Laitanpa tännekin palstalle, niin saan ehkä asiaan miehistäkin perspektiiviä.
Seurusteltu mieheni kanssa 4 vuotta, siitä suurin osa kaukosuhteessa, nyttemmin muutettu yhteen. Miehellä ei tällä paikkakunnalla ole juuri mitään "omaa", vaan muutti tänne minun ja meidän takiamme. Tämän kaiken koen todella ahdistavaksi tilanteeksi. Olen kovin päättäväinen luonne ja minusta tuntuu, että mieheni tanssisi aika pitkälti pillini mukaan, jos sitä haluaisin käyttää. Vaan kun en halua.
Olen alkanut huomaamaan itsessäni inhottavia piirteitä. Olen monesti ärtynyt miehelleni ilman syyttä, joskus minusta tuntuu että mitä ikinä tekisin hän seuraisi perässä. Ihastuin palavasti toiseen mieheen työpaikallani muutama vuosi takaperin ja kerroin tämän miehelleni. Se tietenkin loukkasi, mutta asia korjaantui sitten ja hänelle kuulemma riittää se, että rakastan häntä, niinkuin sydämestäni teenkin.
Hän on äärettömän kiltti, mutta ei mikään saamaton nahjus. Koen tilanteen todella kamalaksi. Tunnen itseni itsekkääksi ihmiseksi tämän takia sekä koen lisäksi syyllisyyttä ihastumisestani. Tuntuu, että tämä kaikki on väärin miestäni kohtaan ja olemme asiasta puhuneetkin. Nyt vain tuntuu, että seuraavaksi pitäisi tehdäkin jotain..Mielipiteitä?
Seurusteltu mieheni kanssa 4 vuotta, siitä suurin osa kaukosuhteessa, nyttemmin muutettu yhteen. Miehellä ei tällä paikkakunnalla ole juuri mitään "omaa", vaan muutti tänne minun ja meidän takiamme. Tämän kaiken koen todella ahdistavaksi tilanteeksi. Olen kovin päättäväinen luonne ja minusta tuntuu, että mieheni tanssisi aika pitkälti pillini mukaan, jos sitä haluaisin käyttää. Vaan kun en halua.
Olen alkanut huomaamaan itsessäni inhottavia piirteitä. Olen monesti ärtynyt miehelleni ilman syyttä, joskus minusta tuntuu että mitä ikinä tekisin hän seuraisi perässä. Ihastuin palavasti toiseen mieheen työpaikallani muutama vuosi takaperin ja kerroin tämän miehelleni. Se tietenkin loukkasi, mutta asia korjaantui sitten ja hänelle kuulemma riittää se, että rakastan häntä, niinkuin sydämestäni teenkin.
Hän on äärettömän kiltti, mutta ei mikään saamaton nahjus. Koen tilanteen todella kamalaksi. Tunnen itseni itsekkääksi ihmiseksi tämän takia sekä koen lisäksi syyllisyyttä ihastumisestani. Tuntuu, että tämä kaikki on väärin miestäni kohtaan ja olemme asiasta puhuneetkin. Nyt vain tuntuu, että seuraavaksi pitäisi tehdäkin jotain..Mielipiteitä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
"Mielipiteitä?"
No ei oikein. Itse olet miehesi valinnut.
Rakastatko häntä edes? Tekstisi perusteella jäi kuva, että olet vain tottumuksesta hänen kanssaan.
Anna välillä työkaverille persettä, ja päätä sen jälkeen kumpi on parempi.
Miksei alkuperäinen tehnyt jotain tulenpalavan ihastuksensa eteen silloin aikoinaan? Vai tekikö, mutta jättää kertomatta...hmmm...jos tuli torjutuksi ja on siitä syystä tottumuksesta tylsässä suhteessa...jos aivan sama, ei toisten ihmisten tylsät elämät kiinnosta sen vertaa.
Ihastuminen oli molemminpuolista, MUTTA päätin itse olla vaihtamatta rakkautta ihastukseen. Se siitä siis, eikä tässä siitä ole kiinni.
Jokseenkin ei kyllä yhtään yllätä, että täällä joku alkaa vääntämään tän tason juttua vastaukseksi..Mikä hemmetti teitä oikein riivaa, kun pitää tänne tulla purkamaan kaikki kitkeränkatkerat naiskokemuksenne??!!
Vai oletteko itse tossuja ja osuin arkaan paikkaan? Oli sit mielipide miten halveksuva ja tuomitseva tahansa, niin eiköhän sen jokainen ihan asiallisestikin osaa sanoa. Niinhän te tekisitte tän virtuaalimaailman ulkopuolellakin. Kyllä näiden sanojen takana on ihan ihminen vaan..
te naiset ymmärrätte vain rankemmalla tyylillä kirjoitetut viestit. eihän tässä kukaan nyt tuollaista naista päähänkään ala taputtelemaan.
Eroa heti ja anna miehellesi mahdollisuus löytää tasoisensa puoliso.
Tjaa-aa...sääliksi käy "tossua" kumppaniasi.
Sinä selvästikin haluat jonkun pelimiehen puolisoksesi - no hae sitten sellainen!
Ja vapauta "tossu" näennäissuhteesta.
Sinulla on siis mies joka suostuu muuttamaan pelkästään sinun takiasi, joka on ilmeisesti todella mukava sinulle ja hän osaa ottaa asiallisesti vastaan jopa sen tiedon, että ihastuit johonkin toiseen?
Ja nyt hän on siis liian kiltti?
Ongelma on se, ettet kertonut että mikä on oikeasti vikana. Haluat varmaan että miehesi tekisi enemmän asioita ominpäin, vai? Ei kannata olla hankala, vaan kertoa miehelle ihan täsmälleen mitä haluat hänen tekevän. Jos haluat että hän tekisi sitä mitä hän haluaa eikä mielistelisi sinua, niin se on sanottava suoraan.
Toisaalta, jos hän on todella sellainen, että hän haluaa olla kiltti sinulle aina, niin sitä ei voi muuttaa. Jos sinä et kestä tätä piirrettä hänessä, niin eihän sinulla ole muuta mahdollisuutta kuin jättää hänet.
sua:). Tarvitsisit erilaista vastusta miehestä ja tässä suhteessa et saa IHAN KAIKKEA sitä mitä tarvitset...
Minulla on vähän samanlainen tapaus! Muutti minun perässäni tälle paikkakunnalle, mutta ei täysin minun takiani vaan koska siellä entisellä paikalla ei ollut mitään tarjottavaa enää.
Yhdessä asuttu kuutisen vuotta. Avomieheni on hirmu kärsivällinen ja tekee osittain minun tahtoni mukaan. Olen samoin tällä hetkellä ihastunut toiseen mieheen, mutta vain ihastusta. Haluaisin tietää, että miten sinun ihastuksesi kävi?
en sitä kovin yks.kohtaisesti lähde tässä käsittelemään, mutta..
Varattuja kumpikin tuolloin, eli jätimme asian sikseen (hyvä niin). Hän erosi vaimostaan myöhemmin. Nyttemmin näemme n.kerran pari kuussa ja aina hän pistää pääni sekaisin, juuri kun olen saanut ajatukseni kerättyä ja keskityttyä rakentamaan omaa suhdettani.
Ehkä osittain näiden tunteiden takia tunnen vielä enemmän syyllisyyttä mieheni kiltteydestä, alkaakin tuntua, että olenko itse vain loppujen lopuksi täysin tunnevammainen..
Ai miehistä perspektiiviä? Voi v***u kun taas ei ole mitään oikeita ongelmia, niin sekään ei ole hyvä, vaan niitä pitää keksiä.
Mitä jos sopisit sen miehesi kanssa, että se silloin tällöin heittää kerran kolikkoa ja kruuna-tapauksissa on normaali itsensä ja klaava-tapauksissa on muuten normaali itsensä mutta kohtelee sua paskasti ja tekee sun elämän kaikin tavoin mahdollisimman hankalaksi. Olisko tuollainen Jekyll&Hyde kumppani se mitä sa tarvisit?
Onse kumma kun mies on liian hyvä.
Sano miehelles että vetää turpiin välillä ja pettää.
Ei noita naisia ymmärrä kukaan.
kuin Mies ja ero. Siellä loppusivuilla oli jonkun psykologin (miehen) kirjoituksia tuollaisista suhteista, joissa mies on liian kiltti. Ei kyse ole siitä, että nainen haluaisi jonkun kusipään miehekseen, mutta kyllä se liian kiltti mies voi omalla tavallaan olla ihan yhtä ärsyttävä.
Sama homma se on kilteissä naisissa. Mitään omaa mielipidettä ei ole ja mistään ei oteta vastuuta. Kaikki pitäis itte tehdä.
Toisaalta unohdetaan nyt se kiltti - sana, nahjus kuvaa paremmin tälläistä. Kiltti voi olla vaikka olisikin omia mielipiteitä, pohjimmiltaan ainakin.
Seurustelin monta vuotta tuollaisen liian kiltin miehen kanssa. AIvan ihana mies ja tosiaan meni myös pillini mukaan ja oli kiltti ja huomaavainen ja antoi kaiken anteeksi.. ja se ärsytti minua. Minua ärsytti se että hän oli tossun alla.
Minä ratkaisin asian niin että päätin antaa tämän kaikin puolin ihanan miehen jollekkin kiltille tytölle joka osaa arvostaa hellää miestä ja hankin itselleni kunnon jääräpään. Nyt olen miehen kanssa joka ei todellakaan tee asioita minun pillini mukaan :D:D Voit arvata että riitelemme välillä niin että on helvetti irti, mutta olen korviani myöten rakastunut ja valtavan onnellinen. Tarvitsin kumppanin joka antaa vastusta, osaa suuttua ja olla hankala :D
Hassua että asia TODELLA on näin. En vaihtaisi tätä nykyistä vastaanhangoittelevaa äksyilijääni yhtään mihinkään :)
on hyvä ratkaisu,jos vaan viel saa sen mitä on hakemassa.
parempi tossun alla ku taivasalla
mutta tuntuu ihan hullulta päästää menemään noin hyvä mies. Yhtä lailla hullulta tuntuu jatkaa tällaistakaan. Eikö tämä kuitenkin ollut aika pirun vaikeaa..?Oletko katunut kertaakaan?
kauan meni minullakin ennenkuin uskalsin tehdä niin hullun tempun että päästin kuitenkin kaikinpuolin ihanan miehen menemään, ja päätös oli ÄÄRETTÖMÄN vaikea..!! Sen myönnän!!kun sitten jätin tämän kiltin miehen ja sinkkuilin puolisen vuotta niin aloin miettimään että teinkö virheen. Mutta sitten tapasin tämän nykyisen mieheni joka on aika jämäkkä tapaus. Oikein pahan riidan jälkeen mielessä käynyt ohimennen että tätäkö minä halusin kun ois kilttikin mies ollu..:D mutta tuo ajatus viipyy päässä puoli sekuntia ja sitten tajuan miten paljon onnellisempi kuitenkin olen näin. EI KADUTA YHTÄÄN ja sanon tuon ihan rehellisesti. Kai mun kipakka persoona tarvitsi samanlaisen vastakappaleen..kiltti mies piti kyllä huolta ja oli ihana mutta jostain syystä olin kuitenkin onneton :( Ja minullakin oli syyllinen olo, että noin vain jätin ihmisen joka ei ollut mitään väärää tehnyt..päivastoin. Mutta nyt tajusin ettei se ole mikään syy pysyä yhdessä. Näin on paremmin kuin hyvin. Ainakin minun kohdallani.
Mietin tässä että ryhtyäkö "nartuksi" ja vaatimaan mieheltä jämäkämpää otetta vai tehdäkö kummallekin palvelus ja päästää menemään. En sano että se MILLÄÄN tavalla olisi helppoa, ikinä en ketään ole samallalailla rakastanut. Tuntuu vain että poltan kynttilää molemmista päistä..
Mitä mieltä sinä olet kokemasi perusteella? Miten kauan yrititte jatkaa? Minusta tuntuu niin väärältä edes vihjaista toiselle, että "olisitko jotain muuta mitä et ole oikeasti".
Mitä sellaista saat tältä nykyiseltä mieheltäsi, mitä et kokenut saavasi aikaisemmassa suhteessasi?
Sen jälkeen kun aloin tosissani miettiä noita samoja ajatuksia kuin sinä, yritimme jatkaa vielä yli puoli vuotta. Ei se auttanut. ihminen on sellainen kuin on, eikä hän voinut muuttaa persoonallisuuttaan sen kummemmin kuin minäkään omaani. Eli vika oli molemmissa ja ei kummassakaan.
Jonkinlainen sääli tätä kilttiä exääni kohtaan on kyllä jäänyt.Ikinä en hänelle mitään pahaa haluaisi ja toivon hänelle kaikkea hyvää.
Ei ole yksinkertaista selitystä sille, mitä saan tältä suhteelta mitä en saanut edelliseltä. Virelläni on tasavertainen kumppani nyt, enkä enää tunne itseäni pahaksi ja ilkeäksi ihmiseksi tai hyväksikäyttäjäksi kuten exäni kanssa, jota kohtelin huonosti kai siksi kun hän antoi minun tehdä niin :( :( en tiedä..tuntuu että olin aika julma tuota exääni kohtaan ja testasin aina rajoja kun ei niitä tuntunut olevankaan..
Eikä pidä ymmärtää niin että nykyiseni olisi nyt sitten joku ilkeä paskiainen, ei todellakaan. Mutta oman arvonsa tunteva, päättäväinen ja jopa jääräpäinen mies. Pidän siitä että en voi pallotella häntä mieleni mukaan. Minä ARVOSTAN häntä, ja suhteessa pitää arvostaa toista. Kuinka voisikaan arvostaa ihmistä jota voi käyttää kynnysmattona jos haluaa? :( Olin koko ajan ärtynyt ja turhautunut exääni kun tuntui ettei hänellä ole selkärankaa..samalla äitini ihasteli miten ihanan kiltti mies minulla on ja oli järkyttynyt kun sellaisen aarteen jätin. Vaan onpa tuo äitikin huomannut että tämä on muuttanut minua parempaan suuntaan ihmisenä.
(..vielä lisäys että olimme yhdessä kaiken kaikkiaan vähän yli 4 vuotta kiltin exäni kanssa)
suhteessa juuri pitää arvostaa toista eli pitää löytää myös arvoisensa kumppani jos sen noin itsekkäästi ilmaisee...naisilla mies joka osaa laittaa vaimonsa tarvittaessa ojennukseen,rakkaudella siis...