Olen harkinnut poikaystäväni jättämistä jo pidemmän aikaan. Olemme olleet melkein kaksi vuotta yhdessä, vaikka koskaan mitään roihua ei ainakaan minun puoellani ole ollut. Ajauduin suhteeseen pikkuhiljaa, mikä harmittaa nyt. Poikaystävä on mustasukkainen. Aluksi ei ollut edes mitään syytä mutta sitten alkoi mennä hermot ja koska tunteet pikkuhiljaa kuolivat aloin katsella toisaalle ja kerroinkin miltä minusta tuntuu ja etten halua loukata mutten oikein voi olla loukkaamattakaan. Koska tilanne on mikä on enkä sitä osaa muuttaa.
Mies tietenkin loukkaantui sydänjuuriaan myöten. Hänellä on ilmeisen huono itsetunto ja tämä oli hänelle isku vyön alle. Yritin erota hänestä, mutta hän alkoi uhkailla itsemurhalla ja humalassa sitten viimein yrittikin. Mietin onko hänellä ehkä masennusta, enkä haluaisi siinä mielessä jättää häntä, jos on, ettei hän jäisi yksin ja tekisi itselleen mitään. Asioista ei voi puhua hänen kanssaan rakentavasti. Hän suuttuu heti kun alan puhua jostain tärkeämmästä kuten suhteestamme ja siitä miten nykyään tunnen. Suuttuessaan hän ei edes huuda vaan mököttää tuntikausia.
Nyt en meinaa enää jaksaa välittää yhtään miltä hänestä tuntuu, koska tunnen että hän pakottaa minut olemaan kanssaan uhkailuillaan. En jaksa edes rueta korjaamaan asioita ja tilanne menee pahemmaksi. En jaksa yrittää koska hänen käytöksensä suututtaa minua jo niin paljon. Tämän takia saan välillä melkoisia tunteen purkauksia. Koko tilanne on hänen mielestään minun syytäni koska menin pettämään häntä kerran hirveässä humalassa ja näin pilasin kaiken. Silloin kun sen tein meillä oli jo paljon riitaa, joka on kuulema minun syytäni. Sekin ettemme puhu asioista on minun syytäni. En kuulema halua puhua!!
Voi jumalauta että olen raivoissani. Miksi hänen pitää käyttäytyä näin?! Seksikään ei suju koska hän ei suostu kokeilemaan niitä juttuja joista nautin. Olen kiinnostunut s/m jutuista mutta ukko ei ole joten ei onnistu. Baarissa hän seuraa minua ja nalkuttaa taukoamatta kuin vanha mummo että katselenko muita, mitä! Erosta ei voi sanoa sanakaan kun heti on äijä ihan kauhusta sekaisin. Miksi ihmisten pitää olla niin hankalia. Jos vihjaan yhtään, edes kaikkein varovaisimpaan sävyyn että asioista vois vähä puhua ja yrittää ratkoa ongelmia ni eiköhän tämä revi siitä sellasta itsetunto-ongelmaa että ei mitään rajaa. Alkaa kärsivällisyys olla lopussa. Millään muulla ei ole väliä ku että hän on tyytyväinen. Alkaa tehdä mieli sanoa että vedä ittes kiikkuun prkle, tämä ei ole oikein!!! Neuvoja kaipaillaan!
Mies tietenkin loukkaantui sydänjuuriaan myöten. Hänellä on ilmeisen huono itsetunto ja tämä oli hänelle isku vyön alle. Yritin erota hänestä, mutta hän alkoi uhkailla itsemurhalla ja humalassa sitten viimein yrittikin. Mietin onko hänellä ehkä masennusta, enkä haluaisi siinä mielessä jättää häntä, jos on, ettei hän jäisi yksin ja tekisi itselleen mitään. Asioista ei voi puhua hänen kanssaan rakentavasti. Hän suuttuu heti kun alan puhua jostain tärkeämmästä kuten suhteestamme ja siitä miten nykyään tunnen. Suuttuessaan hän ei edes huuda vaan mököttää tuntikausia.
Nyt en meinaa enää jaksaa välittää yhtään miltä hänestä tuntuu, koska tunnen että hän pakottaa minut olemaan kanssaan uhkailuillaan. En jaksa edes rueta korjaamaan asioita ja tilanne menee pahemmaksi. En jaksa yrittää koska hänen käytöksensä suututtaa minua jo niin paljon. Tämän takia saan välillä melkoisia tunteen purkauksia. Koko tilanne on hänen mielestään minun syytäni koska menin pettämään häntä kerran hirveässä humalassa ja näin pilasin kaiken. Silloin kun sen tein meillä oli jo paljon riitaa, joka on kuulema minun syytäni. Sekin ettemme puhu asioista on minun syytäni. En kuulema halua puhua!!
Voi jumalauta että olen raivoissani. Miksi hänen pitää käyttäytyä näin?! Seksikään ei suju koska hän ei suostu kokeilemaan niitä juttuja joista nautin. Olen kiinnostunut s/m jutuista mutta ukko ei ole joten ei onnistu. Baarissa hän seuraa minua ja nalkuttaa taukoamatta kuin vanha mummo että katselenko muita, mitä! Erosta ei voi sanoa sanakaan kun heti on äijä ihan kauhusta sekaisin. Miksi ihmisten pitää olla niin hankalia. Jos vihjaan yhtään, edes kaikkein varovaisimpaan sävyyn että asioista vois vähä puhua ja yrittää ratkoa ongelmia ni eiköhän tämä revi siitä sellasta itsetunto-ongelmaa että ei mitään rajaa. Alkaa kärsivällisyys olla lopussa. Millään muulla ei ole väliä ku että hän on tyytyväinen. Alkaa tehdä mieli sanoa että vedä ittes kiikkuun prkle, tämä ei ole oikein!!! Neuvoja kaipaillaan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo mustasukkasuus on hankalaa. Mielestäni kenenkään ei tarvii lähteä sm juttuihin, se menee kuitenkin muuhun kuin normaaliseksiin aika paljonkin. Olisi tietysti kiva jos homma muuten on monipuolista vaikka.
Näyttää siltä että hän ehti jo aikoinaan rakastumaan suhun kunnolla.
Kannattais ottaa ihan rauhallisesti, raivoaminen ei auta asioita noin yleensä. Toivottavasti joku osaa neuvoa tai siis löytyy oikea tie
Minulla on hermot jo niin riekaleina muidenkin asioiden takia etten kykene enää rauhallisuuteen. Minulta on mennyt kaikinpuolin itsehillintä, en tiedä minne mutta pois ainakin. Tiedän että käytökseni on itsekästä ja inhottavaa miestä kohtaan mutta minä en saa suhteesta mitään! Alun alkaenkaan en ole saanut siitä pahemmin mitään sellaista kuin olisin toivonut. En millään tasolla. Luulin että hänestä olisi löytynyt uusia puolia mutta ei, kaikki vain polkee paikallaan. Pitäisikö minun sitten hylätä oma onneni että hän olisi tyytyväinen? Luulen nimittäin että se menisi kuitenkin siihen tai kuten se on siihen mennytkin, että kumpikin olemme onnettomia. Tässä ei ole mitään järkeä. Kiroan teidät kaikki takiaissyndrooman saastuttamat rasittavat mustasukkaiset miehet! >:(
Minun ex oli vähän sun poikakaverin kaltainen.Erittäin mustasukkainen,varsinkin kun minulla oli miespuolisia ystäviä.Hän luuli että ne miehet yritti iskeä minua.Ex koitti omistaa minua,alkoi päättää mitä saan tehdä ja mitä en(esim.saan baarissa käydä kaksi kertaa kuussa,en saa juoda sen silmien edessä,en kotona enkä missään)eikä hän tykännyt että käyn baarissa.olin muka bilehile. sitten kun tuli riitaa,en saattanut sanoa mitään negatiivista exästä kun hän heti alkoi minusta etsiä vikoja ja syytti minua kaikesta.kaiveli menneisyyttäni ja muistutteli minua virheestä minkä tein(join liikaa).menneitä ei pitäisi muistella. juu ja riidassa kun sanoin etten jaksa tätä niin hän uhkaili tappavansa ittensä tai viiltää ranteensa auki kun en muka välitä enkä kuuntele.itse hän ei minua kuunnellut koskaan.kiristystäkin sain kuulla,huoh. lopulta en voinut enkä saanut puhua hänelle tunteistani enää enkä kelleen muulle.taakka painoi ja tunsin musertuvani taakan alle.en saanut tukea,arvostusta,rakkautta enkä luottamusta.enkä minäkään pystynyt masentuneena nuita enää antamaan.baarissa lähdin toisen miehen matkaan ja kadun sitä.mutta tuntui hyvältä päästä irti suhteesta josta oli tullut helvettiä.jätin exän koska sanoin mitä tein enkä pysty enää jatkamaan hänen kanssaan koska rakkautta ja luottamusta ei ole ollut pitkään aikaan.
helvetti on päättynyt.
Eka askel parempaan olisi varmaan että viet poikakaverisi kädestä pitäen terapiaan ja vaadit että hän siellä käy. Voi toki olla että itsekin sun kannattaisi sinne mennä, koska tunnetilasi kirjoituksen perusteella vaíkuttaa aika rasittavalta. Sun ja hänen tulevaisuus voisi olla paljon helpommin parempi näin menetellen.
Henk.kohtaisesti en usko että miehesi pystyy ottamaan sua tosissaan, kun olet tuossa tunnetilassa, joten kannattaisi tosiaan yhdessä mennä sinne terapiaan. Sun on aika turhaa uskotella miehelles yhtään mitään, kun se tuskin kertomasikaan perusteella haluaa uskoo sua. Olisi hyvä olla loukkaamatta ja arvostelematta ketään, vaikka tuntuisi että siihen olisi syytä.