tunnustus

miten eteenpäin kirjoitti:

Olen tapaillut muutaman kuukauden pienen lapsen yksinhuoltajaäitiä, viime aikoina hyvinkin tiiviisti. Hän kertoi minulle jo alussa että hänellä ollut hyvin pitkä ja rankka alkoholi- ja huumeongelma.Raitista elämää hänellä nyt takana noin seitsemän vuotta.Jokaisellahan meistä on omat luurankomme kaapissa, niin minullakin, kaksi syvää masennusjaksoa tosin reilun kymmenen vuoden takaa. Omasta taustastani johtuen olen mielestäni aika ymmärtäväinen ja suvaitsevainenkin. Nyt kumppanini kuitenkin kertoi lisää taustastaan,halusi kertoa mieltään painaneen asian. Olin toki aavistanutkin että hänen entiseen elämäänsä on kuulunut myös ainakin jonkinasteista rikollisuutta. Eilen illalla hän sitten kevensi mieltään ja kertoi syyllistyneensä vajaa kymmenen vuotta sitten rikoksista raskaimpaan josta tuomionsa lain edessä sovittanut. Omat ajatukseni ja tunteeni täysin sekaisin ja äärimmäisen ristiriitaiset. Toisaalla kintymys sekä äitiin että hänen lapseensa, toisaalta voimakas pelko siitä että en pysty asiaa voittamaan omassa mielessäni niin ettei se häiritsisi merkittävästi yhteistä tulevaisuuttamme.Tiedän toki että minun on yksin tämä käytävä läpi mutta jospa löytyisi joku joka olisi joutunut vastaavaa tilannetta läpikäymään?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä