minun anoppini on vuosien myötä tehnyt selväksi että täydellisempää olentoa ei voi maa päällään kantaa kuin hänen armas poikansa! ja kun saimme lapsen hän kuvitteli omistavansa tämänkin :-( väkisin vei lapseni sylistäni ja sitten alkoi "isi sitä isi tätä..missä isi..yms" äitiä ei vahingossakaan edes mainittu(paitsi itseään muka vahingossa sanoi äidiksi lapselleni)!kun minä imetin lastani hän piti huolen että seisoi vieressä ja yritti saada lapseni katsomaan häneen päin imetyksenkin aikana ja nosteli tissejään aivan kuin olisi odottanut niistä jotain tulevan! hänen touhunsa masentaa minut täysin!!! minä en voi nykyään sietää, että hän on edes lähellä lastani..saatika että hän suukottelee ja puhuttelee mummon kullaksi..minulle tekee se niin pahaa että voisin oksentaa tai itkeä!kauhealta tuntuu sanoa että haluaisin pitää lapseni kokonaan erossa tästä naisesta, mutta enhä minä voi lapseltani mummoa riistää! joten joudun siis kestämään tätä naista väkisinkin. pelkään vain koska räjähdän ja annan tulla kaikki ulos mitä olen vuosien myötä sisälleni kerännyt! hän on alistanut jo liian monta vuotta ja ladellut "kohteliaisuuksiaan" mm.ulkonäöstäni ja tekemisistäni jos hänen kanssaan uskallan avoimesti olla erimieltä jostain ihan pienestä asiastakin niin olen tyhmin ihminen jonka hän on tavannut, mutta jos hänen täydellinen poikansa on erimieltä jostain asiasta hänen kanssaan niin eihän siinä mitään ihmeellistä!monesti olen miettinyt että jos olisin tiennyt minkälainen nainen anoppini on olisin pakannut laukut ja lähtenyt, mutta lohdutan itseäni sillä että en olisi saanut pikkuistani!
hirveä anoppi
angeliga
264653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
kerro miehellesi tunteistasi? Itselläni on ihanat appivanhemmat, tukevat ja kannustavat mutta eivät puutu liikaa. Edelliset appivanhempani olivat aivan kauheita, joten osaan olla todellakin kiitollinen nykyisistä! Tiedän miltä tuntuu kun pää meinaa räjähtää ja itku tunkee väkisin silmiin. Sano miehellesi että sinulla on nyt asiaa, ja että hänen olisi parasta ottaa tosissaan asiasi. Minulla auttoi se että sanoin että "joko sinä kuuntelet asiani tai menen psykiatrille ja alan syömään masennuslääkkeitä", joten exänkin oli pakko uskoa että tosissani olen.
Ymmärrän tuntemuksesi tai kuvittelen ymmärtäväni. Itsekin tuntisin tuossa tilanteessa samoin. Anoppisi yrittää selvästikin omia lapsenne ja syrjäyttää sinut kokonaan. Sinun täytyy olla nyt jämäkkänä, ja eihän sinun ole pakko tavata anoppiasi jos et halua. Ja tosiaan, kyse on sinun ja miehesi lapsesta, ei anopin, joten jos haluat rajata lapsesi ja anopin näkemisiä, ei ole kohtuutonta niin tehdä. Sinä olet lapsellesi tärkein, ei sitä paikkaa sinulta kukaan koskaan vie. Mutta nyt tarvitset tukea ja lohtua, joten pyydä mieheltäsi sitä. Voimia!
Mitä anoppi siihen imetystilanteeseen tunkee? Onhan ihan kumma muori.
Täytyykö hänen olla teillä koko ajan, vai asutteko saman katon alla?
Olisi aika saada hajurako. Missä omat vanhempasi ovat? Sinun pitäisi saada tukea muualta. Mieheltäsi tietysti ensimmäiseksi.
Hänen tehtävänsä on pitää anoppi poissa sinun ja lapsen kimpusta.
Puhu hänen kanssaan, ja puhu kunnes kuuntelee.
...kiitos teille molemmille kun olette vastannut viestiini! olen yrittänyt puhua mieheni kanssa ja kyllä hän osittain ymmärtääkin...mutta on niin sanotusti välikädessä! anopilleni on yrittänyt puhua yksi jos toinenkin, mutta ei mene sen jakeluun! luojan kiitos ei asuta saman katon alla, mutta aina kun mahdollista tunkee käymään! jos näytän ilmeilläni sanomatta mitään etten tykkää hänen vieriluistaan, hän itkee miehelleni kuinka paha hänen on olla, kun hän näkee etten tykkää hänestä! minusta tuntuu että hän ei itse tajua kuinka ärsyttävä ja outo hän on mummona ja anoppina! :(
Tee rajat selväksi vaikka rautalangasta. Muu ei auta. Ei anoppis varmasti paha ihminen ole. Hän ei vaan tajua: on niitä ihmisiä joita ei kiinnosta muiden tunteet. Tuo on todella alhaista tulla mukaan vielä imetystilanteeseenkin. Sinun on puhuttava anoppisi kanssa. Muu ei vain auta. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty.
Olet ajatuksissani ja toivon sinulle voimia.
lämmin kiitos sinulle! niin se on yritettävä tehdä...olen vain huomannut että ei minun toiveillani/pyynnöilläni ole mitään suurempaa merkitystä hänelle...joskus olen jotain sanonut tai pyytänyt mikä ei hänen korviaan miellytä, hän esittää unohtaneensa sellaiset asiat tai on kuin ei olisi koskaan kuullutkaan!
Kyllä miehesi pitäisi olla 100% lojaali sinulle että suhteet voi toimia...miehenkin on opittava katsomaan missä anoppi on väärässä...eikä aina puollustella äitiään tyyliin nokun se nyt on sellanen...eihänse pahalla...se on niin ja niin...?Jos on syytä niin puollustelee mutta ei aina..ANOPPI EI OLE AINA OIKEASSA vaikka jotkut miehet sisimmässään niin luulevat..
sama homma oli täällä.toisin se on nykysin ex-ANOPPI!!! kun imetin poikaa hän seisoi vierellä ja yritti huomauttaa koko ajn:vaihda rintaa.. ja otti minultakin pojan kokonaa itselleen kun kävivät. ja omaa poikaansa puolusteli joka asiassa. oli ukko sitten juomassa tai jotain muuta niin aina löytyi jokin puolustuksen aihe...
on tarpeeksi hyvä muisti. Kun poikasi siitä aikuistuu niin muistathan sitten itse hakeutua sinne nurkkaan miniän jaloista, ja myös pysyä siellä (:
minkälaisia kommentteja! Onko nykypäivän miniät todella noin epävarmoja itsestään! Luuletteko tosiaan että joku pystyisi tulemaan lapsenne ja itsenne väliin. Äiti/lapsi suhde on niin ainutlaatuinen ettei se siitä katkea vaikka anoppi sitä lasta joskus sylissä pitäisikin. Olisikohan kyse synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Jos ei niin muuta lapsesi kanssa metsän keskelle ettei vain kukaan häiritse. Lapsesi on varmasti tästä kiitollinen sitten isompana ja oppinut "oikein" sosiaaliseksi ihmiseksi. Ehkäpä nuppitohtorilla käynti helpottaisi....
Viestisi oli tosi tökerö. Oletko aikuinen vai vain iältäsi täysikäinen?
eikä sattunut omaan nilkkaan...Näitä vain kun lukee, tulee ihmetelleeksi mitä "tyttösten" päässä oikein liikkuu. Kommenttia tulee jos jonkinmoista, vaan elämänkokemuksesta ei tietoakaan. Nämä nyt ovat ilmeisesti niitä jotka "kaiken tietävät" joten täytyisi silloin myös huomata kun joku ylireagoi. Jokainen tietää että imetysikäisen lapsen äiti on erittäin herkässä mielentilassa mutta siinäkin löytyy omat rajansa koska menee jo sairauden puolelle. Parasta olisikin ottaa asia neuvolassa puheeksi ja kysyä siltä neuvoa jolloin ammatti-ihminen ehkä tunnistaa jos jotain on "pielessä" Nämä netti-nuppitohtorit kun jutuista päätellen ovat samaa ikäluokkaa, eivätkä sitten kuitenkaan "ihan kaikkea tiedä"
Kylläpäs hienosti asiasi esität. Taitaa oma lääkityksesi olla pahasti vinksallaan. Seuraavan kerran kun menet kontrolliin niin kerroppas rehellisesti lekurillesi että nyt kaksinkertaistetaan annosta tai vaihdetaan lääkitystä kun ei vanha määräys näytä auttavan.
Ja satavarmasti sinulle tehty diagnoosi näin netin kautta pitää yhtä paikkansa kuin se sinunkin tohtorointisi. Taitaapi pistää vihaksi.
Tuo kommentti kertoikin jo aika paljon itsestäsi (: Kun ei asianpätkää löydy niin siirryt asiattomuuksiin.
Asiattomuudet nimittäin. LoL!
Tottahan se on, että pienen lapsen äiti on yliherkässä tilassa. Itsekin olin, varsinkin silloin kun sain esikoiseni. Siksipä mä ihmettelinkin näitä anoppeja, jotka työntää päänsä imetystilanteeseenkin. Eikä ne todella tajua, miten herkkään tilanteeseen ne sen päänsä tunkee?
Mullakin oli anoppi tuijottamassa vieressä ja vahtimassa sujuuko imetys oikein. Monta kertaa tuntui siltä, että anoppi tekee kaikkensa omiakseen lapsen itselleen. Niitä itkuja sitten itkin itsekseni ja miehelleni. Onneksi mieheni ymmärsi tunteeni ja sanoi, ettei mun tarvitse olla anopin kanssa tekemisissä, jos en halua.
Musta tuntuu, että anopit nimenomaan käyttää tätä nuoren äidin herkkyyttä hyväkseen. Siinä on hyvä arvostella ja vahtia, kun toinen on muutenkin tavallista herkempi.
Eipä sitten tarvitse ihmetellä, miksi miniällä on välillä suu mutrulla. Itse otin selvän hajuraon anoppiini esikoisen syntymän jälkeen ja se on kannattanut. Esikoinen on jo kymmenenvuotias ja vieläkin olen kiitollinen siitä, että pidin aikoinaan pääni ja kasvatin lapseni oman mieleni mukaan, enkä anopin kyttäyksen alla.
pahaa siinä on jos joku joskus seuraa imetystä? Oma isäni suorastaan rakasti katsoa kun imetin lapsiani, minusta se oli vain liikuttavaa, hän rakasti lapsiani yli kaiken. Jos suon sen ilon isälleni, miksen myös anopilleni?Kyllä niitä imetyskertoja niin monta kertyi että niistä riitti muillekin jakaa. Itsetuntoni kesti oikein hyvin, eikä mistään masennuksesta tietoakaan, sehän on todella onnellista aikaa. Minulla oli ja on yhä edelleen vahva suhde lapsiini vaikka jaoinkin heidän tuottamansa ilon/onnen vanhempieni/appivanhempieni kanssa.Siinä sivussa lapsistani on kasvanut huomaavaisia ja epäitsekkäitä ihmisiä.
Kummallista kun kaikki on niin mustavalkosta joidenkin mielestä!
Kun minulle sopii hyvin x ja tykkään z:sta niin kaikille muillekin sen pitää sopia tai muuten ne ovat sairaalloisen herkkiä.
Tuo on minusta vastenmielinen ja suvaitsematon asenne ihmisellä.
Kai nyt jokaisen sentään pitää tajuta että mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Ja kai sentään lapsen oman äidin tykkääminen tuossa imetysjutussakin on ensisijalla eikä jonkun muun sukulaisen, vaikka kuinka tykkäisivät vahdata jonkun imetystä.
Ei sulla kyllä varmasti mitään vikaa päässä ole, niin kun jotkut asian antavat ymmärtää. Minä en pidä anopistani. Tulihan se kerrankin sanottua.:) Tarinasi kuulostaa tutulta..paitsi että minun anoppi ei kyllä tule ikinä kylään jos ei nyt sitten ole ihan pakko..juhlat tai jotain. Mieheni kanssa haluamme sillointällöin käydä ravintolassa illan vietossa. Kyllä hän mielellään ottaa lapset hoitoon, mutta ne on aina vietävä anopin luo. Hän kyllä keksii vaikka mitä tekosyitä ettei tarvitse tulla meille. Minulle olisi paljon helpompaa jos lastenhoitaja tulisi kotiin. Mutta ei hän sitä ymmärrä. Ei sitten itsekkään enää paljon jaksa lähteä mihinkään kun tietää jo valmiiksi millainen homma on lapsia kuskata sinne ja muistaa ottaa kaikki kamppeet mukaan.
kaikkein lapsellisinta valitusta tulikin tällä kertaa häneltä, hänkun nyt vaan on PÄÄTTÄNYT "ei anopista tarvitse pitää..."
ei sinustakaan enkä ihmettele ettei anoppiskaan susta välitä !
kun anoppisi ei halua tulla kylään? Hän on ehkä saanut niin monta kertaa nokilleen, että on päättänyt kertakaikkiaan pysyä pois huushollistasi. Sanot suoraan, ettet pidä anopistasi. Et kai luule, ettei anoppisi sitä ole huomannut? Lapsenpiiaksi anoppi kelpaa, mutta tuskin mihinkään muuhun. Ymmärrän aivan hyvin, ettei anoppi halua teille tulla pahoittamaan mieltään. Koska et kerran pidä hänestä, pystyt tuskin juttelemaan hänen kanssaan luonnollisesti. Miniät valittavat jatkuvasi kuinka anopit pahoittavat heidän mielensä, mutta aivan vastaavasti miniät pahoittavat anopin mielen esim. puhumattomuudellaan ja nyrpeällä naamallaan. Ei ole myöskään anopin pakko pitää miniästään ja silloin on todella paras pysyä poissa miniän reviiriltä. Ehdottaisinkin, että miettisit mikä siihen on syynä, ettei anoppi halua teille tulla.
No ehkä ilmaisin asiani vähän liian rumasti..mutta itse kamppailen taas masennuksen rajamailla.En haluaisikaan viedä lapsiani anopille hoitoon, mutta se on taas mieheni tahto. Ja anoppikin jatkuvaan pyytelee kylään lapsia. En vain tunne oloani pidetyksi anopin seurassa. Ei hän paljon minun kuulumisia kysele. Lapsien kanssa vain juttelee. Olen toki yrittänyt parantaa välejäni häneen, pyytänyt käymään ja tarjonnut apuani, mutta ei auta. En jaksa enää yrittääkkään. Ainakaan ennen kuin pääsen masennuksesta.
Sinä oletkin parempi miniä kuin luulinkaan. Se, että myönnät olleesi liian jyrkkä ja pahoittelet sitä, nostaa arvoasi ainakin minun silmissäni. Odotin jotain hyökkäystä, mutta sinä olet positiivinen yllätys. Jos voisin, antaisin sinulle kaiken tukeni. Emme me anopit yleensä mitään miniän vihaajia olla. Tuli mieleeni, että ehkä anoppisi ei tunne sinua niin paljon, että tietäisi esim. masennuksestasi. Anoppisi ei ehkä osaa jutella kanssasi, kun on saanut sinusta väärän käsityksen. Viekää vaan lapsia anopille hoitoon. Se kuitenkin merkitsee hänelle paljon. Ettekö voisi silloin tällöin jättää lapsia anopin luokse yökylään. Saisitte itse vähän enemmän vapaa-aikaa, lapsille tulisi vaihtelua ja anoppikin varmasti olisi mielissään. En tosin tiedä, vaikka olisitte tehneetkin niin. Uskon, että teillä on kaikki mahdollisuudet korjata välinne. Tuskin anoppikaan on mielissään nykytilanteesta, mutta ei ehkä osaa tai uskalla yrittää lähentymistä. Miehesikin olisi varmasti tyytyväinen, jos sinulla olisi hänen äitiinsä läheisemmät suhteet. Toivon myös todella, että saat apua masennuksen hoitoon.
"elämänkokemusta"??? Miksei se anoppi - joka kaiketi nyt sentään on jonkin verran vanhempi kuin miniänsä - ota tätä vaikeaa asiaa esille ja ryhdy korjaamaan niitä välejä?
Miksi aran ja masentuneen nuoren miniän harteille pannaan moinen taakka, kun hän ei edes ole ehtinyt sitä kuuluisaa "elämänkokemusta" kovin paljon hankkia omalla kohdallaan?
Jotain ihmeellistä ristiriitaa näissä jutuissa on.
On turha laittaa elämänkokemusta lainausmerkkeihin. Onhan se päivänselvää, että ikänsä vuoksi ainakin yleensä anopilla on enemmän elämänkokemusta kuin nuorella miniällä. Ehkäpä hän juuri sen vuoksi onkin varuillaan ja pitää etäisyyttä. Mikäli hän on huomannut, ettei miniä pidä hänestä, hän ei ehkä uskalla tuppautua ja ajattelee, että parempi laiha sovinto kuin lihava riita. Ei anoppikaan ole mikään ajatustenlukija. Kun näitäkin kirjoituksia lukee, niin jatkuvastihan tulee esille, että on parempi mitä vähemmän anoppia poikansa perheessä näkyy. Tuskinpa kukaan haluaa aran ja masentuneen miniän harteille mitään taakkaa panna. Miniä nyt vaan on tänne kirjoittanut ja hänelle on vastattu. Anoppi ehkä kärsii tilanteesta yksin, myös arkana ja masentuneena.
Virke aloitetaan isolla alkukirjaimella.
Usko minua anoppisi tietää olevansa ärsyttävä ja varmaan nauttii siitä . jotkut ihmiset vain ovat sellaisia