1. Avioliittoa pitää yllä ensisijaisesti puolisoiden tahto rakentaa suhdetta, eivät tunteet. Jos sitoudut tieten tahtoen puolisoosi, luot pohjan, jonka varassa kuljette kriisienkin läpi.
2. Tunteet eivät koskaan kuole, mutta aika ajoin ne laimenevat, tukahtuvat tai koteloituvat. Ne ovat kuitenkin herätettävissä henkiin. Yleiset väittämät ”Me vain kasvoimme erillemme” tai ”Emme enää rakasta toisiamme” ovat vain tekosyitä, joilla pyritään väistämään kasvuun liittyvä kipu.
3. Puolisosi ei välttämättä ole kummallinen; hän sattuu vain edustamaan eri sukupuolta. Miehelle ja naiselle tyypillinen ajattelu, ilmaisu ja käyttäytyminen poikkeavat näet monessa suhteessa toisistaan.
4. Pariviestinnän onnistuminen riippuu ennen kaikkea siitä, opitko antamaan puolisollesi ymmärtävää palautetta. Palautteessa toistat omin sanoin puolisosi lausuman ajatuksen – tulkitsematta, puolustautumatta ja selittelemättä. Jos näin teet, tulet kokemaan yhteyden ihmeen.
5. Nykyään on käynnissä aviosuhteen kannalta onneton kehitys, joka pyrkii tekemään miehistä neutreja ja naisista miehisiä. Liitto voi olla tasapainoinen ja onnellinen vain, jos mies on löytänyt miehekkyytensä ja vaimo naisellisuutensa.
6. Puolisoiden tärkein sukupuolielin sijaitsee päässä, ei jalkovälissä. Käytä siis mielikuvitustasi.
7. Et voi hyvin avioliitossasi, jos sinulla on tässä maailmassa jotain tärkeämpää kuin puolisosi, esimerkiksi työsi.
8. Pienet arjessa osoitetut huomaavaisuudet kasvattavat aviosuhteen tunnetilille jatkuvaa korkoa.
9. Vaatimalla ja syyttelemällä saat vain puolisosi sisimmän lukkoon. Jos sen sijaan suostut itse muutokseen, saatat nähdä puolisosikin muuttuvan toivomaasi suuntaan.
10. Anna anteeksi, niin vapautat sisäisesti niin puolisosi kuin itsesikin. Lähde anteeksiannon tielle tahdon päätöksellä ja pysy sillä tiellä; anteeksiantavainen mieli kypsyy ajan myötä, joskus tosin hitaasti.
2. Tunteet eivät koskaan kuole, mutta aika ajoin ne laimenevat, tukahtuvat tai koteloituvat. Ne ovat kuitenkin herätettävissä henkiin. Yleiset väittämät ”Me vain kasvoimme erillemme” tai ”Emme enää rakasta toisiamme” ovat vain tekosyitä, joilla pyritään väistämään kasvuun liittyvä kipu.
3. Puolisosi ei välttämättä ole kummallinen; hän sattuu vain edustamaan eri sukupuolta. Miehelle ja naiselle tyypillinen ajattelu, ilmaisu ja käyttäytyminen poikkeavat näet monessa suhteessa toisistaan.
4. Pariviestinnän onnistuminen riippuu ennen kaikkea siitä, opitko antamaan puolisollesi ymmärtävää palautetta. Palautteessa toistat omin sanoin puolisosi lausuman ajatuksen – tulkitsematta, puolustautumatta ja selittelemättä. Jos näin teet, tulet kokemaan yhteyden ihmeen.
5. Nykyään on käynnissä aviosuhteen kannalta onneton kehitys, joka pyrkii tekemään miehistä neutreja ja naisista miehisiä. Liitto voi olla tasapainoinen ja onnellinen vain, jos mies on löytänyt miehekkyytensä ja vaimo naisellisuutensa.
6. Puolisoiden tärkein sukupuolielin sijaitsee päässä, ei jalkovälissä. Käytä siis mielikuvitustasi.
7. Et voi hyvin avioliitossasi, jos sinulla on tässä maailmassa jotain tärkeämpää kuin puolisosi, esimerkiksi työsi.
8. Pienet arjessa osoitetut huomaavaisuudet kasvattavat aviosuhteen tunnetilille jatkuvaa korkoa.
9. Vaatimalla ja syyttelemällä saat vain puolisosi sisimmän lukkoon. Jos sen sijaan suostut itse muutokseen, saatat nähdä puolisosikin muuttuvan toivomaasi suuntaan.
10. Anna anteeksi, niin vapautat sisäisesti niin puolisosi kuin itsesikin. Lähde anteeksiannon tielle tahdon päätöksellä ja pysy sillä tiellä; anteeksiantavainen mieli kypsyy ajan myötä, joskus tosin hitaasti.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kunniaan takaisin, ja tuossa hyvät eväät siihen.
naiset ainakin ovat, niin tunteittensa vietävissä. ei tarvita kuin yksi "tumma" niin jo unohtuu kaikki muu.
Sitoutumistahan se avioliitto vaatii molemmin puolin.
Tässä oli hyviä eväitä avionlaivaan. Joka seilaa väylää, hipoen karikoita syville vesille, kohti auringon laskua...
Lukijapautetta on tullut varsin niukasti. Liekö se merkki siitä, että lukijat ovat olleet teeseistä samaa mieltä?
Miksi ei kommentoida silloin, kun joku kirjoittaa silkkaa asiaa! Tullut mieleeen, että totuuden kohtaaminen on liian vaikeaa ja on helpompi paeta=erota ja olla tekemättä mitään.
Miksi mikään tai kukaan ei ole perustanut jotain "Ehjät perheet" liittoa tms? Sellaista tarvitsisi, jotta vältyttäisiin turhilta eroilta ja liian monilta traagisilta kohtaloilta.
Vuosittain kuluu esim. suunnattomasti yhteiskunnan varoja menetettyinä työpäivinä, sairauslomina, eläköitymisenä, lasten ja nuorten lisivinä pahoinvointeina = psykiatrisia hoitoja, huostaanottoja, huoltajuusriitoja.... Noita edeltää usein avioero ja toinen eron osapuolista (ja lapset) reagoivat eroon ja uuteen elämäntilanteeseen tahtomattaan "laskuttamalla yhteiskuntaa ja meitä veronmaksajia."
Oikein hyvät teesit. Hyvä, että vielä joku näkee tuonkin vaivan. Asia on oikeasti vakava.
Niin kuin monesti hienot ajatukset toimivat teoriassa...
eli kohta 1. Entäs jos tahtoa ei ole ukolla tehdä kompromisseja, pitääkö aina vaan toisen olla kynnysmattona??
Kohta 2. Tunteiden henkiin herätys ei ukkoani kiinnosta, kuulemma jotain saatanan akkojen hölynpölyä..
Kohta 3. Juu hän on tyypillinen Äijä, joka ajattelee putkiaivoillaan et hei kaikkihan on hyvin jos saan panna sua akkani vähintään kerran viikkoon.
Kohta 4. Kommunikaatio menee täydeksi rähinäksi kun hän EI HALUA kuulla mitään akkojen löpinää näistä parisuhdeasioista.
KOhta 5. Ukkoni on tunnistettavissa mieheksi kyllä, verkkareissaan löksöttäessään..jeejee.
Kohta 6. Ukollani toimii aivot alapäässä, yläpää ymmärtää vain urheilua ja miesten juttuja.
Kohta 7. Ukolleni on tärkeintä telkkariohjelmat ja se urheilu. Ja kerran viikkon pitäis sit nopeesti pyllistää.
Kohta 8. Tää korko menee sit varmaan niin kuin ahneen pankin asuntolainat..eli miinusta karttuu
KOhta 9. No se on varmaa että MINÄ olen aina ollut se joka joustaa ja myötäilee, mutta olen siitä saanut TARPEEKSENI.
KOhta 10. Anteeksi voin antaa minkäs se saatanan Äijä voi sille että on raukka niin perkeleen tyhmä.
Epäilemättä kerroit oman tai miehesi "totuuden".
Toimivaan parisuhteeseen tarvitaan kaksi ihmistä.
Onko sinulla käsitystä miksi miehesi on sellainen kuin on, tai miksi hän on "muuttunut" kuvaamaksesi "äijäksi?"
Tuskin hän on ollut samanlainen seurusteluaikana ja "tahdon sanomisen" aikaan.? Epäilen, että jos hän on ollut kuvaamasi kaltainen alun alkaen, et olisi häntä ja "riippakiveksesi" ottanut..
Tunnustan olleeni tyhmä nauta (joksi hän minua kutsuikin kun olimme ekaa kertaa olleet sängyssä). Eli kyllä hän on aina ollut samanlainen, mutta luulin että hän aikuistuisi ja alkaisi aidosti minua rakastaa, kuten minä häntä..silloin joskus siis rakastin. Niinhän sitä sanontakin kuuluu, että rakkaus on sokea. Olin nuori ja typerä. Hän on aina vaan se sama itsekäs ja toisen alentamisesta itsetuntonsa saava porsas. Wagner siis. Ei avioliittoa saa paremmaksi jos vain toisella on tahtoa siihen ja toinen pitää puolisoaan itsestäänselvyytenä.
Ja oishan mun silloin nuorena tyhmänä pitänyt sentään sen verran tajuta ettei possu ja lehmä sovi yhteen. Ollaan nääs eri rotuja...: )) Hänellä ei muuten sitten ole tippaakaan huumorintajua, toisin kuin mulla. Vaan alkaa se vähissä olemaan mullakin jo.
Kerroit tuntemuksesi turhia suodattelematta. Tältä sinusta varmasti aidosti tuntuu.
Ymmärsin, että olet pettynyt mieheesi, turhautunut hänen suhteensa ja miltei menettänyt toivosi siihen, että mikään voisi enää muuttua, ainakaan parempaan suuntaan. Koet myös, että miehesi alistaa sinua, käyttää sinua hyväkseen eikä arvosta sinua naisena. Et saa häneltä mielestäsi myöskään sitä hellyyttä ja jakamatonta huomiota, jota kaipaisit.
En ala neuvomaan sinua ylhäältä päin. Olen tavannut monen monia pareja, jotka ovat samantapaisessa tilanteessa. Mutta tunnen myös monia pariskuntia, jotka ovat päässeet eteenpäin tilanteista, jotka ovat heidän omasta mielestään olleet toivottomia – jopa niin, että rakkaus ja keskinäinen kunnioitus on herännyt ennen kokemattomalle tasolle.
Muutos alkaa monesti pienistä asioista, tahdonliikahduksista. Jos tilanne on päässyt pahaksi, tarvitaan usein ulkopuolista tukea, jota antavat esimerkiksi hyvät avioparikurssit.
Miehen saaminen tällaiselle kurssille on kyllä työn takana, mutta tiedän kokemuksesta, että jos se ihme tapahtuu, siitä voi seurata yllättävän hyvää. Ei ole ollenkaan tavatonta, että tällaisen kurssin jälkeen mies onkin se, joka haluaa tulla uudelleen. Hän alkaa nähdä vaimonsa uusin silmin ja ihastelee sitä muutosta, mikä vaimossa on tapahtunut – huomaamatta, että hän itsekin on alkanut muuttua.
Yhden neuvon kuitenkin antaisin. Ilmaise miehellesi arvostavasi ja ihailevasi häntä. Löydät varmaan jonkin seikan, minkä suhteen voit miestäsi kehua. Arvostuksen ja ihailun saanti vaimolta on nimittäin miehen suurimpia tarpeita. Aloita pienestä, jotta pystyt siihen.
Nuo kymmenen teesiä, jotka kirjoitin keskustelun avaukseksi, eivät ole pelkkää teoriaa. Jos lähdemme edes vähä vähältä testaamaan niitä käytännössä, tuloksia alkaa varmasti syntyä. Ne eivät ole vaatimuksia vaan mahdollisuuksia. Tiedän kokemuksesta, että ne toimivat.
Kiitos neuvoista : ) Olen minä tosiaan koittanut noita kursseja ja neuvojia mainostella, mutta eipä ole tuottanut tulosta. Kuulemma vie liikaa aikaa ja rahaa, on muutenkin hömpötystä. Ja se toivo on itse asiassa kyllä jo mennyt. Miksi hakata päätään seinään? Possu mikä possu.
Jos todellakin koet, että toivo on jo mennyt, lähde sinä hakemaan itsellesi apua. Toivoa ja tukea on nimittäin tarjolla, jos ne vain sinulle kelpaavat.
Kyse on viime kädessä siitä, oletko jo tarpeeksi toivoton ottaaksesi avun vastaan.
Hyödyttääkö hakea apua itselleen parisuhdeasioissa? Että olisi parempi ymmärtämään toista, joka on aina vaan oma itsensä kuunnellen vain itseään. Kiitti neuvosta kuitenkin.