Myyrmannissa pamahti ja nyt meidän tarvitsee enää odotella virkamiesten, psykoanalyytikkojen ja yhteiskuntatieteilijöiden selityksiä siitä mistä kaikki todella johtui. Mutta mahtaako kukaan odottaa näiltä selityksiltä mitään oikeasti valaisevaa? Luulenpa että jälleen kerran saamme kuulla, että kyse oli yksittäisen "häiriintyneen" nuoren teosta. Arvatenkin muistetaan myös voivotella Internetin vaaroja - mitenköhän sitäkin nyt saataisiin kontrollin piiriin. Internetissä sananvapaus kukoistaa ja se jos mikä on valtiolle huolestuttava seikka. Puhumattakaan työttömyydestä ja syrjäytyneisyydestä yms...varmasti viisaat ja syvälliset sosiaalitieteilijät odottavat jo kammioissaan että pääsevät kertomaan näistä yhteiskunnallista rauhattomuutta aiheuttavista tekijöistä. Puhumattakaan oikeistolaisäideistä jotka ilmaisevat huolensa perheiden nykyisestä tilanteesta. Jep...kyllä me elämmekin rappiollista aikaa. Radikaaleimmat äänet tuonevat vielä esille hienovaraisen kritiikkinsä kapitalismia kohtaan, kuinka perheenäidit ja - isät väsyvät töissä eikä perheelle jää enää aikaa. Näin heitteille jätetyistä lapsista kasvaa terroristeja. Ja milloin äiti tai isä ei ole töissä, hän kotosalla velttoileva lapsiaan pahoinpitelevä sosiaalipummi. Niin...kuinka huonosti perheet yhteiskunnassamme voivatkaan. Puhumattakaan kouluista...!
Vai voisiko olla, että nämä selittelyt eivät ehkä tavoitakaan ongelman ydintä. Ehkä ei ole olemassa mitään "epäkohtia" jotka selittäisivät tämänkaltaisia tragedioita (kun samaan aikaan unohdamme ne 10 000 lasta jotka päivittäin kuolevat nälkään), ehkä koko järjestelmä jossa elämämme on "epäkohta".
Niinpä ehkä sopivamman selityksen tapahtuneeseen (kaikkine jälkipyykkeineen, ml median spekulointi) voi löytää spektaakkeliteoriasta. Seuraavassa lyhyt kuvaus teoriasta:
"Spektaakkeliteorian ydinajatus on, että ihminen on niin vieraantunut omasta elämästään, että saattaa osallistua siihen vain sivullisena
tarkkailijana. Spektaakkelissa kaikki elämänalueet - sosiaalinen elämä, tieto ja kulttuuri - ovat yhtä vieraantuneita. Ihmiset ovat paitsi vieraantuneet tuottamistaan hyödykkeistä, myös omista kokemuksistaan, tunteistaan, luovuudestaan ja haluistaan. Spektaakkelia voidaan seurata vain tietyn etäisyyden päästä; osallistuminen on mahdollista, mutta osallistumisen muodot on tarkalleen ennalta määrättyjä. Todellisuus koetaan toisen käden kokemuksena. Tapahtumat annetaan ihmisille yksiulotteisina käsikirjoituksina: ne eristetään, jaetaan osiin, luokitellaan ja nimetään puolestamme. Kun kuulimme vuoden 1999 talvella ampumaratasurmista tai parisen vuotta aiemmin prinsessa Dianan kuolemasta (ja tässä tapauksessa Myyrmannin tapahtumat), meille annettiin tapahtumiin samalla jo valmis reagointitapa - viha, sääli, närkästys tai jokin muu klisee."
Mutta onneksi spektaakkeli pitää meistä huolen. Spektaakkeli marssittaa kameroiden eteen "asiantuntijoita" kertomaan, että vaaraa ei ole (ja jos olisikin, niin syynä olisi organisoitunut terrorismi). Tv-uutisissa valkotakkiset sankarit kertovat uroteoistaan ja auttavaisten ihmisten solidaarisuutta ylistetään,
kirkkokin rientää paikalle auttamaan hädänalaisia. Spektaakkeli osoittaa että meistä välitetään...niinhän?
Tai sitten ei...
"Erikoistuminen ja tekninen kehitys eristävät ihmisiä toisistaan ja estävät heitä saamasta kuvaa kokonaisuudesta. Situationistit näkivät erikoistumisen spektaakkelin yleisenä kehityssuuntana: asiantuntija tietää jostain marginaalialasta kaiken, mutta ei kykene hahmottamaan kokonaisuutta. Media kysyy ihmisiltä mielipiteitä kaikista pikkuasioista (EU-direktiivit, viini kauppoihin, Matti Nykänen, Linda Lampenius jne...ja jos onni käy, niin ihmiset pääsevät päivittelemään Myyrmanninkin tapahtumia, toim huom), jotta kokonaisuus unohdettaisiin."
Jos koskaan haavoitun vakavasti, niin haluan ehdottomasti haavoittua jossakin massiivisessa räjähdyksessä tahi muussa
mediatapahtumassa. Tällöin voin luottaa valtion huolenpitoon, siihen että tv:stä tihkuu sympatiaan ja vuokseni perustetaan tukirahastoja. Toisin olisi jos olisin niin epäonninen että sattuisin jäämään rattijuopon yliajamaksi. Sillä valitettavasti auton alle jääneet eivät pääse hyötymään vallan harjoittamasta rekuperaatiosta. Mutta Myyrmannin tapahtumat kääntyvät pian valtiovallan ylistykseksi. Hallituskin piti hätäkokouksen tapahtuman johdosta, kansakunnan pää esitti ensimmäisenä surunvalittelunsa...voi miten olemmekaan ansainneet itsellemme tällaiset johtajat, hehän pitävät meistä huolen kuin Jeesus karitsoistaan. Mitä nyt terveydenhuoltoa ajaa samalla alas, mutta onneksi niistä asioista ei tarvitse kertoa samassa uutislähetyksessä Myyrmannin tapahtumien kanssa, sehän toisi ikäviä säröjä hallitsevan eliitin pyhimysmäiseen kuvaan...
Näin surusta ja pelosta(kin) luodaan spektaakkelin kantavia voimia. Ehkäpä kaiken onnettomien asioiden perusta ei olekaan ihmisten moraalittomuudessa, työttömyydessä, rikollisuudessa, syrjäytyneisyyddä (näihin kaikkiin voisi vielä laittaa lainausmerkit), vaan ehkäpä ne ovat jopa välttämätön seuraus joistakin syvemmistä syistä.
Tällaisen esityksen puitteissa ei tietenkään ole mahdollista luoda perusteellisempaa kuvaa tapahtuneesta, mutta lopuksi vielä pari linkkiä joissa selvitetään spektaakkeliteoriaa:
http://www.vaikuttava.net/article.php?sid=616
(ensimmäinen luku spektaakkeliyhteiskunta-kirjasta)
http://www.saunalahti.fi/molotov/otteet.htm
Vai voisiko olla, että nämä selittelyt eivät ehkä tavoitakaan ongelman ydintä. Ehkä ei ole olemassa mitään "epäkohtia" jotka selittäisivät tämänkaltaisia tragedioita (kun samaan aikaan unohdamme ne 10 000 lasta jotka päivittäin kuolevat nälkään), ehkä koko järjestelmä jossa elämämme on "epäkohta".
Niinpä ehkä sopivamman selityksen tapahtuneeseen (kaikkine jälkipyykkeineen, ml median spekulointi) voi löytää spektaakkeliteoriasta. Seuraavassa lyhyt kuvaus teoriasta:
"Spektaakkeliteorian ydinajatus on, että ihminen on niin vieraantunut omasta elämästään, että saattaa osallistua siihen vain sivullisena
tarkkailijana. Spektaakkelissa kaikki elämänalueet - sosiaalinen elämä, tieto ja kulttuuri - ovat yhtä vieraantuneita. Ihmiset ovat paitsi vieraantuneet tuottamistaan hyödykkeistä, myös omista kokemuksistaan, tunteistaan, luovuudestaan ja haluistaan. Spektaakkelia voidaan seurata vain tietyn etäisyyden päästä; osallistuminen on mahdollista, mutta osallistumisen muodot on tarkalleen ennalta määrättyjä. Todellisuus koetaan toisen käden kokemuksena. Tapahtumat annetaan ihmisille yksiulotteisina käsikirjoituksina: ne eristetään, jaetaan osiin, luokitellaan ja nimetään puolestamme. Kun kuulimme vuoden 1999 talvella ampumaratasurmista tai parisen vuotta aiemmin prinsessa Dianan kuolemasta (ja tässä tapauksessa Myyrmannin tapahtumat), meille annettiin tapahtumiin samalla jo valmis reagointitapa - viha, sääli, närkästys tai jokin muu klisee."
Mutta onneksi spektaakkeli pitää meistä huolen. Spektaakkeli marssittaa kameroiden eteen "asiantuntijoita" kertomaan, että vaaraa ei ole (ja jos olisikin, niin syynä olisi organisoitunut terrorismi). Tv-uutisissa valkotakkiset sankarit kertovat uroteoistaan ja auttavaisten ihmisten solidaarisuutta ylistetään,
kirkkokin rientää paikalle auttamaan hädänalaisia. Spektaakkeli osoittaa että meistä välitetään...niinhän?
Tai sitten ei...
"Erikoistuminen ja tekninen kehitys eristävät ihmisiä toisistaan ja estävät heitä saamasta kuvaa kokonaisuudesta. Situationistit näkivät erikoistumisen spektaakkelin yleisenä kehityssuuntana: asiantuntija tietää jostain marginaalialasta kaiken, mutta ei kykene hahmottamaan kokonaisuutta. Media kysyy ihmisiltä mielipiteitä kaikista pikkuasioista (EU-direktiivit, viini kauppoihin, Matti Nykänen, Linda Lampenius jne...ja jos onni käy, niin ihmiset pääsevät päivittelemään Myyrmanninkin tapahtumia, toim huom), jotta kokonaisuus unohdettaisiin."
Jos koskaan haavoitun vakavasti, niin haluan ehdottomasti haavoittua jossakin massiivisessa räjähdyksessä tahi muussa
mediatapahtumassa. Tällöin voin luottaa valtion huolenpitoon, siihen että tv:stä tihkuu sympatiaan ja vuokseni perustetaan tukirahastoja. Toisin olisi jos olisin niin epäonninen että sattuisin jäämään rattijuopon yliajamaksi. Sillä valitettavasti auton alle jääneet eivät pääse hyötymään vallan harjoittamasta rekuperaatiosta. Mutta Myyrmannin tapahtumat kääntyvät pian valtiovallan ylistykseksi. Hallituskin piti hätäkokouksen tapahtuman johdosta, kansakunnan pää esitti ensimmäisenä surunvalittelunsa...voi miten olemmekaan ansainneet itsellemme tällaiset johtajat, hehän pitävät meistä huolen kuin Jeesus karitsoistaan. Mitä nyt terveydenhuoltoa ajaa samalla alas, mutta onneksi niistä asioista ei tarvitse kertoa samassa uutislähetyksessä Myyrmannin tapahtumien kanssa, sehän toisi ikäviä säröjä hallitsevan eliitin pyhimysmäiseen kuvaan...
Näin surusta ja pelosta(kin) luodaan spektaakkelin kantavia voimia. Ehkäpä kaiken onnettomien asioiden perusta ei olekaan ihmisten moraalittomuudessa, työttömyydessä, rikollisuudessa, syrjäytyneisyyddä (näihin kaikkiin voisi vielä laittaa lainausmerkit), vaan ehkäpä ne ovat jopa välttämätön seuraus joistakin syvemmistä syistä.
Tällaisen esityksen puitteissa ei tietenkään ole mahdollista luoda perusteellisempaa kuvaa tapahtuneesta, mutta lopuksi vielä pari linkkiä joissa selvitetään spektaakkeliteoriaa:
http://www.vaikuttava.net/article.php?sid=616
(ensimmäinen luku spektaakkeliyhteiskunta-kirjasta)
http://www.saunalahti.fi/molotov/otteet.htm
Vastaukset 3
Vanhimmat
tai pikemminkin joutunut tapaamaan psykologia tai psykiatria ? yritäpä sellaiselle selittää että tahdot vain perheen ja kolme tai neljä lasta (etkä esim. tappaa kaikkia)
eli mielestäni tällaiset syyllistämistä harjoittavat ihmiset ovat hyvin monen julman teon takana, uskottelevat että ihminen on paha, varsinkin juuri siinä edessä oleva - ja lopulta, jos tarpeeksi tällaisten vallan alle joutuu, uhri alkaa uskoa olevansa paha - niinhän sitä uskontommekin opettaa, se kuitenkin esittää tien ulos siitä - kun taas nämä ihmiset eivät, pahuuteen esim. psykiatri antaa lääkkeitä mutta ei niillä pahuus poistu vaan psykiatri keksii yhä uusia pahuuden merkkejä - lopulta onnistuen luomaan henkilöstä pahan - ja jokaistahan on joskus syytetty esim. juopoksi ja vastaavilla nimityksillä - muille nämä ovat vain rasittavia ihmisiä mutta tavalla tai toisella heidän henkisen ylivaltansa alle joutuville - itse saatanoita jotka saavat lopulta muokattua uhriaan.
meillä vastaavanlaisen kyhäelmän suunnilleen samasta teemasta. Näissä on mielestäni vikana se että ne jäävät aika pinnalliseksi kikkailuksi päiväkohtaisten puheenaiheiden käsittelyyn luodulla ajanmukaisella oppisananstolla, eikä jäsenneltyä syvää historiallista visiota esitetä.
Simppelimmän mutta paremmin läpiajatellun näkemyksen saat Narkissosesseistä, esim:
http://www.geocities.com/nnarkissos
(lyhennelmä?), ja:
http://personal.inet.fi/tiede/seppo.oikkonen
(on muistaakseni kymmenen esseen kokoelma)
Vastaavanlainen kyhäelmä? Se on minusta kummallista ottaen huomioon että situationismi kierrätti marxilaisia ideoita ja uudisti niitä kun taas Airaksinen on minun silmissäni näyttäytynyt oikeistoliberaalina. Edelleen Airaksisen ajattelussa on vaikea nähdä minkäänlaista omaperäisyyttä - siinäkin se muodostaa hienon kontrastin situationismille.
Historiallisilla visioilla on omat puolensa, mutta niillä on taipumus syyllistyä asioiden tarpeettomaan monimutkaistamiseen johon antamassani ensimmäisessä linkissäkin viitattiin. Siis kuinka asiat ovat huikean monimutkaisia taustaaltaan ja on naiivia tuoda esille mitään suurempia kertomuksia. Spektaakkeliteorialla on luonnollisesti oma oppisanastonsa, mutta tämä ei ole mikään synti, sillä mikä teoria se on, jolla ei edes ole omia käsitteitä? Eikä spektaakkeliteoria minusta ole edes monimutkainen. Se saattaa tietysti kuulostaa siltä, mutta nähdäksenise johtuu vain siitä että se on puettu akateemisen kaunokirjallisuuden muotoon. Kun miettii mihin tosielämän tapahtumiin ja asioihin teksti viittaa ja keksii itse (huom. situationistien painottama aktiivinen osallistuminen) reaalivastineita, tekstikin avautuu aivan uudella tavalla.
Antamasi linkit vaikuttavat ihan kiintoisilta. Wittgensteinin ylistys kyllä hieman hämmästyttää. Miehestä itsestä en tiedä mutta hänen seuraajansa ovat onnistuneet lähinnä viemään huomion kaikista oleellisista seikoista epäoleellisiin ja harhaanjohtaviin. Jos tavoitteena on vain kielen epämääräisyyksien selvittäminen, olemme tehneet vain tehneet vallalle palveluksen, sillä vallitseva kieli on juuriaan myöten vallan läpäisemää.