Olen reilu parikymppinen miehenalku ja totaalisen kyllästynyt tähän ikuiseen sinkkuuteen. Nolla seurustelusuhdetta takana, eikä oikein mitään muutakaan vakavampaa. En ole ikinä edes suudellut tyttöä.
En ymmärrä, mistä homma kiikastaa. Olen tumma, komeaksi kehuttu ja suhteellisen lihaksikas sixpack-vatsoineen ja isoine rintalihaksineen.
180/80. En siis usko, että ulkonäöstä kiikastaa.
Olen ns. kiltti poika, kunnon kundi. En polta ja juon tosi harvoin.En ole mikään rellestäjä. Urheilen päivittäin. Elämäntavat siis kunnossa, mutta silti tuntuu, ettei tyttöjä kiinnosta paskan vertaa.
Olen kuitenkin suhteellisen ujo, varsinkin sellaisille tytöille, joista olen kiinnostunut, tuntuu olevan tosi vaikea mennä puhumaan.
Tytöthän eivät tunnetusti tee mitään aloitteita, joten sekin homma jää aina omille harteille.
Jotenkin, jos on katellu jotain tyttöä pidemmän aikaan,ja on hänestä kiinnostunut, on vaan niin pirun vaikea mennä tekee aloitteita. Tuntuu, että sitä jäätyy ihan jääpuikoksi. Sen sijaan sellaisten tyttöjen, kanssa, jotka on vaan pelkkiä kavereita, ei ole mitään ongelmaa jutella luontevasti.
Opiskelen yliopistossa, ja siellä olen huomannut, kuinka monet tytöt vilkuilevat,jotkut siis ilmeisesti olisivat kiinnostuneita, mutta usein en ole kiinnostunut juuri heistä.
Olen ns. perusjamppa, liekö se syynä, ettei naisia ole liikaa ympärillä pyörinyt. Pitäis varmaan alkaa polttaa, juoda ja ryhtyä pahikseksi ja pelimieheksi, koska usein juuri he vievät parhaat päältä.
Lähes kaikki kaikki kaverini seurustelevat ja minulta on monesti kysytty, että miten tuon näköisellä kaverilla ei ole tyttöystävää. Mitäs siihen sitten vastaat? Kyllähän tämä tilanne jurppii ihan tosissaan, mutta minkäs teet. En halua mitään huonoa suhdetta vain sen takia, että on pakko seurustella. Minun pitää olla todella kiinnostunut tytöstä niin ulkoisesti kuin sisäisesti, ennen kuin voisin kuvitella mitään suhdetta.
En tiedä, saatan olla pinnallinen, mutta tytön ulkonäkö merkitsee paljon. Kyllähän se sisin loppujen lopuksi ratkaisee, mutta kyllä ulkonäkö on se eka juttu, johon kiinnittää huomiota ja usein juuri sen perusteella sitä katselee tyttöjä, joihin haluaisi tutustua.
Opiskelen siis yliopistossa, asun kaupungissa ja käyn baareissa ym. viihteellä ehkä joka toinen viikonloppu. Sosiaalista elämää siis on, mutta siltikään en ole löytänyt sitä söpöä, mukavaa ja hyväsydämistä tyttöä, jonka kanssa haluais seurustella.Jos sellaisen löytäisin, en vois kyllä ikinä loukata enkä satuttaa. Tollaisia tyttöjä vaan tuntuu olevan tosi harvassa. Kavereina mulla kyllä on ihan suht. hyvännäköisiäkin tyttöjä, mutten vois koskaan seurustelevani heidän kanssaan.
Olen kyllä sosiaalinen ja tykkään hengata kavereitten kanssa enkä mikään neljän seinän sisällä mököttäjä. Tulen myös toimeen omillani. Asun yksin ja kokkaan itse ruokani. En siis ole mikään äidin helmoissa pyörijä.
Pikkuhiljaa tässä alkaa vaipua epätoivoon, on vaan ollut niin totaalisen paska säkä naisten suhteen,ettei mitään järkeä. No nyt on kevät ja aurinko tekee ihmeitä aikaan ja kohta tulee kesä, jolloin vaatetus vähenee, saas nähä tärppääkö tällä kundilla edelleenkään. Sais pikkuhiljaa tärpätä, muuten valuu kultainen nuoruus vessanpöntöstä alas.
En ymmärrä, mistä homma kiikastaa. Olen tumma, komeaksi kehuttu ja suhteellisen lihaksikas sixpack-vatsoineen ja isoine rintalihaksineen.
180/80. En siis usko, että ulkonäöstä kiikastaa.
Olen ns. kiltti poika, kunnon kundi. En polta ja juon tosi harvoin.En ole mikään rellestäjä. Urheilen päivittäin. Elämäntavat siis kunnossa, mutta silti tuntuu, ettei tyttöjä kiinnosta paskan vertaa.
Olen kuitenkin suhteellisen ujo, varsinkin sellaisille tytöille, joista olen kiinnostunut, tuntuu olevan tosi vaikea mennä puhumaan.
Tytöthän eivät tunnetusti tee mitään aloitteita, joten sekin homma jää aina omille harteille.
Jotenkin, jos on katellu jotain tyttöä pidemmän aikaan,ja on hänestä kiinnostunut, on vaan niin pirun vaikea mennä tekee aloitteita. Tuntuu, että sitä jäätyy ihan jääpuikoksi. Sen sijaan sellaisten tyttöjen, kanssa, jotka on vaan pelkkiä kavereita, ei ole mitään ongelmaa jutella luontevasti.
Opiskelen yliopistossa, ja siellä olen huomannut, kuinka monet tytöt vilkuilevat,jotkut siis ilmeisesti olisivat kiinnostuneita, mutta usein en ole kiinnostunut juuri heistä.
Olen ns. perusjamppa, liekö se syynä, ettei naisia ole liikaa ympärillä pyörinyt. Pitäis varmaan alkaa polttaa, juoda ja ryhtyä pahikseksi ja pelimieheksi, koska usein juuri he vievät parhaat päältä.
Lähes kaikki kaikki kaverini seurustelevat ja minulta on monesti kysytty, että miten tuon näköisellä kaverilla ei ole tyttöystävää. Mitäs siihen sitten vastaat? Kyllähän tämä tilanne jurppii ihan tosissaan, mutta minkäs teet. En halua mitään huonoa suhdetta vain sen takia, että on pakko seurustella. Minun pitää olla todella kiinnostunut tytöstä niin ulkoisesti kuin sisäisesti, ennen kuin voisin kuvitella mitään suhdetta.
En tiedä, saatan olla pinnallinen, mutta tytön ulkonäkö merkitsee paljon. Kyllähän se sisin loppujen lopuksi ratkaisee, mutta kyllä ulkonäkö on se eka juttu, johon kiinnittää huomiota ja usein juuri sen perusteella sitä katselee tyttöjä, joihin haluaisi tutustua.
Opiskelen siis yliopistossa, asun kaupungissa ja käyn baareissa ym. viihteellä ehkä joka toinen viikonloppu. Sosiaalista elämää siis on, mutta siltikään en ole löytänyt sitä söpöä, mukavaa ja hyväsydämistä tyttöä, jonka kanssa haluais seurustella.Jos sellaisen löytäisin, en vois kyllä ikinä loukata enkä satuttaa. Tollaisia tyttöjä vaan tuntuu olevan tosi harvassa. Kavereina mulla kyllä on ihan suht. hyvännäköisiäkin tyttöjä, mutten vois koskaan seurustelevani heidän kanssaan.
Olen kyllä sosiaalinen ja tykkään hengata kavereitten kanssa enkä mikään neljän seinän sisällä mököttäjä. Tulen myös toimeen omillani. Asun yksin ja kokkaan itse ruokani. En siis ole mikään äidin helmoissa pyörijä.
Pikkuhiljaa tässä alkaa vaipua epätoivoon, on vaan ollut niin totaalisen paska säkä naisten suhteen,ettei mitään järkeä. No nyt on kevät ja aurinko tekee ihmeitä aikaan ja kohta tulee kesä, jolloin vaatetus vähenee, saas nähä tärppääkö tällä kundilla edelleenkään. Sais pikkuhiljaa tärpätä, muuten valuu kultainen nuoruus vessanpöntöstä alas.
Vastaukset 27
Vanhimmat
ei o helppoo ei...
parikymmentä vuotta nuorempi... :)
Samassa jamassa ollaan. Itse mietin joskus itsarin tekoa sillä minullakin menee nuoruus ihan vessasta alas. En halua seurustelua aloittaa siinä iässä kun lapset pitäisi hankkia, silloin on liian myöhäistä. Nuoruudesta pitäisi nauttia mutta pelkkiä kavereita ei aina jaksa katsoa.
Lenkkipolulla jos joku tulee vastaan voisi mielestäni ihan hyvin kysyä puh. numeroa. Pysäyttää vaan ja rupeaa puhumaan. Ei ole itselläni rohkeus siihen riittänyt mutta jotain on tehtävä jos ei halua ikisinkku olla. Yksin oleminen on kaikkein pahinta melkein mitä vaan voi olla!
ihanalta mieheltä sinä kuulostat :)
Pysy vaan omana itsenäsi äläkä ala esittämään mitään muuta kun olet.
Itse viimeksi sekaannuin mainitsemaasi pelimieheen,oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta...
Nyt haussa ihan tavallinen rehellinen/uskollinen mies jolla on tavoitteita elämässään.
Toivotaan että tuleva kevät ja kesä tuo jotakin tullessaan...
Ei varmaan lohduta, jos sanon, että et ole ainoa ihminen vastaavassa tilanteessa. Olen niin ikään vähän päälle parikymppinen enkä ole koskaan seurustellut tai edes suudellut miestä. On kieltämättä alkanut mietityttää, mikä minussa on vikana, kun ei se tuskin ulkonäöstäkään ole kiinni ja ihan mukavakin varmaan olen, kun hyviä, pitkäaikaisia ystäviäkin on ympärille kertynyt useita. Olen yrittänyt järkeillä tilanteen niin, että en varmaankaan ole ollut valmis suhteeseen aikaisemmin, siksi olen kävellyt laput silmillä ja siksi miehet ovat kiertäneet minut kaukaa. Kovaa vauhtia karttuva ikä saa kyllä pikku hiljaa panikoimaan.
Niin turha luulla että naiset lähestyis. Surullista mutta totta. Naisten on mahdoton ajatella että olet kiinnostunut jos et sitä näytä tarpeeksi.
Siitä vaan yrittämään varmasti onnistuu kun vähän laitat itteäs peliin. Naisista on vaan sulosta jos ujoutes vähän näkyy.
Jos ei laita itseään peliin elämä menee ohi...
Jos kerta oot komea, niin saat syyttää vain itseäsi saamattomuudestasi.
Komeat saavat aina naisen, jopa varmemmin kuin rikkaat!
Poikani on 21 ja olisin todella pettynyt häneen,jos hänellä olisi takana jo lukuisia suhteita. Itse aloitin myös myöhään, yli kaksikymppisenä ja hyvään avioon päädyin...Tutustu ensin rauhassa itseesi ja mieti mitä osaat ja mitä elämältä haluat.
kaikki ei halua mihinkään avioon. itse olen lopun elämääni todella pettynyt siihen, että minulla ei ollut suhteita 16-vuotiaasta alkaen. minkäänlaista halua lisääntyä tai viettää loppuelämääni jonkun ihmisen kanssa minulla ei ole ja tuskin tulee olemaankaan. kuitenkin missasin ne hauskimmat vuodet elämästä. edessä on vaan vanhuutta.
itse olen 21 ja takana 15 s-suhdetta/yhdenyönjuttua.
Äitini ei tiedä seksielämästäni juuri mitään.
Mistä sinä tiedät?
Sähän olet kuin naisen orgasmi.
Ja turha luulla, että ikäsi (20 ) on elämän parasta aikaa. Lopeta murehtiminen äläkä huolehdi "kultaisesta nuoruudesta". Elä rauhassa ja luota, että elämästä voi nauttia kaiken ikäisenä.
Mistä iästä toi sinkkuus alkaa? Ainakaan toi mun 13-vuotias likka ei koe olevansa sinknu, kun tuossa lukee Harry Potteria ja kutoo.
"miten tuon näköisellä kaverilla ei ole tyttöystävää"
siinäpä se, naisetkin olettaa automaattisesti että ei tuollanen tyyppi voi olla vapaa. sori, mut jää sun harteilles aloitteen teko. tai sitten muilla eleillä osotat selkeesti että oot vapaa ja kiinnostunu, ehkäpä joku rohkastuu ja tulee sulle jutteleen. luulenpa että moni naisenpuoli ois onnessaan jos baarisa tai vast. menisit jutteleen niitä näitä (et tarvi mitään iskurepliikkejä, ikisinkkujen keksintö), eipä niillä kauniillakaan yksilöillä itsetunto oo aina paras mahollinen ja rohkeus alotteen tekoon puuttuu.
itse olen samassa tilanteessa 28-vuotiaana. ihastun usein joihinkin 16-vuotiaisiin tyttöihin ja tajuan, että minkäälainen seurustelu vastaikkaisen sukupuolen kanssa ei sitten vissiin ollutkaan minua varten. täytyy ilmeisesti vaan keskittyä rahan tekemiseen se kun näyttää olevan minua varten. kivempi sitten itkeä kohta vanhana miehenä, kun elintaso sentään on siedettävä ja rahaa riittää. nyt jo saa jatkuvasti kuulla vittuilua vanhuudesta.
Sinulla on alkuperäisen kirjoittajan kanssa hyvinkin paljon yhteistä...kehittymätön tunne-elämä, joka ei iän myötä juuri muutu ilman hyvän psykiatrin apua. Riskinä saattaa olla taipumus pedofiiliaan. Suosittelen psykiatrin puoleen kääntymistä...
ei tässä mitkään psykiatrit auta. ei ne osaa mitään aikakonetta rakentaa. se nyt vaan on fakta, että ikäiseni naiset ei kovin kauaa enää hehkeitä tule olemaan. enkä nyt mikään pedofiili ole. naiset vaan on kauneimmillaan yleensä aika nuorina. mitä minä sillä kehittyneellä tunne-elämällä tekisin, kun vanhat naiset ei kiinnosta? nykyisistä taipumuksista on urakehityksen kannalta paljon hyötyä.
Lueppa tekstisi oikein kriittisesti, ajattelematta, että se on sinun....mietippä sitä psykiatria todella vakavasti. Minkälaisella alalla työskentelet, jos siihen on eduksi -sinä 28- seurustella alaikäisten tyttöjen kanssa...sanoit, että 16-v kiinnostavat sinua....
miten se nyt alaani liittyy, kuinka nuorista olen kiinnostunut? tarkoitin lähinnä, että nykyinen tunnevammaisuus on jopa positiivista uran kannalta. muutenkaan en mitenkään voisi ottaa yleensäkään ketään psykiatria vakavasti. eiköhän lähes kaikkia miehiä kiinnosta teini-ikäiset naiset enemmän kuin kolmekymppiset, jos heidän ei tarvitsisi oman ikänsä takia tyytyä vanhempiin. muutenkin näen koko pariutumisen lähinnä markkinoina siinä missä muutkin markkinat. ikäisteni naisten arvo on jo kovassa laskussa. huippukysyntä on selvästi nuoremmissa. mielestäni aika masentava markkina yleensäkin, kun arvo sen kun laskee, mitä vanhemmaksi tulee. toista se on rahanteon kanssa.
Puhu kuule vaan itsesi puolesta jos lapsia himoitset.
..lusikkaa nurkkaan hyvä mies. Kyllä sinun ikäisellä, ja jopa vanhemmallakin miehellä on saumoja 16-20 vuotiaisiin tyttöihin.
Tee rahaa ja pidä kunnostasi ja ulkonäöstäsi edes jonkinmoista huolta, aja hienolla autolla jne.
Kyllä monella teinillä varmaan housut kastuisi kun lähestyt sillä mielellä.
Todennäköisesti olet vielä nelikymppisenäkin käypää tavaraa suuren osan 20-25 vuotiaiden naisten silmissä.
Ei muuta kun pidä lippu korkealla, ja rupea laatimaan sota suunnitelmaa tavaran saamiseksi murehrimisen sijaan
onks kuustoista veet vielä sakkolihaa?
Niin, kuten olet huomannut, niin ei naista voi saada ellei ole valmis näkemään vaivaa. Komeankin miehen pitää nähdä se sama vaiva, tosin onnistumisprosentti on toki paljon korkeampi.
Itse mietin lähinnä sitä, että onko naisiin tutustumisessa oikeasti yhtään mitään järkeä. Itsekään en ole ollut niiden kanssa toistaiseksi missään tekemisissä. Teoriassa läheisyys yms. voisi olla mukavaa, mutta siitä joutuu myös maksamaan kovan hinnan. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että sinun tulee pystyä luottamaan siihen naiseen, koska ilman luottamusta yhteisen elämän rakentaminen (tarkoitan tällä mm. asunnon ostoa) on mahdotonta. Nykypäivän menoa kun katselee, niin täytyy kyllä ihmetellä, miten kukaan voi luottaa parisuhteessa kumppaniin.
Suurin käytännön etu parisuhteessa on siis asumiskustannusten pienentyminen, joka on merkittävä asia erityisesti pk-seudulla, jossa asuntojen hinnat alkaa olla järjettömällä tasolla. Tunnepuolen asioista ei oikeen voi sanoa mitään, koska niistä ei ole mitään kokemuksia enkä niihin kovin vahvasti äärirealistina edes usko.
Sen voisi vielä todeta, että ulkonäöllä on tietysti väliä, turha sitä on tuntea itseään pinnalliseksi idiootiksi. Fakta on, että miehelle naisen ulkonäkö on tärkeämpää, kuin päinvastoin. Tämä johtuu mielestäni ihan biologiasta, eikä sitä tarvitse sen tarkemmin analysoida. Nainen voi olla myös kaunis monella tavalla. Itseä miellyttää eniten sellainen kiltin näköinen, pirteä, pienehkö ja söpö nainen. Vähiten taas erittäin laitettu ja viimeisimmän muodin mukaan pukeutuva nainen (uskallan väittää, että tällä naistyypillä tulee olemaan vaikeinta löytää kunnollinen aviomies :-D).
annan vinkin, niin tulet varmasti onnelliseksi. Sijoita kerralla rahasi hyviin osakkeisiin. Varmasti saat paljon enemmän siitä kuin yhteiselämästä. Se ei kannata rahallisesti koskaan. Rakasta suoraan sitä omaisuuttasi ja rahaasi, niin sinun ei ainakaan tarvitse pettyä keneenkään. Kerta et edes usko tunteisiin ja parisuhteeseen, niin jätä ne suosilla heti niille, jotka niihin uskovat. Muuten satutat muita aika paljon ja pahin pelkosi voi toteutua, eli voit kerätä vähemmän hynttiä silloin.
Sinun logiikalla on totta ettei naisiin tutustumisessa ole mitään järkeä. Et sinä ainakaan sillä rikastu!
Voit myös tilata itsellesi kauniin naisen ja teoreettista läheisyyttä kätevästi postimyynnistä. Ei tarvi kuin sitä hynää vähän. Ja se varmasti pysyy sun luona jos sulla on rahaa. Ei tarvi silloin tuota tunnepuolta miettiä kummankaan.
Tuollainen "miksi mä en seurustele, mut muut seurustelee" on askel tuhoon. Sitä helposti tekee epätoivoisen ratkaisun ja alkaa olemaan jonkun ihan paskan kumppanin kanssa ja vielä pitää siitä kiinni, teki se sulle mitä vaan.
Se on hieno juttu, että sulla on tasoa luokitella ihmisiä. Pidä siitä kiinni. Sitten kun todella tapaat sen, kenet haluat, teet väkisinkin liikkeen. Et voi vastustaa sitä.
Ja jos et löydä, niin parempi sekin kuin olla jonkun kanssa joka ei kolahtanut. Itse melkein mieluummin olisin vieläkin neitsyt kuin että olisin ollut niiden kanssa, joiden kanssa olen ollut (hmmm, olikohan tämä nyt ihan suomea?)
... olen *aivan vakuuttunut* että jokaiselle on joku jossain. Sulla ei oo vaan ollu sen aika vielä. Opiskele rauhassa, nauti opiskelijaelämästä, ja joku kaunis kerta huomat !boink! TUOSSA on mun tyttö, ja sen kun tiedät, olet yhtäkkiä valmis lähestymään - tekemään mitä vaan - että saat tytön "omakses".
On turha juosta asioiden edelle, murehtiminen kun ei johda mihinkään. Nauti tästä hetkestä, ja kohta huomaat, että sulla on rinnallas maailman söpöin tyttö ja oot ilonen, ettet tehny mitään hätiköityjä ratkaisuja.
Olet kuin kopio minusta.
Olen 23v eikä ole ollut yhtään suhdetta, enkä ole tyttöä/naista koskaan suudellut. Olen aika ujo, mikä hankaloittaa naisen saantia. Sitä ei vaan uskalla mennä tekee aloitetta, kysymään kahville tai jotain.
Jokunen kuukausi sitten olin ihastunut työkaveriin, olin jo pitemmän aikaa katsellut häntä. Monesti meinasin kysyä että lähtiskö kahville, mutta ei rohkeus riittäny. Kerran keräsin kaiken rohkeuteni mennäkseni kysymään... Sydän hakkas, hikoilin, käetkin tais täristä. Lähdin kävelemään hänen työpistettä kohti... Mutta sitten.. jalat kääntyi toiseen suuntaan ja minä niiden mukana. Luovutin, en saanut kysyttyä. Sen jälkeen ihastumisen tunne väheni päivä päivältä, kai sitä jotenkin on luovuttanu sen takia kun se on minulle niin ylitsepääsemättömän ylivoimainen homma kysyä.
Nähdään vieläkin päivittäin, että ei ois myöhäistä vieläkään kysyä... En kyl yhtään tiiä onko hän minusta kiinnostunu. Ihan niin kuin hän katsois joskus minua "sillä silmällä", hymyilee jännästi, on kyl kova hymyilee muutenki. Joskus taas hän ei huomaa minua ollenkaan vaikka olen ihan vieressä ja seuraavana päivänä taas katsoo ohimennen silmiin ja hymyilee. Ottaa tuosta nyt selvää onko hän kiinostunu minusta vai ei.
Miten sitten jos saisinkin kysyttyä ja saan kielteisen vastauksen? Me kuitenkin nähdään joka päivä. Eikö sitä ole vähän hankalaa olla sen jälkeen hänen seurassa?
Anteeksi kun aihe ryöstäyty käsistä ja aloin kertoo omista ongelmista. Mutta ei se oo heleppua mullakaan. Tunnen vihaa itseäni kohtaan kun en ole saanut naisrintamalla mitään aikaan 23:een vuoteen!
Miten muuten naiset reagoi siihen kun hänen 20v poikaystävä sanoo ettei ole koskaan edes suudellut naista?
Ei siin mitää, jos on ujo ja sillee! Toi Isoine rintalihaksineen oli tosin kyl aika limasen kuulonen heitto!:D Ei ne mimmit ny niitten perää huutele ja Haloo! Kyllästyny Sinkkuuten ja ikää 20v! No joo...miksei! Onhan sitä yksinäisyyttä joka ikäluokassa. Vaikka kyllä sulle tulee vielä tulevaisuudessa paljon isompiakin huolen aiheita ja kerkeet vatvoo parisuhde vääntöä ihan säästötilille asti. Itekki ol löysät pöksyssä nois vuosis, mut nyt (vielä alta kolmenkympin/takana harmillinen ero pitkästä suhteesta) hieman eri meininki ko radalla rullaa...Kyl se siitä! Isoine Rintalihaksineen:D