mikä oikeus

ehkäisyä tai jos haluaa lapsen, kannattaa kattoa että kenen kanssa sen tekee.

Karmeeta luettavaa, toivottavasti heität pihalle sen äijän! Tai teet niinku itestäsi tuntuu parhaalta. Mitäköhän se mies kuvittelee että poliisit vois tehdä tässä asiassa, tuntuu oudolta. Musta nyt sun on tärkeintä pitää huolta itestäsi ja syntymättömästä pienokaisesta, anna miehen tehdä omat mokansa, mutta tiedän että helpommin sanottu kuin tehty! Puhun kokemuksesta, vaikka tilanne oli hieman erilainen. Aloin odottaa esikoistani 16v, aluksi poikaystäväni oli iloinen asiasta. Päästyään armeijasta kaikki kuitenkin muuttui, alkoi häpeämään mua ja mun vatsaani. Petti, joi joka vkl ja oli inhottava. Näin jälkeenpäin ajatellen ihmettelen itseäni, miksen lähteny lätkimään jne. Mut olin niin nuori etten vielä tajunnu. NO, joka tapuksessa jatkettiin, sain toisenkin lapsen tälle miehelle ja elämä alko sujua. Sitten tulin vahingossa raskaaksi ku nuorin lapsi oli 4v. Miehellä ei muuta vaihtoehtoa kuin abortti, ja siihen minä sitten suostuin. Mutta tein niin väärin, olen joutunut sen takia kärsimään tosi paljon. Abortti sotii mun ajatuksia vastaan ku kaikki edellytykset olis ollu pitää vauva. Tiedän kyllä että joskus on tilanteita joissa abortti on paikallaan, mutta itse syytin itseäni kauan sen jälkeen enkä pystyny oikein toistenkaan pikkusia ottamaan syliin. Se ei ole mulle normaalia, koska rakastan lapsia ja varsinkin vauvoja. Silloin kuitenkin mieleen tuli aina oma, pois revitty pikkuiseni... No niin, se siitä. Ole rohkea ja luota omaan vaistoosi ja sydämeesi, uskon että teet oikein! Mutta jos vaan suinkin jaksat, tee miehellesi selväksi ettet siedä sellasta kohtelua. Hae tukea sieltä mistä tiedät sitä saavasi ja neuvolasta ainakin uskoisin että sitä saat, jossei läheisesi sitä anna. Kuulisin mielelläni jatkostasi ja raskautesi edistymisestä, joten vastaa tähän viestiin jos haluat. Olen hengessä mukana!!!

Vaikutat vähän epätasapainoiselta. Onko susta edes äidiksi vielä? Pidätkö sä lapsen vaan jotenkin kostaaksesi miehelle ja selittämällä ja esittämällä kaikille, että se on sen äijän muksu? Eikä se haluaisi tänne syntyä, jos siltä kysyttäisiin. Yksin sä sen joudut kasvattamaan kumminkin. Ei se mies sitä halua syntymisenkään jälkeen. Ja mitä sä edes teet noin vittumaisella kusipää miehellä? Vaihda paikkakuntaa.

samantapainen tilanne itsellä... Päätin pitää ja tehdä lapsen, kohta puolivälissä raskautta. Paskaa tulee niskaan aika paljon, nykyään ei enää puhelimen välityksellä vaan kiertoteitse selän takaa ja kyräilynä sen kavereiden puolelta. Vihaisina katseina jne.
Jos lapsen aikoo tehdä, pitää se tehdä itse lapsen takia, oltiin sitten parisuhteessa eli ei. Ei tunteiden takia toista vanhempaa kohtaan. Nykyajan suhteiden kestävyydestä kun ei ole varmuutta eikä takeita.
Abortti on vaikea ratkaisu, mutta siitä yli pääseminen vie huomattavasti vähemmän aikaa kuin lapsen tekemällä, lapsi on ja pysyy loppuelämän. Tarkoitus ei ole peloitella, päinvastoin. Mieti nyt vain tarkkaan mitä sinä itse oikeasti haluat, yritä olla sen kökön antamatta vaikuttaa tunteisiisi. Sinähän sen kuitenkin loppuikäsi hoidat ja siitä vastuussa olet. Sinun elämäsihän se muuttaa, ei sen toisen jos hän ei kerta sitä halua.
Itse tein ajatusteni selventämiseksi mm. listan, mitä kaikkea haluan vielä elämässä tehdä ja kokea, eikä lapsi estänyt tai huomattavsti vaikeuttanut mitään niistä tekemästä.
Ja rankkaahan se tulee lapsen kanssa yksin olemaan, mutta kannattaa muistaa myös se, että koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Tiedä vaikka Oikean Miehen, eikä tuollaista jänishousua :D Eikä se lapsi iankaiken pieni ole, elämä helpottuu vuosien ja kasvun myötä.

Tsemppiä!