Miniä on jo pitkään puhunut ärtyisään sävyyn miehestään. Eivät oikein kemiat tunnu sopivan yhteen.
Nuorempana joustivat paremmin, mutta nyt lähes 15 v. avioliiton jälkeen alkaa ilmeisesti mitta olla täynnä.
Kolmannen korvapuusti!
Olen yrittänyt varovasti kahden kesken keskustella ongelmista, mutta kumpikin vastaa vain ärtyneesti. Kumpikin on sitä mieltä, että kun toi toinen....
Yritän esittää "viisaita" neuvoja, mutta ei niitä oteta vastaan.
Miten minä osaisinkaan neuvoa. kun miniä on sitä mieltä, ettei pojassani ole oikein mitään hyvää enää jäljellä, ja poikani taas on sitä mieltä, että minä tietysti naisena enemmän ymmärrän miniää kuin häntä, joten pattitilanne on.
Tänään ensi kerran miniäni heitti sivulauseessa, että ties vaikka asiat kääntyisivät niin, että hän heittää isännän pihalle. Naurahdimme ajatukselle molemmat, mutta tottahan siinä oli toinen puoli.
Murheellisena ajattelen, että en voi mitään asialle. Jos on rakkaus loppunut, niin mitä äitivanha siihen! Kunpa jaksaisivat edes siihen asti, että lapset ovat vähän vanhempia, sillä lapsilla ei ole tässä kodissa mitään hätää. He ovat keskipiste.
Minun on vaikea ajatella tulevaisuutta, jossa ei enää olisi poikani perhettä. Enhän toki heitä unohtaisi ja jättäisi, mutta surulliselta tuntuu.
Nuorempana joustivat paremmin, mutta nyt lähes 15 v. avioliiton jälkeen alkaa ilmeisesti mitta olla täynnä.
Kolmannen korvapuusti!
Olen yrittänyt varovasti kahden kesken keskustella ongelmista, mutta kumpikin vastaa vain ärtyneesti. Kumpikin on sitä mieltä, että kun toi toinen....
Yritän esittää "viisaita" neuvoja, mutta ei niitä oteta vastaan.
Miten minä osaisinkaan neuvoa. kun miniä on sitä mieltä, ettei pojassani ole oikein mitään hyvää enää jäljellä, ja poikani taas on sitä mieltä, että minä tietysti naisena enemmän ymmärrän miniää kuin häntä, joten pattitilanne on.
Tänään ensi kerran miniäni heitti sivulauseessa, että ties vaikka asiat kääntyisivät niin, että hän heittää isännän pihalle. Naurahdimme ajatukselle molemmat, mutta tottahan siinä oli toinen puoli.
Murheellisena ajattelen, että en voi mitään asialle. Jos on rakkaus loppunut, niin mitä äitivanha siihen! Kunpa jaksaisivat edes siihen asti, että lapset ovat vähän vanhempia, sillä lapsilla ei ole tässä kodissa mitään hätää. He ovat keskipiste.
Minun on vaikea ajatella tulevaisuutta, jossa ei enää olisi poikani perhettä. Enhän toki heitä unohtaisi ja jättäisi, mutta surulliselta tuntuu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jätä lapsesi perhe "rauhaan". Itse en aikoinani halunnut vanhempieni tai appivanhempieni puuttuvan perheeni asioihin, varsinkin silloin kun avioeroprosessi oli käynnissä.
Jos miniä uuden onnen löytäneenä ilmoittaa, että jos en hoida 7v ja 9v lapsia joka toista viikonloppua, niin pärjäävät kyllä yksin. Lasten isä 300 km:n päässä ja tapaa todella joka toinen viikonloppu, toisen hakien ja toisen lentäen itse tänne ja viettävät aikansa minun luona. On mennyt kalenteri uusiksi ja uuvuttaa. Siis selvennykseksi, miniä haluaa joka viikonlopun vapaaksi ja sanoi myös tuossa harkinta-ajan alussa, että tämä on aivan heidän oma juttu.
Olen työelämässä ja vaari kuollut. Kädet pystyssä ihmettelen ja hoidan, sillä rakastan lapsenlapsiani. Kuitenkin minusta lievästi härskiä hyväksikäyttöä ja ilman minkäänlaista oikeutta puuttua mihinkään.
Mistä arvelet, että ahdistelen poikani perhettä? Totisesti en puutu heidän väleihinsä. Miniä on reippaasti yli 40 vee ja lähtenyt kotoa 16-vuotiaana. Ei hänelle anneta mitään elämänohjeita.
Hän on itsenäinen ihminen siinä kuin poikanikin.
Joskus olen yrittänyt yleisellä tasolla keskustella ihmissuhteista, läheisyydestä jne. mutta en ole psykologi. Aihe on niin vaikea, että viisainta olla sanomatta mitään. Kuunnella voin.
Mutta surulliseksi ja ahdistuneeksi tilanne on minut tehnyt. On kauheata katsoa, kuinka liitto hitaasti hajoaa.
Miten paljon työtä, toivoa ja tahtoa siihen on satsattu, ja kuitenkaan ei onnistuttu.
äiti lapsilla! Itselläni on samanikäiset lapset ja en ikinä uhkailisi jättää oman onnensa nojaan viikonlopuksi, jonkun miehen retaleen takia! Lapset pois tuommoiselta äidiltä! Eikä ole oikein pakottaa ketään hoitamaan omia lapsiaan ja vielä joka viikonloppu, että äiti pääsee panopuuksi! HYI!
liikaa tuosta panopuufantasiastasi, kun et osannut edes oikein lukea, että joka TOINEN viikonloppu...
On vähintäänkin kohtuullista, että lapset ovat edes joka toinen vkl, isällään tai anopilla, jota äitikin saa vähän,vaikka sitten sitä panolomaa...
Mitä muuten isä tekee sillon kun ei ole lastensa kanssa. Panee varmaan koko ajan?