Miten luokitellaan kuuluisa "sitoutumiskammo"?
Ja miksi se on niin punainen vaate monille.
Ainakin minusta jokaisella saa olla omat halut ja toiveet millaista suhdetta etsii.
Itse olen niin kiireinen että en millään kykenisi aloittamaan perinteisen kiinteää suhdetta, se olis teoriassakin mahdotonta.
Mutta kyllä sitä sitten joskus kaipaa aikuisen naisen seuraa, juttukaveria ja fyysistäkin läheisyyttä.
Itse olen 40v joten onneksi myös naisia on myös samoin ajattelevia, useimmilla on jo lapset tehtynä, joten ei ole tarvetta alkaa rakentamaan yhteistä kotia.
Tietty mukavaa on jos tuollaisessakin suhteessa ollaan uskollisia.
Eli onko se nyt niin kamalaa olla suhteessa jossa molemmat ovat ja elävät omissa kodeissa, harrastavat omia asioita mutta kun aikaa on niin silloin vietetään yhdessä sitä "laatuaikaa".
Toi malli sopii mulle nyt, ehkä sitä vielä joskus haluaa panna hynttyyt yhteen, tiedä sitä sitten.
En koe olevani mikään sitoutumiskammoinen, se sitoutuminen ei vaan nyt mun elämääni sovi.
Mutta kuten sanotaan, jokainen taplaa tyylillään :)
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Ja miksi se on niin punainen vaate monille.
Ainakin minusta jokaisella saa olla omat halut ja toiveet millaista suhdetta etsii.
Itse olen niin kiireinen että en millään kykenisi aloittamaan perinteisen kiinteää suhdetta, se olis teoriassakin mahdotonta.
Mutta kyllä sitä sitten joskus kaipaa aikuisen naisen seuraa, juttukaveria ja fyysistäkin läheisyyttä.
Itse olen 40v joten onneksi myös naisia on myös samoin ajattelevia, useimmilla on jo lapset tehtynä, joten ei ole tarvetta alkaa rakentamaan yhteistä kotia.
Tietty mukavaa on jos tuollaisessakin suhteessa ollaan uskollisia.
Eli onko se nyt niin kamalaa olla suhteessa jossa molemmat ovat ja elävät omissa kodeissa, harrastavat omia asioita mutta kun aikaa on niin silloin vietetään yhdessä sitä "laatuaikaa".
Toi malli sopii mulle nyt, ehkä sitä vielä joskus haluaa panna hynttyyt yhteen, tiedä sitä sitten.
En koe olevani mikään sitoutumiskammoinen, se sitoutuminen ei vaan nyt mun elämääni sovi.
Mutta kuten sanotaan, jokainen taplaa tyylillään :)
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sitoutumiskammmo on sitä, että ei olla kohdattu sellaista kumppania, jonka kanssa oikeasti haluttaisi todella sitoutua.
Ei ole sitoutumiskammoisia ihmisiä. On vain enemmän tai vähemmän epäsopivia kumppaneita, joita kohtaan ei tunneta vetovoimaa, magnetismia. Kun sitten yhtäkkiä paras mahdollinen (mitä itse voisi ikinä saada) henkilö kävelee vastaan, katoaa monen 'sitoutumiskammo' kuin tuhka tuuleen.
Sitoutumiskammo on omien odotusten vertailua todellisuuteen.
pelkää sitoutua suhteeseen. Vaikka olis tarjolla hyväkin suhde. Usein silloin se sitoutumiskammo iskeekin...kun huomaa että "tossahan se oma kumppani nyt on".
Musta sitoutumiskammo on ikään kuin pieni sielunvamma. Sellanen tunne, ettei pysy oikeasti sitoutumaan. Esim. sitä, että ihminen alkaa suhteeseen, joka ei voi todellisuudessa olla hyvä. Naiset saattaa rakastua esim. alhoholistiin, naimisissaolevaan ihmiseen jne. Silloin kun ei tarvi sitoutua, koska toinen ei alunpitäenkään ollut ikäänkuin "saatavilla" hyvinvoivaan suhteeseen. Tai on tiennyt jo alusta ettei juttu ehkä toimikkaan.
Musta sitoutumiskammo on jotain enemmän joitain muuta kuin pelkkää haluttomuutta sitoutua...en sitten tiedä mitä... :)
Että tällasta tällä kertaa...
1. et halua muuttaa yhteen 2. et halua yhteisiä lapsia (no joo ikäsi ja kumppanisi ikä vetää rajaa tän suhteen) 3. taidat haluta vaan kevyttä tapailemista eli lähinnä ajanviettoa kumppanin kanssa ilman suurempaa lupautumista toiselle. Kerroit että haluat ajanviettämistä yhdessä ja että kummallakin on oma asunto.
Ei tuo voi millään riittää kenellekkään kumppania etsivälle naiselle, loppupeleissä luulen. Ilman sitoutumista on vaikee saada kumppania...toinen tai kumpikaan ei luota yhteiseen tulevaisuuteen tai siihen sitoutumiseen tarpeeksi. Suhde jää pintapuoliseksi. Jompikumpi tuntee sisimmässään kuitenkin, ettei oo toiselle tarpeeksi hyvä, koska toinen ei sitoudu suhteeseen tarpeeksi (eli ei loppupeleissä halua yhteistä kämppää ja kumppanukset tapailee toisiaan periaatteella "ollaan yhdessä niin kauan kun on kivaa". Tosielämään kun mahtuu suruakin ja vaikeita asioida, jolloin rakkaus toiseen usein punnitaan. Naiset on taipuvaisia etsimään miestä, joka pystyy pohjimmiltaan tukemaan ja turvaamaan naistaan tilanteessa kuin tilanteessa.
Sanoitkin, että onko se kauheaa jos on tuollaiset odotukset ja halut suhteelta. Ei varmaankaan koska ihmiset etsivät eri asioita. Knoppi onkin siinä, että osaa etsiä ihmisten joukosta ne itselleen sopivat ihmiset. Eli että sulle ei ehkä sovi parhaiten 3:n lapsen yh-äiti, joka etsii miestä, joka tulee mukaan perheeseen.
Toisin sanoen, sulle vois sopia toinen "sitoutumiskammoinen". Ei tule kiistelyä siitä, kun toinen haluaa kehitellä perheidylliä tms.
Sitä saa mitä tilaa näissä suhde asioissa. Eli jos et sitoudu, on suhun mahdotonta sitoutua.
Toi sun viesti saattoi olla provo, muutta tulipa kirjoteltua aiheesta kuitenki. Hmmm sulle on "teoriassa mahdotonta sitoutua"...ettei vaan sulla kotona odottais lapset ja aviovaimo.
Sivusuhdetta etsivät aviomiehet onkin sit taas asia ihan erikseen...Paras ku niistä pysyy erossa...
Tässäpä oli yksi esimerkki, mistäkö? No, sen varmaan kaikki osaa päätellä :)
Ilmeisesti lukutaito on hieman hukassa mutta tulithan kuitenkin kommentoineeksi, mutta et asiasta.
Ja kuten sanoin, samoin ajattelevia naisia on kohtuullisen paljon että siinäkin meni pieleen sun arvios.
Ja kyse on nimenomaan pintapuolisesta suhteesta, jos verrataan perinteiseen juttuun!! Haloo! :D
Miksi olisin näin kirjoittanut jos mulla olis vaimo ja lapset himassa?? Olet aika tavalla hukassa tarinasi kanssa, mutta kiitos sitä kuitenkin.
puheenvuoro!!! Näin on, nainen tarvitsee myös joskus tukea, ei mekään haluta olla vaan taloudenhoitajia/ äitejä/rakastajia... miestä kyllä tulee tukea ja ymmärtää ongelmissa mutta auta armias jos nainen onkin inhimillinen ja kohtaa jonkun itsestä riippumattoman murheen!!! johan sitä peräpeili vaan vilkkuu kun kaiken pitäisi olla niin kovin vaivatonta... ne miehet jää lopulta yksin, ja en kadehdi sitä tyhjyyttä minkä viimeistään eläkeiässä kohtaa...
Hyvä että olet pohtinut asioita. Olen eronnut ja tällä hetkellä ajattelen asioista samalla tavalla kanssasi. Minusta on järkevää olla muutama eron jälkeinen vuosi yksin, eikä hypätä seuraavaan suhteeseen ennen kuin ero en täysin käsitelty.
Ole vaan rauhassa vaikka "sitoiutumiskammoinen", jos se tekee elämäsi tyytyväiseksi. Pääasia on, että olet avoin ja rehellinen tämän asian suhteen.
AINA olen tämän tehnyt heti selväksi, siis että mitä odotan ja toivon suhteelta, en haluais ketään loukata valehtelemalla.
Joku sanoo heti että ei käy, toinen sanoo että passaa hyvin :)