Jos olisin poikaystäväni, inhoaisin itseäni. Suutun jos hän on päivän ajan soittamatta tai ei ole tietokoneella silloin kuin yleensä vaikka minä haluaisin jutella hänen kanssaan. Pääsin viime vuonna ylioppilaaksi ja jäin vuodeksi kotiin keräämään opiskelurahoja. (olen töissä läheisessä päiväkodissa.) Kaikki kaverit muuttivat muualle eikä minulla ole täällä muita omanikäisiäni kuin poikaystäväni. (hän on vuoden minua nuorempi.) Siksi ripustaudun häneen ja vaadin seuraa ja taidan myös ahdistaa häntä tekstiviestipommituksellani ja sähköposteilla..
Auttakaa siis, miten saan muutakin ajateltavaa? Miten hankkisin sen "oman elämän"? Asun kahden isän kanssa eikä meillä ole paljoakaan puhuttavaa, kavereita ei ole eikä harrastuksiakaan yhtä lukuunottamatta, sekin on yhteinen poikaystävän kanssa.... Uutta harrastusta en voi aloittaa koska käytän kulkemiseen isäni autoa jota hän itse tarvitsee, ja asun niin syrjässä ettei kulkeminen muuten ole mahdollista.
Rakastan poikaystävääni enkä tahdo antaa sitä kuvaa, että olisin mustasukkainen kyttääjä koska sitä en kyllä ole. Antakaa apuja!!
Auttakaa siis, miten saan muutakin ajateltavaa? Miten hankkisin sen "oman elämän"? Asun kahden isän kanssa eikä meillä ole paljoakaan puhuttavaa, kavereita ei ole eikä harrastuksiakaan yhtä lukuunottamatta, sekin on yhteinen poikaystävän kanssa.... Uutta harrastusta en voi aloittaa koska käytän kulkemiseen isäni autoa jota hän itse tarvitsee, ja asun niin syrjässä ettei kulkeminen muuten ole mahdollista.
Rakastan poikaystävääni enkä tahdo antaa sitä kuvaa, että olisin mustasukkainen kyttääjä koska sitä en kyllä ole. Antakaa apuja!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heips..
Näköjään muillakin on takertumisongelmia. :) Sanoisin (näin takertumisongelmista toipuvana) että kannattaa kehittää itseään ihmisenä ja hemmotella itseään (vaikka piloille). Opettele tykkäämään ihan vain omasta seurastasi. Tiedän että on vaikeaa ainakin ylisosiaalisille (kuten minä xD) oppia olemaan vain itsensä kanssa, muttei se mahdottomuus ole.
Neuvoisin sinua vaikka lainaamaan kirjastosta/kavereilta/sukulaisilta kasan kirjoja tai leffoja ja viettämään aikaa niiden parissa. Opettelet vaikka jonkin uuden taidon: neulomaan, ristipistoja tekemään tai soittamaan jotain instrumenttia. Toisaalta voit myös ryhtyä himolenkkeilijäksi. Takerru siis johonkin muuhun kuin ihmiseen. Kirjoilla ei ole läheisyysahdistusta. :)
Jos et halua ryhtyä lukutoukaksi tai sohvaperunaksi niin aloita itsesi lelliminen. Osta tai tee itsellesi kivoja vaatteita ja hanki ihania tuoksuja (huomaat että loppujen lopuksi joku muukin kun sinä itse pitää niistä ;) ). Ota pitkiä kylpyjä suihkussa ja lakkaa varpaan kynnet. Panosta itseesi, elä vain itseäsi varten. Se onnistuu vaikka asuisitkin kaukana kaikesta.
Oletko muuten ajatellut hankkia vaikka kirjekaverin (voi kuinka ihanan vanhanaikaista) tai tilata lehden? Sitä jaksaa paremmin kun on jotain mitä odottaa. Paitsi ei ole hyvä odottaa että poikaystäväsi soittaisi sinulle. tarkoitan siis toivotonta puhelimen kyttäämistä. Tulet luultavimmin huomaamaan että josset pidä poikaystävääsi jatkuasti ja ahdistukseen asti yhteyttä, hän soittaa sinulle. On joskus hyvä antaa hänen kaivata sinua, vai mitä? Siten pidetään huoli ettei liekki sammu. Puhun nyt ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä nimittäin olen yhden liekin sammuttanut kaatamalla toisen niskaan kasan omia huolia, ongelmia ja takertumista.
Siinä nyt vähän ideoita joista toivottavasti on sinulle apua. :) Ai niin ja näin naisena neuvoisin sinua lukemaan Säännöt. Sen on kirjoittanut Ellen Fein ja joku toinen nainen jonka nimeä en muista. Siinä on paljon juttuja joita jokaisen naisen olisi hyvä takoa nuppiinsa... ja toisaalta sellaisiakin asioita joita ei niin suoraan kannata soveltaa. Harkitse oikeasti. :)
.... tuossa kuin nyrkn iskusta neuvvoja, HUOMAAAAAAN niin paljon itselle
Lopeta sitten se saatanan miehen ahdistelu!