Tapasin erään mukavan ja komean näköisenkin miehen, jonka kanssa sitten alettiin olemaan vähän niinkö yhdessä. Mies on 25 ja itse 22, eli ihan hyvin. Alussa mies vaikutti hyvinkin mielenkiintoiselta ja teki vaikutuksen minuun huomioon ottavalla käytöksellään. Alussa pyydin häntä aina tapaamisille yms, mutta vaikutti ettei mies kuitenkaan ollut ihastunut minuun. Lopulta mies sitten uskalsi tehdä aloitteen, ja suuteli minua ja kertoi ihastuneensa. Niinpä tutustuimme toisiimme jutellen, ja mies kertoi kaikkea elämästään. Lopulta mies alkoi vaikuttaa yhä hiljaisemmalta ja mitäänsaamattomalta. Hänellä ei ole kavereita juuri lainkaan, hän ei käy juuri missään, hän ei harrasta juuri mitään, hänellä ei ole kodissaan juuri mitään kuin suorat seinät, ei kerää mitään, ei omista vaatteita juuri mitään, ei pyörää eikä autoa, kukaan ei soita hänelle. Ihastuin mieheen sen perusteella, mitä hän alussa vaikutti, mutta petyin sitten että hän oli näin persoonaton. Kaikki hänen puheensa ovat jotenkin opetellun kuuloisia, tai sellaista jonkun henkilön matkimista, jopa minun. Ulkoisesti hän näytti ihan suositun näköiseltä, tumma ja pitkäkin, mutta en vain tiedä miten voin jatkaa. Minua vain alkoi ahdistaa, että miten 25v miehellä voi olla noin kuiva elämä. Sitten hän haluaisi nähdä minua koko ajan, ilmeisesti sen takia että hänellä ei ole mitään muuta. Lisäksi hänellä ei ole omia mielipiteitä mihinkään, vaan kaikki käy. Olen nainen jota pitää miehen pystyä viemään, vaikka olenkin aika päättäväinen, mutta silti.
persoonaton mies
tiinu1
52793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin surulliseksi, kun luen tämänkaltaisia juttuja. Ihan tämän miehen vuoksi mutta vielä enemmän sinunkaltaistesi ihmisten vuoksi. Joillekin meistä ei kauheasti inhimillisyyttä ole annettu...
Kaikille ihmissuhteiden luominen ei ole helppoa. Lisäksi jokainen kokee yksinäisyyttä ja eksyksissä olemista jossain vaiheessa elämäänsä. Jos nyt sitten olette yhdessä, niin eikö sinun pitäisi olla jollain tavalla tukena eikä suhtautua häneen alentuvasti? Tutustuttaa ystäviisi, tehdä juttuja yhdessä, ehkä käydä vaateostoksilla, keskustella jne. Onko muuten reilua tuomita toinen, jos hänet tapaa vaikeana aikana? Varsinkin jos kyse on läheisestä suhteesta. Nimittäin persoonatonta, tervettä ihmistä ei ole vaan jokainen on jotakin. Kaikki eivät vain osaa olla sitä, mitä he ovat.
Jotain miellyttäväähän tässä miehessä on, koska olette yhdessä. Miksi se pitäisi unohtaa tässä tilanteessa, joka on korjattavissa? Mielestäni nuo "oireet" viittaavat nimenomaan siihen, että mies ei ole löytänyt itseään. Huomautan vielä, että monet niistä ihailemistasi suosituista ihmisistä saattavat olla samassa tilanteessa, eksyksissä, mutta he elävät eri tavalla: he ryhtyvät toteuttamaan suositun roolia, koska eivät osaa elää omalla tavallaan. Se on mahdollista.
Väitän, ettet tunne tätä miestä. Mutta muista, ettei ihmiselle, joka tuomitsee ja on epäinhimillinen, voi kertoa mitään oikeasti tärkeää. Kuten sitä, miksei ole ystäviä. Pidätkö itseäsi ihmisenä, jonka kanssa voi olla sydänystävä? Parisuhteessa on oltava sellainen ja sellaiset ihmiset tukevat ja kuuntelevat. Eivätkä ajattele asioita vain omalta kannaltaan vaan pyrkivät ymmärtämään toista.
Hyvä nainen, olet niin pinnallinen! Ajattele vähän mistä siinä parisuhteessa on kyse. Ei sen pitäisi olla suorittamista tai ulkokultaista sosiaalista pätemistä. Kyse on oikeasti kahden ihmisen kohtaamisesta ja elämän elämisestä yhdessä.
en enää ikinä uskalla lähestyä naisia suhde mielessä. Nykynaisille ei kelpaa tällainen "normaali" hiljainen ja vaatimaton paska. Etsikööt niitä urheita ritareitaan mistä ja miten haluaa. Minä mätänen omaan yksinäisyyteeni enkä vaivaa sillä toisia. Hauskaa elämää teille "täydelliset naiset".
haistakoot suomiämmät vitunsa. Haen muulta itselleni emännän ja jos en saa niin sitten mitään menetä.
Olen kerran tuntenut samanlaisen miehen. Ahdistuin hänen kanssaan, koska tuntui, että minun olisi pitänyt rakentaa hänelle elämä. En voinut ihastua mieheen, mutta yritin "terapoida" häntä. Ehkä hänestä olisi kuoriutunut kiinnostava ihminen ajan kanssa, mutta en jaksanut odottaa. En uskonut olevani hänelle se oikea.
mikä sulle on oikeesti tärkeintä siinä miehessä?
Mun ex-tyttöystävä jätti mut sen takia etti mulla ollut liiemmälti kiinteitä kaverisuhteita. Siis sellasia joiden kanssa vietetään viikonloppuja ja kyläillään viikottain jne. Se miksi niitä ei ole on mun oma valinta. Mulla on aivan liikaa harrastuksia ja työasioita yms. Lisäksi useimmilla lapsuudenystävillä on jo perheet yms. joten heilläkin on aika kortilla.
Exälle taas omat kaverit on kaikki kaikessa ja jotenkin hän sai itseni tuntemaan huonoksi ihmiseksi koska en pitänyt yhteyttä omiin kavereihin. Exän porukoissa ihmisten hierarkiaa rankattiin kavereiden määrässä. En koskaan oikein ymmärtänyt sitä. Mut ihmiset on erilaisia. Lopulta tosta asiasta tuli sen verta iso numero etten enää jaksanut vaan lähdin nosteleen. Nyt saan puuhastella ihan omissa oloissani ja deittailla ja sosialisoida kun itse huvittaa eikä vaan sen vuoksi että pitäisi näyttää olevansa niin vitun suosittu.