Erosin puolitoista vuotta sitten. Sen siliän tien katosivat vähäiset ystävätkin. Sinnittelen omassa yksinäisyydessäni ja olen vihdoin päässyt asioiden kanssa tasapainoon. Katkeruus on hävinnyt ja olen ihan tyytyväinen omaan elämääni ja itseeni.
Mistä löytäisin ELÄMÄN ? Ja uuden parisuhteen ?
Vuorotyö tehokkaasti estää harrastuksen aloittamisen, joka vaatii olemaan tietyssä paikassa tiettyyn aikaan viikosta.
Työkaverit ovat kaupassa käynnin lisäksi lähestulkoon ainoa sosiaalinen kontakti nykyään. Naisvaltaisella alalla työtä tehdessä ei saumaa tavata kiinnostavia miehiä :(
Nettitreffeily maistuu jo puulta, ei mun juttu.
Joten kertokaapa ihmeessä mitä mun pitäisi oikein tehdä parantaakseni sosiaalista elämääni ? Omat keinot ja neuvot loppuivat !
Mistä löytäisin ELÄMÄN ? Ja uuden parisuhteen ?
Vuorotyö tehokkaasti estää harrastuksen aloittamisen, joka vaatii olemaan tietyssä paikassa tiettyyn aikaan viikosta.
Työkaverit ovat kaupassa käynnin lisäksi lähestulkoon ainoa sosiaalinen kontakti nykyään. Naisvaltaisella alalla työtä tehdessä ei saumaa tavata kiinnostavia miehiä :(
Nettitreffeily maistuu jo puulta, ei mun juttu.
Joten kertokaapa ihmeessä mitä mun pitäisi oikein tehdä parantaakseni sosiaalista elämääni ? Omat keinot ja neuvot loppuivat !
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lukiessani kirjoitustasi huomasin samoja ajatuksia ajattelevani.
Vaikka vuorotyö minulla onkin vain iltavuoroja, tuntuu, että työ ja koti ovat ainoa elämä mitä on. Parisuhdetta en ole voinut perustaa, kaikki ovat aluksi kiinnostuneet vaan myöhemmin aina se mutta......
Aikoinaan sain suhteessa kuulla liikaa valheita ja pettymyksen katkeria kouluja tuta sain vaan aika parantaa haavat ja mielelläni jonkun oman kullan kanssa kävisin kohti tulevaisuutta.
Kaveritkin ovat jo perheellistyneet ja sosiaalinen kanssakäyminen on satunnaisten puhelinsoittojen päässä, ei muka kerkee perheeltään edes kahville.
Elämä pitäisi uusi ostaa sellainen vaan minkäs teet kun missään ei ole uutta elämää vastaan tullut.
Olisi mukava enemmänkin vaihtaa ajatuksia, vaikka yksityisesti.
hei !
olipas jotenkin lohdullista lukea sun kirjoitus. Mielelläni vaihtaisin ajatuksia kanssasi !
laitappa meiliä osotteeseen [email protected]
Luin että "heppiä kiitos"..
Tutun kuulosta,erotuksella työ missä ei tapaa edes sitä vähästäkään sosiaalista kontaktia.
Riittävän kauan yksinään niin kyllähän sitä asiat menee omalla painolla eteenpäin,mutta sen elämän hankkiminen sitten vaikeampaa...
Kuten myöskin ajatuksia vaihtaisi mielellään...?
laita m76 ihmeessä mailia tulemaan !
Itsellä kävi lähes sama aikoinaan. Sosiaalinen piiri muuttui kerralla. Enää ei ollutkaan mitään tekemistä tai menoja edes viikonloppuisin.
Edelleen olen sitä elämää etsimässä. Ja olisin myös kiinnostunut kuulemaan mistä löytyy.
katso profail jyrä60>> mailaa [email protected]
Moi! Itse oon ollut sinkkuna yli 3 vuotta ja voin sanoa, että minunkin elämä muuttui aika radikaalisti siinä vaiheessa, kun ero tuli. Muutamia vanhoja ystäviä (perheellisiä muilla paikkakunnilla asuvia) on edelleen olemassa, mutta muuten sosiaalinen elämä muuttui kerta heitolla. Onneksi olen jotain uusia ystäviäkin saanut, vaikkakin yksinäisyys vaivaa minua aika usein. Pidän itseäni melko sosiaalisena ihmisenä, joten yksinäisyys tuntuu minusta erityisen pahalta. Mutta mielelläni vaihtaisin ajatuksia kanssasi, myös muiden vastaavassa tilanteessa olevien kanssa. Eihän sitä tiedä, vaikka tätä kautta saisi puhtia omaan sosiaaliseen elämää :)
laitappa sinäkin vaan mailia tulemaan Neiti Kevät !