Tällä palstalla on satoja viestejä perheväkivallasta ja usein myös siitä, kuinka yleensä nainen on siitä suhteesta lähtenyt ja nyt kirjoittaa sen olleen elämänsä paras päätös.
Löytyykö kuitenkaan yhtään ihmistä, joka olisi parantunut väkivaltaisesta käytöksestä? Yksin ja omin neuvoin se tuskin on mahdollista, mutta tunteeko kukaan ketään, joka olisi esim. terapian avulla parantunut täysin alistavasta ja väkivaltaisesta käytöksestään?
Vai onko väkivaltainen käytös niin syvään jumittunutta ihmisessä, että hän ei voi siitä ikinä parantua? Ei, vaikka kuinka itse haluaisi ja yrittäisi?
Kiitos etukäteen vastauksistanne!
Löytyykö kuitenkaan yhtään ihmistä, joka olisi parantunut väkivaltaisesta käytöksestä? Yksin ja omin neuvoin se tuskin on mahdollista, mutta tunteeko kukaan ketään, joka olisi esim. terapian avulla parantunut täysin alistavasta ja väkivaltaisesta käytöksestään?
Vai onko väkivaltainen käytös niin syvään jumittunutta ihmisessä, että hän ei voi siitä ikinä parantua? Ei, vaikka kuinka itse haluaisi ja yrittäisi?
Kiitos etukäteen vastauksistanne!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ennen sanotiin että ei parannu. Nykyään sanotaan että voi parantua, mutta vain jos itse haluaa hoidolla... eli lyömätön linja vaikka tai terapia yms
Sanottiin että jopa huomattavan suuri, suurin osa parantuu. Prosentti luku oli aika iso. Mutta jokainen on yksilö, jokunen voi jumiintua(?).
Lyötäväksi ei kannata jäädä, ettei ehdi sattua pahempaa. Väkivalta voi vammauttaa tai tappaa.
Juttuni perustuu jonkin aikaa sitten tv:ssä nähtyyn haastatteluun, jossa oli asiaan perehtynyt henkilö, työntekijä. Joten en tiedä pitikö paikkansa, mutta vaikutti siltä.... Voihan asiaa vielä kysyä luotettavista paikoista joissa on tietoa tästä, tuoreita tutkimustuloksia -prosentteina esim
Kyllä Lyömätön linja-ryhmällä on parantuneita miehiä.
Terapiasta voi olla apua, mutta ei sellaisesta, jossa käydään kerran kuussa tunnin juttelemassa. Sieltä ei löydy mitään kikka kolmosia. Pitäisi olla melko intensiivistä terapiaa sekä yhdessä että erikseen.
Yksi todella paha sana oli tekstissäsi, tuo alistava. Käy googlettamassa sana psykopaatti, jos kysymys on sellaisesta ihmisestä, niin jopa terapeutit nostaa kädet ylös.
Siteeraan suossa alempana olevaa kirjoitustani:
"Me olemme nyt 4kk käyneet läpi perhe-elämäämme paikallisen Ensi- ja turvakodin väen kanssa. Mieheni tapaa viikottain Jussi- työntekijää, minä käyn perhekriisi ja terapiakeskuksessa juttelemassa ja vanhin lapsemme käy Lapsen-aika työntekijän kanssa keskustelemassa perheväkivallasta ym.
Ja nyt voin ilman pienintäkään epäröintiä sanoa, että olemme onnellisempia kuin koskaan! Nyky-yhteiskunnassa on vaikea puhua murheista vaan niitä tulee vain kasattua päähän ja stressi vain kasvaa ja kasvaa kunnes turhautuminen jollain tapaa sitten purkautuu.
Lähisuhdeväkivalta on tuomittavaa, kohdistuu keneen vain, mutta kyllä perhe on tärkein ja se ansaitsee kaiken yrittämisen!"
Meillä siis prosessi käynnissä ja olin jopa perjantaina yksin iltaa viettämässä ulkona ilman mitään sanomisia, joten so far so good!!!
Aurinkoa
suhteessaan tönäissyt avokin maahan kaksi kertaa, myönsi itse, oli silloin soittanut psykologille, ei ollut saanut apua. Muhun ei ole ikinä koskenut väkivaltaisesti, ei ole ikinä tarvinnut pelätä, edes riidellessä. Että ilmeisesti väkivaltaisuudesta voi päästä eroon ihan omin neuvoin, jos tajuaa, että syy väkivaltaan on omassa itsessä ja haluaa muuttaa itseään.
minä erehdyin aikoinaan lyömään tyttökaveriani pitkään jatkuneen riidan päätteeksi. en vain pystynyt hillitsemään itseäni, riita oli saanut jo kummankin huutamaan suoraa huutoa, enkä pystynyt tilanteesta poistumaan.
säikähdin tekoani pahasti ja häpesin itseäni pitkään.
tästä on kulunut nyt noin 11 vuotta eikä minulla milloinkaan sen jälkeen ole edes käynyt mielessä naisen lyöminen. itse asiassa tunnen tuosta asiasta pientä häpeän tunnetta nytkin tätä kirjoittaessani.
joten ehkäpä tuommoisesta pääsee eroon ominkin voimin, tosin tässä minun ja tuon ylemmän tapauksen kaverin kohdalla kyse ei kai ole sellaisesta "luonteenpiirteestä" joka johtaisi jatkuvaan väkivaltaan.
Niin. On kokemusta väkivaltaisesta miehestä. Joka lyönnin jälkeen sanoi, ei ikinä enää! Välissä myönsi syyllisyytensä, välissä minä olin se hullu. Yleensä useat väkivallantekijät kärsivät pahasta luonnehäiriöstä. Psykopaattien paranemisennuste on huono. Oikealla yksilöterapialla voidaan vähentää itsekkyyttä ja näin vaikuttaa käytökseen, mutta tutkijat eivät usko paranemiseen. Eikä luonnehäiriöiset sitä haluakaan/koekaan tarpeelliseksi. Ovat valmiita kaikkeen, jopa terapiaan, jos he kokevat hyötyvänsä siitä, esim. vaimo ei lähde. Mutta meni puoli taikka kaks vuotta, hirviö nostaa päätään. Ottakaa huomioon, että naista lyövällä ei ole kaikki kunnossa. Haluatko terapiasuhteen? Vaikka mies muuttuisi niin mitä sitten, voitko elää pelossa ja odottaa jos kuitenkin se vielä lyö ja kun se lyö niin mitä sitten? Minä en voinut ja siksi lähdin. En aio tuhlata elämääni uskomalla katteettomiin lupauksiin. Uskoni hyviin ihmisiin ei ole mennyt yhden mäntin takia. No, jokaisen oma valinta mihin tyytyy.
Tähän vielä lisäisin sen, että ketä tahansa lyövällä, oli se sitten mies tai nainen, ei ole kaikki kunnossa.
Kyllä näitä naisissakin löytyy, jotka ovat väkivaltaisia, joko henkisesti tai fyysisesti, sitä ei vaan tunnisteta helposti tai sitten miehet kestävät enemmän.
vetelin ennen akkaa lärviin mutta vaihdoin akkaa ja nykyinen on kiltisti, ei tarvitse kurittaa.
Ja mitäköhän tarkoittaa että "akka on kiltisti, ei tarvitse kurittaa"????
Jo pelkkä sana "akka" kertoo hyvin paljon arvostuksestasi naisiin ja puolisoosi!!
Taisi olla exällesi pirunmoinen onni päästä eroon kaltaisestasi miehenkuvatuksesta.....Good for her!!!
elin väkivaltaisessa suhteessa ja lähdin karkuun turvakotiin lasteni kanssa. palasin "kotiin", koska mies lupasi ja vannoi ettei koskaan enää. kävimme terapiassa yksin ja erikseen. rauhaa kesti puoli vuotta, jonka jälkeen sainkin oikein huolella turpiini, sairaalareissuksi saakka. siinä samassa ex pieksi kaksi lastakin. taisi puolen vuoden lyömätön linja olla liikaa hänelle, kun tämän jälkeen koski lapsiinkin.
ex lähti vankilaan yllättävän pitkäksi aikaa ja sain rauhallista aikaa perustaa uuden kodin lasten kanssa ilman miestä.