Puolituttu mies joka oli ohimennen vilkuillut minua, istahti kuppilassa viereiseen pöytään kaverinsa kanssa. Kuinka ollakaan, tämä kaveri sai minulta jauhot suuhun ja polvet tutisemaan alle kolmen sekunnin - jos ei olekaan rakkautta ensisilmäyksellä niin ihastuminen kyllä onnistuu salamannopeasti.
Muutama sana siinä vaihdettiinkin, mutta jouduin lähtemään pois.
Muutaman päivän päästä näin molemmat taas, mutta tämä ihastus muutaman pitkän katseen jälkeen lähti (oli muille kuljettajana) ilman että puhuttiin mitään, mutta tämä puolituttu jäi iltaa istumaan. Hakeutui seuraani vaikka vaihdoin paikkaa pariin otteeseen, ja alkuunsa kerroin että iskin silmäni hänen kaveriinsa. Kyselinkin hänestä, tein täysin selväksi kuka kiinnostukseni kohde on. Jossain vaiheessa tämä tuttava (on muuten ukkomies) kävikin jo tosi tuttavalliseksi, istu kyljessä kiini, silitteli selkää, puoliväkisin saatteli taksilla kotiin ja rapukäytävään asti, aivan kuin ei olisi kuullut sanaakaan mitä hänen kaveristaan oli puhunut... Käännytin käytävästä hänet kotimatkalle, siihen vedoten että varatun miehen kanssa en missään tapauksessa alkaisi muutenkaan mihinkään..
Meni pari viikkoa ja palasin samaan kuppilaan sinä toivossa että näkisin ihastukseni. Enpä nähnyt, mutta tämä ukkomies oli kyllä. Onneksi vaimonsakin oli paikalla joten jätti lähestymisyrityksensä vain vetoaviin katseisiin, kerran kävi rutistamassa olkapäästä kun vaimo oli veskissä. Kuinka ollakaan, satuttiin samaan taksijonoon ja kun samalla suunnalla asutaan, jaettiin kyyti. Kummallista, mutta kehtasi siinä vaimon nenän edessä pyytää minua jatkoille. Vaimo kohteliaisuuttaan ja tietämättömyyttään pyysi myös... En tietenkään mennyt!
Nyt sitten ajattelin tekeväni fiksusti: Lähetin tälle ukkomiehelle eilen tekstiviestin, jossa kysyin neuvoa miten saisin tämän hänen kaverinsa kiinni, kun edelleen olisin kiinostunut mutta häneen ei näemmä sattumalta törmää... Samalla kysyin myös, onko hänellä jotain tietoa, esim. onko kaveri varattu tms. syytä että minun ei kannattaisi edes ottaa yhteyttä ja nolata itseäni. Ajattelin että näin saan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Teen ukkomiehelle selväksi että olen tosiaan toiseen ihastunut ja häneen suhtaudun kaverillisesti, plus että saisin tästä ihastuksesta jotain tietoa... Mutta, eipä vastannut viestin.
Kysymys kuuluu: Mokasinko? Mitäköhän siellä nyt mielessä liikkuu???
Vaihtoehtoja on muutama:
- Joko kysyi kaveriltaan lupaa antaa puhelinnumero minulle ja tämä kielsi
- Loukkaantui minulle (?? olin kyllä rehellinen alusta asti)
- Suuttui ja puhuu jotain pahaa minusta kaverilleen selkäni takana
- Tomitti numeroni kaverilleen ja tämä joko ottaa itse yhteyttä minuun - tai ei ota. Olisiko voinut paljastaa ihastukselleni että on itse "vongannut" minua ja tämä siksi nyt ei haluaisi? Onko miehet niin lojaaleja toisilleen??
Häiritsee nyt kun en tiedä yhtään elääkö tilanne jotenkin tietämättäni... Toista lähentymisyritystäkään kun en nyt oikein voi tehdä, odottaa vain. Muutenkin kun olen epävarma, oliko se ihastus ollenkaan molemminpuolista...
Muutama sana siinä vaihdettiinkin, mutta jouduin lähtemään pois.
Muutaman päivän päästä näin molemmat taas, mutta tämä ihastus muutaman pitkän katseen jälkeen lähti (oli muille kuljettajana) ilman että puhuttiin mitään, mutta tämä puolituttu jäi iltaa istumaan. Hakeutui seuraani vaikka vaihdoin paikkaa pariin otteeseen, ja alkuunsa kerroin että iskin silmäni hänen kaveriinsa. Kyselinkin hänestä, tein täysin selväksi kuka kiinnostukseni kohde on. Jossain vaiheessa tämä tuttava (on muuten ukkomies) kävikin jo tosi tuttavalliseksi, istu kyljessä kiini, silitteli selkää, puoliväkisin saatteli taksilla kotiin ja rapukäytävään asti, aivan kuin ei olisi kuullut sanaakaan mitä hänen kaveristaan oli puhunut... Käännytin käytävästä hänet kotimatkalle, siihen vedoten että varatun miehen kanssa en missään tapauksessa alkaisi muutenkaan mihinkään..
Meni pari viikkoa ja palasin samaan kuppilaan sinä toivossa että näkisin ihastukseni. Enpä nähnyt, mutta tämä ukkomies oli kyllä. Onneksi vaimonsakin oli paikalla joten jätti lähestymisyrityksensä vain vetoaviin katseisiin, kerran kävi rutistamassa olkapäästä kun vaimo oli veskissä. Kuinka ollakaan, satuttiin samaan taksijonoon ja kun samalla suunnalla asutaan, jaettiin kyyti. Kummallista, mutta kehtasi siinä vaimon nenän edessä pyytää minua jatkoille. Vaimo kohteliaisuuttaan ja tietämättömyyttään pyysi myös... En tietenkään mennyt!
Nyt sitten ajattelin tekeväni fiksusti: Lähetin tälle ukkomiehelle eilen tekstiviestin, jossa kysyin neuvoa miten saisin tämän hänen kaverinsa kiinni, kun edelleen olisin kiinostunut mutta häneen ei näemmä sattumalta törmää... Samalla kysyin myös, onko hänellä jotain tietoa, esim. onko kaveri varattu tms. syytä että minun ei kannattaisi edes ottaa yhteyttä ja nolata itseäni. Ajattelin että näin saan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Teen ukkomiehelle selväksi että olen tosiaan toiseen ihastunut ja häneen suhtaudun kaverillisesti, plus että saisin tästä ihastuksesta jotain tietoa... Mutta, eipä vastannut viestin.
Kysymys kuuluu: Mokasinko? Mitäköhän siellä nyt mielessä liikkuu???
Vaihtoehtoja on muutama:
- Joko kysyi kaveriltaan lupaa antaa puhelinnumero minulle ja tämä kielsi
- Loukkaantui minulle (?? olin kyllä rehellinen alusta asti)
- Suuttui ja puhuu jotain pahaa minusta kaverilleen selkäni takana
- Tomitti numeroni kaverilleen ja tämä joko ottaa itse yhteyttä minuun - tai ei ota. Olisiko voinut paljastaa ihastukselleni että on itse "vongannut" minua ja tämä siksi nyt ei haluaisi? Onko miehet niin lojaaleja toisilleen??
Häiritsee nyt kun en tiedä yhtään elääkö tilanne jotenkin tietämättäni... Toista lähentymisyritystäkään kun en nyt oikein voi tehdä, odottaa vain. Muutenkin kun olen epävarma, oliko se ihastus ollenkaan molemminpuolista...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sitähän ei tiedä vanha erkkikään miten tämä ukkomies asian hoitaa. Mutta missään tapauksessa et mokannut, itseäni ainakin hivelisi mukavasti jos joku näkisi noin paljon vaivaa yhteyden saamiseen. Toivotaan että se ukko vie viestin eteenpäin. Peukkuja!
Bru-no