Hei...
Olen aloittamassa seurustelua minua hieman vanhemman miehen kanssa... Olen luonteeltani herkkä ihastumaan, ja minulla on ollut monta ihastusta, yksipuolista rakkauskohdetta...
Olen huolissani, olen hieman sekaisin, en tiedä mitä tunnen tätä miestä kohtaan. Olemme tunteneet jo jonkin aikaa, ja olen tässä vaiheessa ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen täysi-ikäinen nainen, ja en ole seurustellut koskaan.
Pidän tästä miehestä, mutta pelkään, että tunteeni haalenevat, tai ihastun johonkin toiseen mieheen. Minulla on takanani monta epäonnistunutta treffiä, ja nettisuhdetta, mutta tässä minulla olisi edessäni mies, oikea, elävä, minusta välittävä mies.
Miksi en osaa nauttia vain siitä tunteesta, että tämä mies on ihana, ja voi olla minulle se oikea?
Hassuinta onkin, että ajattelen näin vain silloin kun olen yksin. Miehen seurassa en olenkaan ajattele näin, olen hänen kanssaan aivan täysin oma itseni.
Onko oikein ajatella suhteen epäonnistumista jo suhteen alussa?
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia?
Yleensä ed. "suhteissani" olen alussa ajatellut näin, ja suhde on kaatunut naurettaviin tekosyihin; "liian ujo, liian nuori (1v, ikäero), liian roikkuva...." Pystynkö koskaan jatkamaan normaalisti?
Tarvitsen apua, olisin kiitollinen jos joku voisi auttaa. En halua menettää tätä miestä.
Olen aloittamassa seurustelua minua hieman vanhemman miehen kanssa... Olen luonteeltani herkkä ihastumaan, ja minulla on ollut monta ihastusta, yksipuolista rakkauskohdetta...
Olen huolissani, olen hieman sekaisin, en tiedä mitä tunnen tätä miestä kohtaan. Olemme tunteneet jo jonkin aikaa, ja olen tässä vaiheessa ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen täysi-ikäinen nainen, ja en ole seurustellut koskaan.
Pidän tästä miehestä, mutta pelkään, että tunteeni haalenevat, tai ihastun johonkin toiseen mieheen. Minulla on takanani monta epäonnistunutta treffiä, ja nettisuhdetta, mutta tässä minulla olisi edessäni mies, oikea, elävä, minusta välittävä mies.
Miksi en osaa nauttia vain siitä tunteesta, että tämä mies on ihana, ja voi olla minulle se oikea?
Hassuinta onkin, että ajattelen näin vain silloin kun olen yksin. Miehen seurassa en olenkaan ajattele näin, olen hänen kanssaan aivan täysin oma itseni.
Onko oikein ajatella suhteen epäonnistumista jo suhteen alussa?
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia?
Yleensä ed. "suhteissani" olen alussa ajatellut näin, ja suhde on kaatunut naurettaviin tekosyihin; "liian ujo, liian nuori (1v, ikäero), liian roikkuva...." Pystynkö koskaan jatkamaan normaalisti?
Tarvitsen apua, olisin kiitollinen jos joku voisi auttaa. En halua menettää tätä miestä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
anna palaa vaan! anna ajan kulua ja katsastele tilannetta ja tunteitasi! et voi tietää ellet kokeile=) nauti nyt, ettei tarvitse katua. ja hei, ei se seurustelu ole maailman vakavin asia. tällä tarkoitan sitä, ettet sinä ole vielä naimiisiin menossa. jos suhde ei tunnu hyvältä, voit myös erota! onnea! ja helli ja anna miehen helliä sinua=)
Kiitos avusta. Sain lopultakin selville, että tässä kaikessa olikin kyse pelosta, että kiinnostukseni hiipuu... mieheni sai minut tajuamaan sen, ja kun juttelimme siitä aikamme, sain selville, että pelkoni oli turha. Pystyn sittenkin puhumaan miehelleni kaikesta, jopa näin arasta asiasta, ja olemme samaa mieltä asioista.
Kiitos neuvostasi, ilman neuvoasi en varmasti en olisi uskaltanut jutella miehelleni, ja olisin edelleen epävarma.
Kiitos, ja hyvää jatkoa.