sinuun? Jos vastaat kyllä, niin mistä voit olla niin varma siitä? Millainen elämänkumppani olet?
Oletko laiskuri vai toimija parisuhteessasi? Sopeutuja vai pompottaja? Hellijä, lohduttava, ai päinvastoin ilkeä ja välinpitämätön?
Oletko laiskuri vai toimija parisuhteessasi? Sopeutuja vai pompottaja? Hellijä, lohduttava, ai päinvastoin ilkeä ja välinpitämätön?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Alkuvuosina vaimo löysi minusta jos minkälaista vikaa. Hänen ystävättäriensä miehet olivat ah niin täydellisiä minuun verrattuna. Nyt vuosia myöhemmin ne täydelliset miehet ovat saaneet käteensä yksipuolisen avioerohakemuksen. Vaimo sen sijaan sanoi, että hänellä on hyvä mies. Vaikken alkanutkaan pompotettavaksi.
Täytyy tosin totuuden nimissä lisätä, että minulla on käynyt parinvalinnassa vielä paljon vaimoakin parempi tuuri.
hauska kuulla.
Ai tännekös se 50 sefu tämän siirsikin. Jopa on pikkumainen sefu meillä siellä!
Kaikestahan sen näkee. Siis kaikesta siitä, miten mies minua kohtelee: hellii, auttaa, paijaa, ottaa syliin ja juttelee.
Millainen elämänkumppani sitten olen? Mitä milloinkin...ainakin sanoisin olevani luotettava, ja kannustava. Yleisesti ottaen mielestäni toisinaan olen laiska, toisinaan taas aktiivinen toimija, usein sopeudun, toisinaan kyllä (pakko myöntää) myös pompotan. Hellijä ja lohduttaja olen ilman muuta. Mutta hetkellisesti toisinaan olen aavistuksen verran ilkeä, välinpitämätön tuskin koskaan. Ainakin yleensä myönnän omat vikani.
kuin sinä, mutta omasta sulhasestani puuttuu tuo kannustavaisuus, pikemminkin moittii ja sanoo että en pysty, oli kysees mikä vaan. Hän yrittää helliä minua (joskus yritti), mutta lohduttajaksi hänestä ei ole. Päinvastoin, hän syyllistää minua, että mikä tahansa onkaan, on se ollut minun oma vikani. Rasittavaa.
on vaikea vastata. miettii että pitäähän toiselta kysellä jos huomaa että jokin on vialla. ja yrittää parantaa sitten itseään kumppanina jos huomaa virheen tehneensä. jossain että toinen ei ole tyytyväinen.
mutta jos toinen ei tee yhteistyötä sitä on vaikea tietää onko sitä hyvä kumppani vai ei.. mutta myös toisen olisi huomioitava vastavuoroisesti toista ollakseen hyvä kumppani.. näin.
minun puolisoni luulee olevansa aina oikeassa. Hän on aina moittimassa minua, löytää melkein joka asiasta sanomista. jos kerron hänelle hänen virheistään, ei hän myönnä niitä ollenkaan, vaan sanoo vain "sanot sinä" niinhän sä luulet". Miten niin luulen? Ollaan oltu kolme vuotta yhdessä, minä siis tiedän ne jo. Hän on mies. (luulee olevansa). Tämä on todella rasittavaa, varsinkin se hänen jatkuva moittimisensa minua minusta. Niissä ei ole mitään järkeä, kun suunsa avaa, niin joku moitehan sieltä tulee.
Ystävänikin ovat jo kehottaneet jättämään, jättäisin jos voisin? En itseasiassa tiedä enää että rakastanko edes?
Nyt alkaa elokuva, minä poistun yksinäni sitä taas katsomaan. Hän "ei kerkeä" tulla tapaamaan.
Rauta rautaa hioo,ja sitä saa,mitä tilaa,näin on.
ku on ite sanonu että on niin tyytyväinen muhun ja meihin jne. Ainoa miinus kuulemma, että olen niin ailahtelevainen luonne (mm. taipuvainen masennukseen). Mutta senkin kanssa oppii elämään.
Muuten olen aika kiltti ja multa löytyy paljon tahdonvoimaa parisuhteen hyväksi. Teen vaikeissakin tilanteissa kaikkeni sen eteen, että homma saadaan vielä muutettua iloksi. Eroa en näe ratkaisuna kuin ehkä tietyissä äärimmäisissä tilanteissa.
Sitten tykkään kans seksistä ja tehä ruokaa, kai ne on ne pääasiat ;) :D