Seurusteltu 4 vuotta, siitä suurin osa kaukosuhteessa, nyttemmin muutettu yhteen. Miehellä ei tällä paikkakunnalla ole juuri mitään "omaa", vaan muutti tänne minun ja meidän takiamme. Tämän kaiken koen todella ahdistavaksi tilanteeksi. Olen kovin päättäväinen luonne ja minusta tuntuu, että mieheni tanssisi aika pitkälti pillini mukaan, jos sitä haluaisin käyttää. Vaan kun en halua.
Olen alkanut huomaamaan itsessäni inhottavia piirteitä. Olen monesti ärtynyt miehelleni ilman syyttä, joskus minusta tuntuu että mitä ikinä tekisin hän seuraisi perässä. Ihastuin palavasti toiseen mieheen työpaikallani muutama vuosi takaperin ja kerroin tämän miehelleni. Se tietenkin loukkasi, mutta asia korjaantui sitten ja hänelle kuulemma riittää se, että rakastan häntä, niinkuin sydämestäni teenkin.
Hän on äärettömän kiltti, mutta ei mikään saamaton nahjus. Koen tilanteen todella kamalaksi. Tunnen itseni itsekkääksi ihmiseksi tämän takia sekä koen lisäksi syyllisyyttä ihastumisestani. Tuntuu, että tämä kaikki on väärin miestäni kohtaan ja olemme asiasta puhuneetkin. Nyt vain tuntuu, että seuraavaksi pitäisi tehdäkin jotain..Mielipiteitä?
Olen alkanut huomaamaan itsessäni inhottavia piirteitä. Olen monesti ärtynyt miehelleni ilman syyttä, joskus minusta tuntuu että mitä ikinä tekisin hän seuraisi perässä. Ihastuin palavasti toiseen mieheen työpaikallani muutama vuosi takaperin ja kerroin tämän miehelleni. Se tietenkin loukkasi, mutta asia korjaantui sitten ja hänelle kuulemma riittää se, että rakastan häntä, niinkuin sydämestäni teenkin.
Hän on äärettömän kiltti, mutta ei mikään saamaton nahjus. Koen tilanteen todella kamalaksi. Tunnen itseni itsekkääksi ihmiseksi tämän takia sekä koen lisäksi syyllisyyttä ihastumisestani. Tuntuu, että tämä kaikki on väärin miestäni kohtaan ja olemme asiasta puhuneetkin. Nyt vain tuntuu, että seuraavaksi pitäisi tehdäkin jotain..Mielipiteitä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä heti luovuta, niitä renttuja riittää ja sitten kyllä kaduttaa kiltin, "tylsän" ulosheitto.
Aika usein naiset ovat näitä kilttejä, kun pelkäävät, että ero tulee ja rakastaa mahdottomasti.
Luultavasti miehesi kiltteys johtuu huonosta itsetunnosta, sinun menettämisen pelosta. Aivan luonnollistakin, kun on uudet ympyrät ja sinä olet ikkuna ulos. Voisitko jotenkin vahvistaa hänen luottamusta. Et ole heti lähdössä, jos hän on eri mieltä. Kannusta häntä sellaisiin keskusteluihin, jossa olette eri mieltä, äläkä jyrää niissä.
Yksi hyvä juttu oli englantilaisessa parisuhdekirjassa, että pariskunnalla pitäisi olla yksi riitelytunti joka viikko, silloin saisi laukoa totuuksia ja ilta päättyisi kuitenkin hellästi.
Sen antaa sulle aina silloin tällöin selkää. Niin ei tule tylsä ja nössö muuttuu kunnon äijäksi. Sit teillä on vielä uus puheenaihe perheväkivältä. Win win situatition.
Ja minä kun olisi onnesta mykkyrällä, jos jollakin miehellä olisi niin paljon rohkeutta, että muuttaisi vuokseni paikkakunnalleni! Älä pidä itsestään selvyytenä, että kiltti miehesi on aina luonasi, vaan kunnioita hänen hyvää luonnettaan ja kiitä siitä, että olet hänet tavannut. Kiltteys voi olla itseensä tyytyväisyyttä (positiivisesti) ja hän haluaa ottaa myös sinut huomioon. Toisena äärimmäisyytenä voi tietysti olla kyse mielyttämisehalusta, joka voi olla taas merkki huonosta itsetunnosta.
Miksi se on niin kamalaa, jos joku on sinulle kiltti? Etkö ole mielestäsi ansainnut sitä? Vai tunnetko itsesi sitten "ei-kiltiksi" ihmiseksi hänen rinnallaan?
Varsinainen noidankehä. Minun päässäni nimittäin. En halua edes yrittää muuttamaan jotain toista ihmistä. Pitää kelvata sellaisena kuin on, enkä sitä paitsi kestä mitään miellyttämistä. Olen kyllä mieheni kanssa asioista puhuneet ja olen sanonut miltä minusta tuntuu. En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä, ei tässä muuten olisi päätä eikä häntää.
Olen ansainnut kyllä kiltin ihmisen vierelleni, olen mielestäni sitä itsekin. Tämä kaikki tuntuu vain niin todellisen tyhmältä, koska hän on niin ihana ihminen ja tiedän että tuollaisia "ei kasva joka puussa". Miksi sitten ei voi hallita tunteitaan sen vertaa, ettei ärsyyntyisi tällaisista asioista??
Särmää kaipaan ja kieltämättä välillä kunnon riitaa. Olemme tapelleet oikeastaan max.kymmenen kertaa koko suhteemme aikana. Olen onnesta mykkyrällä myös, että joku haluaa tehdä noin paljon vuokseni. En vain näine ajatuksine ole sitä mielestäni ansainnut. Eli ahdistun vain tästä kaikesta..Kaikesta tästä olen avoimesti kertonut hänelle. En luota enää ollenkaan itseeni, vaikka mieheni niin tekeekin.
Olen myös ns.kilttimies ja tunnen laajasta kaveri piiristä yhden toisenkin ns.kiltin miehen.
Kiltteys on tavallaan arvostettava asia ja hyve,mutta itselleen kiltille miehelle se on valtava paino lasti,taakka jota saa kantaa ja jota toiset käyttävät surutta hyväkseen.
Muutama perus asia.
Ulkopuoliset kuvittelevat ettei kiltti mies tunne mitään,päinvastoin sellainen mies kokee ja tuntee kaiken todella raskaasti ja kärsii asiasta todella pahoin henkisesti.
Kiltteys on muodostunut jo lapsuudesta,rakkauden puutteesta ja hylätyksi tuntemisen pelosta.
KILTTI mies haluaa miellyttää ja olla rehellinen ,tavallaan ansaita sillä tavoin toiselta rakkautta.
Rakkauden saamisen kiltti mies kuvittelee olevan ansaittavana oleva asia,joka täytyy ansaita.
Itsetunto on saanut aiemmin kolhuja,ja kiitollisuus siitä että saa rakkautta osakseen ilmenee yli kilttinä käytöksenä.
Kiltteys ei yleensä rajoitu pelkästään vaimoon,vaan se käytös on myös samanlaista ystäviä kohtaan.
Kaikkia sellaisia kohtaan jotka antavat jotain,heille täytyy olla palkkioksi kiltti kiitokseksi.
Ja kaveri piirissä käytetään surutta toisen hyvää luonnetta hyväksi ym.
Mutta se mitä monikaan ei tiedä kiltistä ihmisestä on persoonan toinen puoli.
Kuvitellaan että kiltissä miehessä ei ole särmää,ja riitelyn välttäminen katsotaan pelkäämiseksi ja ei miehekkääksi.
Kiltteys on tietynlainen trauma joka on kehittynyt ajan myötä ja se on myös todiste siitä että kaveri on kokenut kovia aiemmin.
Kiltteys ei ole rajaton,ja se yllättää läheiset yleensä kun on jo myöhäistä.
Kiltteys on kuin venyvä kuminauha,se venyy ja joustaa mutta sellainenkin menee katki kun tarpeeksi venyttää ja silloin on oksat pois!!
Tämä on hyvä tietää.
Kiltteys yleensä korjautuu suhteen kestäessä pidempään,ja kiltin miehen alkaessa tuntemaan olonsa turvalliseksi ja tasapuoliseksi hän oppii sanomaan mielipiteensä tiukemmin,kun ei tarvitse pelätä rakkauden siitä katoavan.
Itselleäni oli samankaltainen tilanne,olin kiltti mies jota vaimo kunnioitti ja piti hyvänään.
Ajan kuluessa vaimo ärsyyntyi kiltteydestäni ja otti yhä enemmän valtaa perheessämme,hän myös alkoi väärin käyttämään kilttiä luonnettani.
Kestin kolme vuotta.
Vaimoni ei tiennyt sitä että yli kilteillä on ns.kuminauha hermosto.
Mittani tuli täyteen ja eräänä kauniina päivänä vaimoni näki minut erillaisena,vihaisena puhuvana miehenä.
Kerroin haluavani eron,ja heti.
Vaimo yritti kaikkensa jotten lähtisi,aneli anteeksi antoani ym.
Mutta kun kuminauha katkeaa ei paluuta enää ole.
Koska kiltti mieskin ymmärtää lopulta ettei kannata ostaa rakkautta sellaiselta joka ei ole hyväksi itselleen.
Toivottavasti kertomukseni auttaa sinua ymmärtämään paremmin miestäsi,jos rakastat häntä oikealla tavalla sinun pitää olla kiitollinen hänelle myös saamastasi kohtelusta,kohdella häntä oikein ja olla ylpeä miehestäsi.
Kuinka monilla naisilla on pettävä,valehteleva luuseri miehenään,he ottaisivat kiltin miehesi mielihyvin itselleen.
Kiltillä miehellä on särmää,mutta se löytyy vaan tarvittaessa,usko pois.
Ei tuota ole vaikea uskoa. Teksti kun olisi voinut olla itsestäni. Sen minkä vuosien varrella olen huomannut, on eräiden ihmisten omituinen taipumus olettaa että kiltteys ja tyhmyys kulkevat käsikädessä. Ts. jyvät oppii tuntemaan suht koht nopeasti akanoista ja suhde, oli se sitten kaveri tai muunlainen tyssää kertaheitosta jos erehtyy yrittämään soveltaa tuollaista.
Kaikki eivät kuitenkaan reagoi samallalailla. Kiltiksi voi tulla monta eri kautta. Itselläni on hyvin rikkinäinen tausta, mutta olen huomannut jotenkin odottavani konfliktia myös omassa aikuiselämässäni, ehkä siksi, että se vanhan mallin mukaan tuntuu "turvalliselta". Miehelläni on omien sanojen mukaan ollut hyvä lapsuus. Uskon että hän on ollut vain äärimmäisen kiltti jo syntyessään.
Hän on kultakimpale, mutta minua vaivaa kamala syyllisyys näistä ajatuksistani. Toivon vain että ne menisivät pois ja pystyisin olemaan onnellinen siitä kaikesta mitä minulla on.
Itse olen kiltti ja käyttäydyn niin kuin haluan muidenkin käyttäytyvän itselleni.
Olen törmännyt muutemaan naiseen joille ei riitä kiltti mies vaan pitäisi sanoa joka asiasta vastaan tai kinastella useammin.
No, sanon asioista jotka häiritsevät, kinastelu turhista asioista on ..turhaa ;)
Pidemmässä suhteessa tuollaiset naiset kävelevät ylitseni - vittumaisemman oikeudella.
Kävelevät aikansa kunnes jätän heidät sen kummemmin selittelemättä. Miettikööt rauhassa tekosiaan. Ja niin ovat tehneet ja jälkeenpäin katuneet.
Itse olen löytänyt onnen. Samanlaisesta ihmisestä kuin minäkin. Tasapainoinen ja kiltti, pientä särmää kuitenkin luonteessa pitää olla. Omia harrastuksia ja tahtoa.
Mutta ei parisuhde saa olla sitä että päivästä toiseen katsotaan kumpi päättää ja minkäkin asian. On ihan ok että toinen on vahvempi.
KUNHAN se vahvempi on sinut itsensä kanssa ja kasvanut henkisesti yli turhista asiosta.
Haluaisitko mielummin itsellesi miehen joka nöyryyttäisi sinua vahvempana ja tekisi mitä huvittaa kuuntelematta sinua?
Pakko yhtyä näihin muihin kiltteihin miehiin. Hyviä pointteja tuli esille.
Suoraan sanoen kyllä hieman ihmetyttää se, että kiltteys on nykyään negatiivinen asia? Exä kaiketi jätti mut juuri sen takia että olin liian kiltti. No asia on siitä lähtien korjaantunut ja olen nykyään hyvinkin vittumainen ja omapäinen naisten kanssa. Suurin osa naisista näköjään haluaa ilkeän miehen. On se kumma kun mikään ei riitä..
Kiltteydellä muuten tarkoitan yleistä kiltteyttä ja huomaavaisuutta. "Ameebamaisuus", selkärangattomuus ja mielistely sen sijaan menee jo ihan muuhun kategoriaan.
Omalta osaltani voin sanoa,että kyllä se kiltteys pikkuhiljaa haihtuu suhteen aikana ja esille tulee enemmän särmää. Jos suhteen ainaoa ongelma on miehen kiltteys niin voi miettiä etsiikö silloin jo tahallaan tekosyitä laittaa poikki?
Mieheni on kiltti.
Luulin vuosien jälkeen hänen olevan liian kiltti ja tylsä.
Kiinnostuin muista miehistä ja haikailin niitä.
En kuitenkaan lähtenyt haikailujeni perään, vaan nostin kissan pöydälle ja kerroin tilanteesta miehelleni - painostinkin, että jos susta ei löydy särmää, mä lähden:/
En tiedä, olisinko lähtenyt, vaikkei mitään olisi tapahtunut/muuttunut, mutta...
Kiltti mieheni antoi tulla omat paskamaisuuteni, ihanuuteni, sopivuuteni ja sopimattomuuteni ja kaiken sen, mikä hänelle mieleen tuli tilanteessa, jossa oli vaakalaudalla yhteinen elämämme.
Minä kuuntelin, suu auki ja sanattomana.
Onko tuo kiltti mieheni, joka tuossa puhuu?
Mitä suusta ulos lenteleekään?
Mikäs minä sitten oikeesti olenkaan?
Asia kyti aikansa ja koska mitään oikeaa vikaa miehessäni ei ollut ja ei kai hänen mielestään perustavaa laatua olevaa minussakaan, huomasimme, että...
taidamme täydentää toisiamme ja tämä on meidän juttu, jolle kaikki olisi annettava.
Mieheni on "taas kiltti" ja niin ihana.
Minä pamahtelen samalla tavalla kuin ennenkin, mutta ...kiltti mieheni on turvallinen, rakas, osaava, jaksava, pystyvä, luotettava ja ...myös ihan Mies, kaikella tavalla ja tasolla.
Oikeestaan tämän pahkuamisen jälkeen huomasin/huomasimme, että läheisyys näytti oikean tason tässä kiltteys-ajattelussa.
Kiltti osaa olla kiltti ja vahva, huomioiva ja omien tunteidensa mukaan elävä, opetteleva ja opettava, jne
Kiltin miehen takana on vahva selusta - ei tarvitse etsiä sitä oikeutusta omalle itselleen "mesomisella" ja tilassa isoa tilaa vallaten.
Olen kateellinen miehelleni ja nyt opettelenkin itsehillintää ja sitä, että arki asioineen ja hymyineen kantaa parhaiten itkun ja kiivauden yli - näitä kun kuitenkin tulee.
Kiltti kainalo on ihana - koska sen suojisa voi olla ja hengittää ja sieltä löytyy kuitenkin se iso tunne, josta joskus kiltteyskin "katoaa;)"