Taas ollaan siinä pisteessä että puhevälit menneet.Säännöllisin välein ajaudutaan tähän tilanteeseen. olen yrittänyt saada miestäni ammattiauttajan puheille, koska yhdessä emme asioita pysty selvittämään. Ei kuulemma kiinnosta.Mieheni on ilmoittanut useampaan otteeseen haluavansa avioeron, mutta haluiaisin pysyä yhdessä kunnes 16 vuotiaamme olisi omilla jaloillaan. Nyt tilanne on niin ahdistava että en tahdo jaksaa enää!Kuljetaan kuin kaksi vierasta omassa kodissamme.Pelottaa niin että oksettaa!Mieheni on hyvin voimakas luonne ja on tietävinään myös minun ajatukseni. Tehtyjä asioita ei saa tekemättömiksi mutta kun niistä ei pystytä edes keskustelemaan.Lapselleni en ole kertonut ongelmistamme, mutta ihmettelee mielessään miksi isä nukkuu sohvalla eikä puhu mitään.En jaksa enää olla vahva!
Ihan hukassa!
ihaa
71185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mistä jäit kiinni?
ihminen pilaa omaa elämääs ja jää odottamaan lapses kasvamista. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka vetoavat just tuohon että kun saadaan lapset isoiksi. Kyllä se lapsi tietää enemmän ku luuletkaan ja kärsii varmaan omassa mielessään ja yleensähän lapset vielä ottavat syyt niskoilleen, joten puhuhan lapses kanssa ja selvitä mistä isän ja äidin välit ovat menneet näin huonoiksi. Lähde käveleen ja nauti elämästäs ilman tuommosta mörökölliä. Tsemppiä.
Siis minusta teillä on "perhehelvetti" käsissänne ... ovat sen syyt sitten mitkä tahansa. Kauheaksi tilanteen tekee se, ettei selvästi ole tahtoakaan (ainakaan toisella) korjatat tilannetta.
Mutta se mitä en ymmärrä, on näkemyksesi siitä että noinkin pahasti oirehtivassa "kodissa" lapsellanne olisi mitenkään parempi olla. Eikö hänellekin olisi parempi tuossa tilanteessanne, että olisi kaiksi täysipäistä vanhempaa, vaikka sitten eriosoitteissa.
Oletko muuten ajatellut, miltä lapsesta tuntuu tietää että vanhemmat joita häntä rakastaa kärsivät parisuhteessa hänen takiaan... minua se olisi masentanut paljon enemmän kuin se että vanhemapni olisivat eronneet.
Oma äitini kesti ja kesti lasten tähden. Eipä tajunnut meiltä kysyä, mitä mieltä me olimme. Me olisimme heti liputtaneet eron puolesta.
Poikasi on jo 16-vuotias. Kyllä sen ikäisen kanssa pitäisi voida puhua. Ellet sitten halua käyttää häntä tekosyynä??????
kehittäny!! Tässä tyypillinen suomalainen niin "vahvanainen" TYYPILLISTÄ. Ja sit ei kestetä ihtiään ja syytetään mukavaa miestä!! Kärsi ämmä, ite kerjäsit!!!
16v tietää tasan tarkkaan, missä mennään. Olet kuin alkoholisti, joka luulee, että kukaan ei tiedä ja kaikki lähiympäristössä tietävät.
Olisko mitenkään vahvana naisena käydä pieni keskustelu pojan kanssa. Vaikka näin, olet kai huomannut, että meillä ei isän kanssa mene kovin hyvin. Vastaus luultavasti: joo. Miltä sinusta tuntuisi, jos eroaisimme. Vastaus: ei haittaa tai en mä sitä halua. Jälkimmäiseen voit kysyä, että vaikka et halua, niin olisiko se aivan kauheata...... Luultavasti poika elää erittäin traumaattisesti ja seurailee tilannetta, hänellekin olisi suuri helpotus, kun aikuiset ottaisivat ohjat käteensä.
meillä oli melkein samanlaista 7 vuotta. toinen asui yläkerrassa ja toinen alakerrassa.n.viikko sitten erottiin.vaimo löysi uuden.ei se ollut syy.olen itse halunnut eroa jo vuosikausia.viimeksi viime kesänä.ex sanoi että katsotaan kun tyttö käy lukion. no sopeuduin siihen.viikko ollaan riidelty.mistäpä muusta kuin rahasta.kun nämä asiat on selvitetty asiantuntijoiden kanssa, niin yllätävän hyvä lopputulos seisoo lopussa.tänään jaettiin tavarat ja keskusteltiin kaikki läpi.sanoin hänelle että se on kummankin etu että hän löysi uuden kaverin.tässä helvetissä oltaisiin eletty ehkä vielä joitakin vuosia ja kumpikin tiesi että tämä on loppu.ei kannata kärsiä.siinä vain pettää itseään.