainvälinen tuomioistuin edes tällaisia yksityistapauksia käsittelyyn. Eikö kyse ole kuitenkin kahden ihmisen välisestä tilanteesta eikä kahden valtion? Syy, miksi en haluaisi viedä lapsia Yhdysvaltoihin, on se, että kukaan ei voi taata minulle lasten tulevan takaisin Suomeen. Ja koska lapset ovat vielä sen verran nuoria (5-v. ja 7-v.) minusta isän tapaaminen sopisi paremmin Suomessa, kuten oikeudessakin päätettiin.
Kiitän etukäteen asiallisista vastauksista!
Kiitän etukäteen asiallisista vastauksista!
Vastaukset 11
Vanhimmat
http://www.kaapatutlapset.fi/
Ovat tod.näk. (ja valitettavasti) asiantuntevampia kuin kukaan tällä palstalla.
Sinähän olet kun Kerstin Campoy ja se toinen suomalainen nainen, joka on syyllistynyt kansainvälisen oikeuden vastaiseen lapsikaappaukseen.
Olet tehnyt lapset Yhdysvalloissa yhdysvaltaisen miehen kanssa. Lapsesi ovat yhdysvaltalaisia ja heidän kuuluisi asua Yhdysvalloissa. Suomalainen oikeuslaitos on tehnyt väärän päätöksen, jonka korkein oikeus tulee aikanaan oikaisemaan, kuten samanlaisissa jutuissa ennenkin. Onhan Suomi sentään kansainvälisiä sopimuksia noudattava oikeusvaltio.
Lapset olisi oman kehityksensä vuoksi parempi palauttaa Yhdysvaltoihin pikimmiten. Epävarmuus ja maasta toiseen siirtely voi vahingoittaa heidän kehitystää pysyvästi. Ei ole taas äidin itsekkyydellä rajoja.
isälle, jotta jaksaa pitää lastensa puolia. Kyllähän äiti voi sitten käydä aina katsomassa lapsiaan siellä Yhdysvalloissa, kun tietää, että omasta tahdosta ja viitseliäisyydestähän se vain kiinni on.
Kun viitsisikin olla kiinnostunut lapsistaan mutta kun yhteyttä pidetään miten sattuu, kun herralle sopii. Ja silloin sitten täytyisi kaikki tapahtua isän tahdon mukaan. Välillä ollaan 1.5 vuottakin pitämättä mitään yhteyttä. Kyllä omista "oikeuksistaan" huudetaan vaikkei velvollisuuksista välitetä penninkään vertaa.
Mainittakoon, että lapset ovat muuttaneet Suomeen isänsä luvalla!!! Isä oli se, joka lähetti meidät Suomeen erinäisistä itsekkäistä syistä. Suomen oikeus tutki tapausta tarkkaan (sekä käräjä- että hovioikeus). Jos kyseessä olisi lapsikaappaus, olisi lapset palautettu jo ajat sitten Amerikkaan, niinhän Suomessa tehdään. Lapsikaappauksesta ei ole kuitenkaan koskaan ollut edes puhetta. Isällä oli vuosi aikaa vaatia lapsia takaisin Amerikkaan. Sitä hän ei ole tehnyt. Hän on ollut suurimman osan ajasta pitämättä minkäänlaista yhteyttä lapsiinsa (ei muista synttäreitä, ei jouluna). Syy, miksi tapaamisoikeus on rajoitettu Suomeen, on isän ja lasten kehittymätön suhde. Lapset ovat asuneet Suomessa pienestä (7 kk ja 2 v.), nyt jo yli 5 vuotta. Eikö se, että heidät nyt repäistäisiin tästä tutusta ympäristöstä takaisin Amerikkaan olisi heille haitallista? Vanhempi käy koulua. Miten hän sopeutuisi Amerikan kouluun, kun ei edes osaa kunnolla edes englantia? Joten ei pidä yleistää kaikkia tapauksia yhdeksi ja samaksi. Outi Kosken tapaus oli selvä ns. kidnappaus, minun ei. Ja jos isä haluaa oikeuksia, on hänellä myös velvollisuuksia. Eikä vanhemmilla ole oikeuksia vaan LAPSILLA. Ja olen pitänyt huolen siitä, että lapseni saavat aina olla yhteydessä isäänsä, kun tämä vaivautuu ottamaan yhteyttä. Hän on aina saanut tulla katsomaan lapsia, kun on halunnut (2 kertaa). Vasta viimeiset 8 kk hän on ollut säännöllisesti heihin yhteydessä näiden 5 vuoden aikana.
Mielestäni on tärkeää, että lapset jossakin vaiheessa saavat mennä tutustumaan myös isänsä perheeseen mutta kyse on ajankohdasta. Isä haluaa kaiken tapahtuvan tänään. Hänen on helpompaa matkustaa yksin USA:sta Suomeen kuin kahden lapsen sinne. Sitä paitsi lapset ovat sekä Suomen että Yhdysvaltain kansalaisia, ei ainoastaan Yhdysvaltain.
Alkuperäisessä kysymyksessä en pyytänyt kommentteja siitä, olenko kaapannut lapset vai en. Olen hyvin tietoinen siitä, ettei niin ole käynyt. Kysyin vain, onko mahdollista, että tällaiset yksityishenkilöiden tapaukset menevät Haagiin. Käsittääkseni siellä käsitellään valtioiden välisiä selkkauksia. Haluan selvittää, onko exäni puheissa perää vai uhkaileeko hän tapansa mukaan ilman mitään perusteita.
ao. asiohin perehtynyt asianajaja, häneltä saat kaikenkattavia vastauksia.
Olet aivan oikeassa. Asianajajahan se ainoa henkilö on, joka osaa neuvoa tässä asiassa. On vain tässä viikonloppu edessä ja asia mietityttää.
Periaatteessahan USA:n pitäisi palauttaa lapset Suomeen, jos isä niitä siellä yrittäisi pitää. Mutta en aina luota sen maan toimintaan. Sen takia pelkään lapsien menemistä sinne, vaikka totta kai lasten täytyy saada joskus tutustua toiseen puoleensa ja synnyinmaahansa. Tällainen monikulttuurisuushan on suurta rikkautta.
Mutta toisaalta kun isä on jopa myöntänytkin, että haluaa myös minut takaisin, niin jospa hän rupeaa käyttämään lapsia keinona pitää myös minut siellä (on myöntänyt tehneensä niin aikaisemmin, kun kävimme oikeutta).
Maanantaina ehkä olen sitten vihdoinkin viisaampi asian suhteen.
lasteni isä asuu usa:ssa. ei tulisi mieleenkään antaa lapsia hänelle yksin edes käymään, koska hän on hyvin selkeästi ja moneen kertaan ilmoittanut, ettei hänen tarvitse kuin pitää lapset n. 6kk näkymättömissä ja usa:n oikeusasteet pitävät huolen lopusta (tämän on myös käytäntö muiden tapauksissa osoittanut todeksi). eli kun lapset ovat olleet siellä oikeuden mielestä pitkään, heitä ei tulisi enää lähtömaahan palauttaa. eli saisin jättää hyvästit lapsilleni ikiajoiksi. lasten isää eivät lapset kiinnosta isänrakkaudesta vaan siksi, että vanhin sattuu olemaan poika... ja nykyinen vaimo on kyennyt saattamaan maailmaan vain tyttären ;) valta ja hallitseminen on ukkelin juttuja.
en päästä lapsia yksin matkaan myöskään siksi, että he ovat itse selkeästi ilmaisseet etteivät halua lähteä isänsä luo. ja ei, en ole mustamaalannut ukkoa vaan yrittänyt pitää kaikki nämä vuodet sädekehää äijän pään ympärillä, esim. selitellen parhain päin lapsille, miksi isä taas noin sadannen kerran ei tehnyt niinkuin on luvannut.
lapseni ovat 7- ja 12-v.
Tiedän, että Suomella ja USA:lla on jokin sopimus, että se maa, jossa huoltajuuskäsittely aloitetaan, myös hoitaa asian loppuun. Eli meidän tapauksessa Suomi. Mutta epäilen vahvasti, ettei USA kunnioita Suomen päätöksiä vaan näkee lapset ainoastaan USA:n kansalaisina. Kuten exäni asianajaja sanoo, kohdeltiin exääni epäreilusti Suomen oikeudessa. Miten niin? Exällä oli oma asianajaja, joka mielestäni ajoi hänen asiaansa hyvin ottaen huomioon sen, ettei exäni edes maksanut hänelle penniäkään. Mutta onhan tuokin hyvä tekosyy aloittaa uusi oikeustaistelu.
Haluaisin kysyä sinulta Saara, missä teidän huoltajuusasia käsiteltiin. Voin antaa myös oman e-mail osoitteeni, jos et näin julkisesti halua asiasta keskustella. Olisi vain kiva kuulla toisenkin ihmisen kokemuksista.
jutuista henk. koht., mutta mitä olen seurannut uutisointia huoltajakiistoissa, niin itselleni on muodostunut kuva, että amerikkalaisissa oikeusistuimissa vahvimmalla on aina se, joka haluaa pitää lapset "paratiisissa" (=USA). En päästäisi lapsia USA:han kovin helpolla, ellei tilanne merkittävästi muutu...