Erosimme syksyllä sulassa sovussa 20 vuoden yhteiselon jälkeen. Puhuimme kyllä ongelmistamme jonkin verran mutta vaimolla oli vähän sitä vikaa, että hän ei oikein nähnyt vikoja itsessään eikä antanut arvoa minun mielipiteilleni. Lopulta minua ei enään kiinnostanut edes keskustella vaan vetäydyin omiin oloihini ja etäännyimme entisestäänkin.
Eron jälkeen vaimokin on paljon ajatellut asioita ja myöntänyt itselleen omia vikojaan ja itsekkin olen ymmärtänyt paremmin mitä olen tehnyt väärin. Teimme kumpikin listan asioista, jotka ovat vaikuttaneet huonosti menemiseen ja huomasimme, että aika helposti eroon päädyimme ja kummallakin on halua palata yhteen.
Eli syynä turhaan eroon puhumattomuus ja kuuntelemattomuus, toisen arvostamattomuus.
Puhukaa toisillenne, kuunnelkaa toisianne, antakaa arvoa toisenkin mielipiteille vaikka ne eroavat omistanne.
Eron jälkeen vaimokin on paljon ajatellut asioita ja myöntänyt itselleen omia vikojaan ja itsekkin olen ymmärtänyt paremmin mitä olen tehnyt väärin. Teimme kumpikin listan asioista, jotka ovat vaikuttaneet huonosti menemiseen ja huomasimme, että aika helposti eroon päädyimme ja kummallakin on halua palata yhteen.
Eli syynä turhaan eroon puhumattomuus ja kuuntelemattomuus, toisen arvostamattomuus.
Puhukaa toisillenne, kuunnelkaa toisianne, antakaa arvoa toisenkin mielipiteille vaikka ne eroavat omistanne.
Vastaukset 13
Vanhimmat
miksi sitä huomaakin vasta jälkeenpäin.Itse yritin kokeilla monta kertaa ja eipä siitä mitään tullut sillä ihminen ei muutu,totesin ja lähdin lopullisesti,tarkottaen myös itseä.
Jos ero ei johtunut pettämisestä tms. on teillä vielä mahiksia. Muuten ei!
samaa mieltä- pettäjä ON AINA pettäjä ja sama kaava toistuu.
vaikka jotkut näyttävät niin päättelevän..Jos on kerran pettänyt, pettää aina..jos on kerran lyönyt sama jatkuu..jos on kerran varastanut ... Onhan noita tarinoita ja kokemuksia ollut niin lehdissä kuin Tv:ssäkin ja siitä huolimatta vaikka toinen tai molemmat olleet uskottomia, ovat päätyneet jatkamaan yhteiselämää... Ja onnistuneet täysin.Mikään ei ole mahdotonta, jos molemmilla on halu jatkaa ja yrittää yhteiselämää. Teillä on kaikki mahdollisuudet onnistua. Onnea!!!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001391&posting=22000000014951266
kummankin taholta on ollut ehdotonta ja siinä suhteessa olemme toisiimme myös luottaneet. Ei edes eron jälkeen ole ollut minkäänlaisia uusia suhteita.
siinä tapauksessa ONNEA ja menoksi!
Kiitos!
saako kysyä minkä ikäisiä olette? Miten sukulaiset ovat suhtautuneet eroonne/yhteenpaluuseen? Entä lapset?
45 ja 48.
Sukulaiset ovat suhtautuneet eroon pahoitellen mutta järkevästi syyttelemättä kumpaakaan. Yhteenpaluusta ei ole vielä puhuttu.
Ainoa lapsi (18 v) tuntui eron ymmärtävän ja hyväksyvän mutta hänellekkään ei yhteenpaluusta kerrota ennenkuin se on selvä. Elämme vanhaan malliin ainakin tämän lukuvuoden loppuun, ettei koulunkäynti häiriinny.
Olette hienoja ihmisiä kun lopulta toimitte noin ja siis vaimosikin huomasi.
Kiitos!
kuulla että teillä molemmilla riittää haluja vielä yrittää ja että molemmat ymmärsivät, että "syynä turhaan eroon puhumattomuus ja kuuntelemattomuus, toisen arvostamattomuus."
Omasta erostani on lyhyt aika ja olen itse tullut samaan tulokseen, mutta valitettavasti minulla ei ole enää mahdollisuuksia, koska exäni ei ajattele näin, vaan nauttii jo uudesta onnestaan.
Mutta aivan ihanaa kuulla, että näinkin voi tapahtua. Toivon teille kaikkea hyvää ja uskon että onnistutte tässä.
Tuo mitä teille on käynyt/käymässä on hieno ja mahtava asia. Olen itse juuri eronnut ja samat syyt itsellänikin johtivat eroon. Ei pettämistä, tms. Ainoastaan se, että keskityin liikaa itseeni ja se siitä.
Olemme keskustelleet kaksi kertaa ero päätöksen jälkeen ja silloinkin ei kiihtyneesti.
Kihlattuni ei ole ottanut mitään kantaa paluusta yhteen ja minä olen tehnyt päätöksen rakentaa itseni kuntoon sekä paremmaksi ja huomiovammaksi ihmiseksi; sellaiseksi kuin olin kun tapasimme, ilman niitä roskia jotka tulivat elämääni myöhemmin.
ONNEA YHTEISELLE MATKALENNE UUDELLEEN.