Joskus minulla on oikein mukava, fiksu ja huumorintajuinen anoppi, jonka kanssa voin puhua mistä vaan. Lenkeilemme, leivomme ja teemme kaikkea mukavaa yhdessä, kun olemme appivanhempieni luona. Hän kertoo kuinka mielissään on, että poikansa löysi minut, ja ymmärsi hankkiutua eroon edellisestä uskottomasta tyttöystävästään.
Toisinaan minulla on täysin pirullinen anoppi, joka ei ole kuulevinaan, kun toivotan hyvää huomenta tai kysyn oliko ystävättëren syntymäpïvillä mukavaa. Silloin hän vain mulkoilee minua halveksuvasti ja lähtee ovet paukkuen.
Kun anoppi on vuoristoratansa alavaiheessa, hän kehuu mielellään mieheni entistä tyttöystävää, kuinka tämä olisi ollut aivan täydellinen vaimo pojalle.
Jos mukava anoppini lähtee käymään kaupassa, takaisin saattaakin tulla pirullinen anoppi. Joskus vaihdokseen saattaa riittä, että hän käy vain toisessa huoneessa.
Nykyään olen tahtomattani hyvin varautunut anoppini suhteen, enkä osaa nauttia niistä hyvistä hetkistä, kun anoppi saattaa jo seuraavassa hetkessä käyttäytyä täysin päinvastaisesti ja olla itse piru minua kohtaan.
Anoppini käyttäytyy aivan samalla tavalla omaa anoppiansa kohtaan.
En ymmärrä mistä on kyse. Mieheni arveli äitinsä olevan katkera minulle, koska tuntee, että minä olen saavuttanut sen minkä hän menetti jäädessään kotirouvaksi ja keskeyttäessään opintonsa.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta "turkin kääntämisestä"?
Toisinaan minulla on täysin pirullinen anoppi, joka ei ole kuulevinaan, kun toivotan hyvää huomenta tai kysyn oliko ystävättëren syntymäpïvillä mukavaa. Silloin hän vain mulkoilee minua halveksuvasti ja lähtee ovet paukkuen.
Kun anoppi on vuoristoratansa alavaiheessa, hän kehuu mielellään mieheni entistä tyttöystävää, kuinka tämä olisi ollut aivan täydellinen vaimo pojalle.
Jos mukava anoppini lähtee käymään kaupassa, takaisin saattaakin tulla pirullinen anoppi. Joskus vaihdokseen saattaa riittä, että hän käy vain toisessa huoneessa.
Nykyään olen tahtomattani hyvin varautunut anoppini suhteen, enkä osaa nauttia niistä hyvistä hetkistä, kun anoppi saattaa jo seuraavassa hetkessä käyttäytyä täysin päinvastaisesti ja olla itse piru minua kohtaan.
Anoppini käyttäytyy aivan samalla tavalla omaa anoppiansa kohtaan.
En ymmärrä mistä on kyse. Mieheni arveli äitinsä olevan katkera minulle, koska tuntee, että minä olen saavuttanut sen minkä hän menetti jäädessään kotirouvaksi ja keskeyttäessään opintonsa.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta "turkin kääntämisestä"?
Vastaukset 13
Vanhimmat
se että he ovat vaihdevuosi-iässä ja se on hoitamattomana aivan kamala vaihe naisten elämässä.
Hormoonikorvaushoito päälle ja nainen, oli anoppi tai ei, saa elämänsä taas elämisen arvoiselle tolalle.
on varmasti perää, koska miksi muuten naisihminen tietyssä iässä juuri kun on pääsemässä anopiksi ja mummoksi(tämän palstan kitkeristä kirjoituksistakin päätellen), alkaa käyttäytymään ikävästi. Ei kaikkea käytöstä voi laittaa kateuden ja katkeruuden piikkiin. Anoppi voi tahtomattaan vinksallaan olevan hormonitoiminnan vaikutuksen alaisena käyttäytyä miten sattuu:)...Sori meni ehkä liian hauskaksi tämä kirjoitukseni. Mutta totta puhuen,vaihde-vuosi-ikä ei ole naurun asia. Vaikkei vielä kokemusta olekaan:)
Lisäksi pitäisi ymmärtää, että kaikki ihmiset eivät ole mukavia mummeleita. Jos ei ole tyytyväinen elämäänsä, olkoon syy sitten vaihdevuodet, salatut kolotukset, rahan niukkuus, työväsyminen, mikä tahansa, niin usein se ihminen, joka on siinä lähiympäristössä saa siitä jotenkin osansa. Useinkaan ei ole kysymys, että anoppi "vihaisi" miniäänsä tai olisi katkera tai kateellinen tälle vaan miniä sattuu olemaan paikalla kun on paha olla.
Itse hikoilen vaihdevuosissa, ja totean että nämä vaivat eivät oikeuta ketään käyttäytymään paskamaisesti.
Naisista tehdään luonnollisen asian, kuten estrogeenien toiminnan loppumisen takia kuin vähäjärkisiä, oikuttelevia hulluja. Miesten keksintöä se!
Nainen VOI ja KUULUU olla vaihdevuosissaankin täysipäinen ihminen.
Luulen, että kyse on pikemmin anoppisi tempperamentista luonteenlaadusta.
Jos kuitenkin voit puhua hänelle mistä vaan, niin jokin tasapaino siellä mielenailahtelujenkin sisällä on.
Ehkä hän vain on räiskyvä luonteeltaan, eikä osaa hillitä itseään.
Äitini epäili samaa syytä ja diagnoosi olisikin varmaan aivan selvä, jos anoppini tokaisut olisivat vain impulsiivisia.
Eilen hän kertoi minulle, että kutsuisi miehensä syntymäpäiville mieheni entisen tyttöystävän vanhemmat. Mutta kun sentään olen naimisissa hänen poikansa kanssa, niin hänen kai on pakko kutsua minut ja vanhempani. Joten jos edelliset vanhemmat tulevat samaan aikaan, niin anoppi arveli, että he tuskin viihtyvät juhlissa, jos vanhempani ovat paikalla.
Haluaisin jäädä pois koko juhlista, mutta appiukkoni on aivan ihana ja hän varmasti loukkaantuisi, jos en tulisi.
apellesi? Voisitko itse tai miehesi puhua hänen kanssaan. Voihan olla niinkin ikävästi että anoppisi ei ole vielä edes tajunnut mistä on kysymys, ehkä välillä itsekin ihmettelee huonoa tuultaan. Myös minä olen vaihdevuosissa ja niiden alettua huomasin itse vasta jonkun ajan päästä että jotain on "vinossa" kun pinna on niin kireä ilman syytä. Minulle riitti että oivalsin mistä on kysymys enkä lääkitystäkään sitten tarvinnut, kun opin ettei joka pinnankiristykseen ole edes järkevää syytä. Itsehillintä on helpompaa kun tajuaa mistä on kysymys..
Ei kaikilla ole yhtä helppoa kuin sinulla nuo vaihdevuodet. Olen pomona naisvaltaisella työpaikalla ja olen todiatnut mitä ihmeellisempiä "luonteenmuutoksia" naisilla jotka pääsevät tuohon vaiheeseen. Kun ovat saaneet asiaankuuluvaa hoitoa, ovat muuttuneet takaisin omiksi itsekseen ja ymmärtävät jälkeenpäin olleensa täysin "eri ihmisiä". On rouvia joissa ei näy mitään vaikutusta. Eräässä tapauksessakin eräs erittäin mukava ja uskovainen rouva alkoi haukkumaan kaikkea mikä liikkui ja nostipa sitten jopa paidan helmaa ja näytti tissinsä haistatuksena kaikille. Oli sairaslomalla noin kolme viikkoa ja tuli takaisin omana itsenään ja hormonihoison alaisena. Joten älä sano että se on pelkkää keksintöä. NIIN ja itsekin olen aika piru noin kaksi päivää kuukaudessa kun munasolu on kypsynyt.
Minun mieheni ei aluksi uskonut minua, kun kerroin minkälainen hänen äitinsä on minua kohtaan, kun olemme kahden. Kerran mies kuitenkin sattui vahingossa kuulemaan äitinsä jutut.
Sen jälkeen anoppi on syyttänyt minua siitä, että olen pilannut heidän välinsä.
miten ihmeen läheisissä suhteissa sitä kuljetaankaan, luulisi, että sen puolison kanssa eläminen riittäis ja anoppi/appela olis vaan sellanen kyläilypaikka aina silloin tällöin...
Joo, kerran 1-2 kuukaudessa käydään anopilla. Ennen käytiin useammin, mutta sovittiin miehen kanssa, että harvennetaan käyntejä, kun jouduin aina lähtemään sieltä itkun kanssa.
Nyt anoppi soittaa ja kertoo loukkauksensa puhelimitse, kun ei pääse enää niin usein kasvotusten kiusaamaan. Soittelee sitten aina kun on saanut mieleensä jonkun uuden syyn, jonka vuoksi minä en kelpaa.
On valitettavasti saman tapainen ongelma.
Olen seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa lähes viisivuotta. Myönnän että olimme nuoria kun aloimme seurustella (15v)
Kaikki lähti siinä kun anoppini kielsi poikaystäväni tapaamasta minua. Kaikki mikä liittyi muhun oli kiellettyä.(emme olleet edes tavanneet kertaakaan anopin kanssa) Vuosi vierähti nopeaan emmekä nähneet moneenkaan kertaan sen vuoden aikana. Puhelimessa puhuttiin kyllä mutta se oli pientä.
Sitten kun *saimme* alkoittaa tapaamisen oli anoppi varsin mukava ja leppoisa. Pyysi minua mukaan jopa joulun viettoo lappiin. noh, mikäs siinä. Lähdin mielelläni kun en kerran koskaan ollut käynyt. Matkan aikana saimme kuulla monesti haukkumista ja huutoa. Myös poikaystäväni pikkuveljet.
Aika kului ja sattui ja tapahtui. Välillä anoppi ajoi poikaystäväni pois kotoa eikä antanut rahaa vaikka poikaystävni työskentelikin iltasin vanhempiensa yrityksessä.
Kesällä 2004 päätimme sitten muuttaa yhteen kun kaikki oli ollut jo hetken sekasin. Kämppä oli kiva ja viihdyimme siinä vallan loistavasti. Kunnes poikaystäväni äiti soitti vuokran-antajallemme että emme pystyisi maksamaan vuokriamme koska meillä ei ollut mitään säännöllistä tuloa. Onneksi vuokran-antajamme oli setäni ja ymmärsi tilanteen. Muutimme lokakuussa 2004 anoppini omistamaan kaksioon. Saimmme asua ilmaiseksi ja anoppini vannoi ettei häiritsisi meitä missään tilanteessa. Molemmat siis asuisivat ja eläisivät omillaan. KUNNES syntyi sota työn teosta. Minä pakkasin kampsuni ja palasin kotiin.
Muutin viikon sisällä omaan yksiöön jossa asuin 5 kk ja vaihdoin paikkakuntaa.En ollut missään väleissä anoppini kanssa.
Nyt olemme muuttamassa yhteiseen asuntoon viikonloppuna. Anoppi lupasi eilen taata meille henkilötakauksen mutta oliki muuttanut mielensä ja perui koko homman tänään. Puhuttelussa kyllä olimme ja saimme kuulla kaikki maailman haukut. Tätä on tapahtunut ennenkin. Viime syksynä anoppini soitti siskolleni TYÖpuhelimeen ja haukkui koko meidän sukumme pystyyn. Olemme kakkosluokan kansaa niinkuin hän silloin väitti. Puhelua soittaessaan hän oli nauttinut *muutaman* viinilasillisen hyvin *sivistyneesti*
Tässä sitä ollaan. Vuokrasopimust tehtynä ilman henkilötakaajaa. Saa nähdä miten muuton käy ... Muuta en teidä kun että anoppiini en halua nähdä saatika sitten luottaa ... !!!
eli ymmärrä nyt jo laittaa välit poikki tähän ihmiseen. Jos noin monta kertaa tekee oharit, ei homa tuosta mihinkään koskaan muutu. Ja olet vasta 20v.
minä en tuollaiselta ihmiseltä yksinkertaisesti odottaisi yhtään mitään ja rajoittaisin hänen pääsyä omaan elämään reippaasti.
hän pääsee nytkin niskan päälle tuon asunnon kautta, tarpeen mukaan kiristämällä sillä.
itsenäistykää ja pakottakaa anoppikin itsenäistymään. Olet vielä onegelmissa monesti jos annat noin ailahtelevalle anopille tilaa elämässäsi
Viitaisi persoonallisuushäiriöön. Se on sairaus.
Se täytyy vain hyväksyä.Vaomollani on sellainen.