en pidä itseäni parisuhdeihmisenä...mieluummin(tai niin ainakin haluan ajatella) olen sinkku, vapaa ja itsenäinen. Kuitenkin n. kerran vuodessa tai kahdessa alan kaipaamaan enemmän läheisyyttä ja alan seurustelemaan. suhde kestääkin 5-6kk. Ensimmäiset 3kk on ihania, mutta sitten huomaan itsessäni sadistisia piirteitä: saan tyydytystä kun en vastaa poikaystävän puheluihin tai viesteihin ja hän luulee että jotain on vialla. Saatan myös leikillä "läppästä" häntä poskelle ja sen jälkeen sukeltaa suoraan hänen syliinsä halimaan. Suhteen loppuvaiheessa alan kovettaa itseäni ajatuksella, että en tarvitse poikaystävääni ollenkaan ja voin pompottaa häntä miten haluan...lopulta jätän poikaystäväni. enkä yleensä edes tunne mitään omantunnontuskia.
Silloin tällöin tuntuu että koko maailma romahtaisi, alan vainoharhaiseksi että poikaystäväni ei rakasta minua ja itseasiassa MINÄ olen enemmän riippuvainen hänestä, eikä toisinpäin kuten tahdon kuvitella. Friikahdin kerran oikein kunnolla kun suutelin poikaystäväni kanssa kotisohvalla...koko läheisyys tuntui liialta...koko tilanteessa ei ollut muuten mitään erilaista. Oli vaikea yrittää selitellä toiselle, kun en itsekään tiedä mitä tapahtui.
Taidan olla aika sekaisin. En halua tämän suhteen menevän vanhan kaavan mukaisesti. Mitä pitäisi tehdä? Eniten pelkään, että en voi tehdä asialle mitään...että olen vaan niin läheisyyspelkoinen tai tunnekylmä ihminen.
Silloin tällöin tuntuu että koko maailma romahtaisi, alan vainoharhaiseksi että poikaystäväni ei rakasta minua ja itseasiassa MINÄ olen enemmän riippuvainen hänestä, eikä toisinpäin kuten tahdon kuvitella. Friikahdin kerran oikein kunnolla kun suutelin poikaystäväni kanssa kotisohvalla...koko läheisyys tuntui liialta...koko tilanteessa ei ollut muuten mitään erilaista. Oli vaikea yrittää selitellä toiselle, kun en itsekään tiedä mitä tapahtui.
Taidan olla aika sekaisin. En halua tämän suhteen menevän vanhan kaavan mukaisesti. Mitä pitäisi tehdä? Eniten pelkään, että en voi tehdä asialle mitään...että olen vaan niin läheisyyspelkoinen tai tunnekylmä ihminen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sun kannattaisi oikeasti miettiä miltä tuntuu jättäminen toisista, jonkun maailma voi romahtaa todella pahasti ja joku voi jopa tappaa parhaassa tapauksessa itsensä -jos on oikein herkkää laatua.
Vaikutat aika nuorelta, joten olisiko parempi --sopia-- vain kevyemmistä suhteista -ja niitä useampi. Monet nuoret miehet haluavat kyllä kevyempiä suhteita myös, heitä löytyy. Jos muuta haluat voisit tapailla vaan pidempään eka eikä suinpäin suhteisiin..... pidempi aika tarkoittaa aikas pitkiä aikoja. Mutta jos olet alle 25v voit hyvin miettiä muutakin kuin liian vakavaa -eli sopia sopimalla kevyempää varmistaen ettei oo pahaa mieltä.
Älä nyt satuta toisia tahallaan turhaan. Terveisiä myös muille....
Haluat pysyä ilmeisesti tilanteiden herrana (tai siis rouvana tässä tapauksessa :) ), tulet pysymäänkin.... oikealla taktiikalla. Läheisyyden pelon tullessa ota välimatkaa hiukan, ne menee ohi. "Sadistinen tunne" tulee varmaan koston tai voiton tunteesta tai/ja hallinnan tunteesta, totuus taitaa vaan olla ettet oikeasti voita mitään..... Hallintaa ja muut tunteet voi toisella tavalla tehdä, eli hallita omaa mieltänsä erilailla -niin että tietää olevansa elämänsä herra muilla keinoin kommunikoiden tai kommunikoimatta -mutta niin et kaikilla on hyvä.
Dramatiikkaa kun elämäänsä voi hakea muualta, vaikka tietokonepelistä -jos pakko tms :) :)
Näin Psykiatrina voin kertoa että sinua vaivaa sairaus nimeltä "bovine spongiform encephalopathy"
käy niin, että huomaat löytäneesi jotain suurta ja ainutlaatuista. Huomaat hiljaa kykeneväsi rakastamaan, enemmän kuin koskaan. Juuri silloin toinen päättää jättää sinut, syystä tahi toistesta. Tällaisen jälkeen ymmärrät ehkä rakkaudesta, parisuhteesta ja elämästä enemmän. Ja osaat ottaa toisen paljon paremmin huomioon.
Uskon, että nuo sinut "tapasi" ovat järjellä karsittavissa. Silloin kun sinulle tulee tuollainen olo, niin hoet itsellesi ettet tee niin. Sillä hetkellä ajattele sitä rakkautta, mitä toinen tuntee sinua kohtaan.
On mulla kokemusta noista samoista...elämä on aika hankalaa.
siinä vaiheessa kun elämässä sama haitallinen kaava toteutuu jatkuvasti, on hyvä selvitellä asiaa terapeutin kanssa. Siihen johtavat ongelmat kumpuavat jostain syvältä, lapsuudesta ja sen aikaisista kiintymyssuhteista saakka, eikä niitä sellaisina voi hoitaa vain päättämällä järjellä toisin. Senhän tiedät jo, koska tottakai olisit jo lopettanut tuon, jos se olisi vain päätöksestä kiinni! Eikä myöskään ole oikein miehiä kohtaan, että vedät heidät suhteeseen, jossa käyttäydyt huonosti. Sinulla ei ole oikeutta tehdä niin. Eli hoida asia kuntoon ja vasta sitten suhteeseen. Silloin on mahdollisuus onnelliseen loppuun. Tsemppiä! Muista että kaikki ongelmat on hoidettavissa, jos niin haluaa.