Kunpa tässä on ollu juttuja tosta asiasta että saako nainen olla aloitteellinen vai ei niin kirjoitan oman kommenttini. Kyllä mun mielestä nainen saa olla aloitteellinen, osittain se on hyvä asia, kunhan siihen ei liity muita huonoja asioita. Yhdestä naisesta tulee heti mieleen että se pomottaa liikaa, on ylimääräilevä. Tällöin esim. kysyy että haluaako mies nähdä joku kerta ja sit kuitenkin itse myöhemmin muuttaa suunnitelmia vaikka mies ois jo alunperinkin myöntynyt ehdotukselle. Toi liika määräileminen ei varmaan ole niin harvinaista jos nainen on norminaikkosta aloitteellisempi...Se sama esimerkkini sit ei niin välitä vastailla viesteihinkään. Ei ole kiva tietää että naisella on vain avaimet yhteydenpitoon ja näkemiseen.
Itse reagoin moisiin pomottaviin naisiin, mikäli ne on mielestäni viehättäviä, jääräpäisemmin kuin muihin naisiin. Tekee mieli väittää vaikka aurinkoa kuuksi, jos toisella on tapana tapana olla aika määräilevä ja jyrätä mielipiteillään Kaipa siinä on jotain haastettakin joo ja tulee sitten yritettyä vaikka väkisin näyttää kyseiselle naisella kaapin paikan ja yrittää ottaa sit kontrollia enemmän ettei jää täysen jyrän alle :)
Itse reagoin moisiin pomottaviin naisiin, mikäli ne on mielestäni viehättäviä, jääräpäisemmin kuin muihin naisiin. Tekee mieli väittää vaikka aurinkoa kuuksi, jos toisella on tapana tapana olla aika määräilevä ja jyrätä mielipiteillään Kaipa siinä on jotain haastettakin joo ja tulee sitten yritettyä vaikka väkisin näyttää kyseiselle naisella kaapin paikan ja yrittää ottaa sit kontrollia enemmän ettei jää täysen jyrän alle :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mietin tuota myös. Ihan sama pelko, paitsi että olen nainen. Mutta ehkä enemmän siinä nostaa päätään se, että osaako itse yleensäkään pitää puoliaan. Tuo pomottaminen olisi muuten aivan turha pelko, jos aina tietäisi, että voisi pitää puolensa. Siinä on pieni itseluottamuksen viilauksen paikka.
Eli eihän toista voi muuttaa, mutta omaa itseänsä voi miettiä.
Eikä voi olla niin, että käytännössä naisella tai miehelläkään vain olisi "avaimet" yhteydenpitoon ja näkemiseen. Itse siinä tekee itselleen eniten hallaa, jos haluaa uskoa niin. Minäkin uskon omalta osalta tavallaan, että vain mies voisi päättää siitä.
Miksihän suhteista sinkut yleensä pelkäävät, että se on jommankumman "yritys, jossa on pomo". Koko lähtökohta on vähän väärä. Kummankaan ei tarvitse muuttua, eikä luonnetta voi muuttaa, mutta pitää oppia elämään yhdessä, muuten se ei ole suhde. Joku ihminen ja sen persoonallisuus ei pitäisi sulkea toista pois tietenkään, suhteeseen tarvitaan kaksi. Jos lähtökohtatilanne on vähän karvat pystyssä puolustautuva, että sähän et muuten mua sitten pomottele, niin huonolta näyttää. Monesti sinkut unohtaa sen, että suhteessa välitetään toisen tunteista niinkuin omistaankin. Ja kun itse ei ole ketään kenen tunteista välittää, niin se unohtuu sitten toisinkin päin.
sitä tarkoitin, että unohtuu se, että joku voisi tarkoittaa itselle hyvää, eikä pyri pomottelemaan tai yhtään millään muulla tavallakaan satuttamaan.
Jos sitä etukäteen pelkää, niin varmaan jotenkin kuitenkin varoo suhteita niin kauan, kun itse ei ole valmis siihen.
Kerronpa teille tietämättömille millainen unelmanainen olen. Olen aloitteellinen mutta en tipan vertaa hyökkäävä enkä pomottava. Aloitteellisuudella tarkoitan että tietää mitä itse haluaa. Monessa asiassa elämässäni en tiedä mitä haluan. Mutta miehissä sen tiedän millaisen haluan. Silloin en pidä vakkaani kannen alla vaan annan ilmi että minua voi ja saa lähestyä. Olen passiivisella tavalla aktiivinen.
aloitteellisuus ja pomottaminen aika eri asioita. en pysty ottamaan pomottavilta ihmisilta käskyjä. sinkkuushan on oman elämän hallintaa ja sitä ei kenenkään takia kannata menettää, eli kannattaa vissiin katella kenen kanssa alkaa seukkailee. mun mielestä tälläinen "pomottaminen" on toisen ihmisen aliarvioimista ja samalle itsensä yliarvioimista, koska joka ihmiselle löytyy sata parempaa vaihtoehtoa.
Sinkkuus oman elämäs hallintaa? Mikä harhakuva sinulla on elämäs hallinnasta. Mitä seurustelu sinulle on? Toisen asunnon ja rahojen varastamista ilmeisesti. Mielestäni sinä suhtaudut ihmisiin aliarvioivasti. Olet sitä mieltä että kukaan ei ole sinulle kyllin hyvä.
no mitä muuta sinkkuus sitten on? voi mennä ja tulla ku haluaa, voi vedätellä, kikkailla, säätää vailla pienintäkään kiinnostusta. seurustelu ei ole oman elämän hallintaa, se on sitä vähimmässä määrin. itseni kannalta katsottuna seurustelu olisi aikamoista oman elämän luovuttamista ja valmistautumista vanhuuteen, sitten vasta seurustelen kun asioilla ei ole enään mitään väliä. makuasia, älä hiilly.