Myönnän, mulla on menny tähänastinen elämä aikamoisen perseelleen ihmissuhderintamalla. Syitä olen miettiny ja olen myöskin konkreettisesti tehny asioille jotain, jotta onni vihdoin kääntyisi ja mäkin löytäisin miehen. Nyt vaan on ruvennu mietityttämään, että miten voi olla mahdollista, että mä olen edelleen näillä eväillä sinkku... (enkä muuten ole ainoa, joka sitä on ihmetelly). Meinaan vaan, kun kaiken maailman Leena Harkimot ja Matti Vanhaset löytävät tosta noin vaan itselleen uuden rakkauden, ja mä en ole vielä löytäny sitä ensimmäistäkään, vaikka ikääkin on jo pikkuisen päälle neljännesvuosisata. Hyviä yrityksiä on kyllä ollut, mutta... Eikä tarvi olla edes mikään julkkis, tavalliset pulliaisetkin kerkeävät vaihtaa kumppania jo 5 kertaa siinä ajassa kun mä en ole vielä edes löytäny ketään oikeasti oman tyyppistä ja potentiaalista ehdokasta. Sitten ympärilläkin kaikki vaan liikkuu käsi kädessä, tutustuu tosta noin vaan naps! uusiin oman tyyppisiinsä ja samalla tavoin ajatteleviin kumppaniehdokkaisiin, kun samaan aikaan mä mietin että miksi mä niin harvoin edes tutustun kehenkään, paitsi sellaisiin täysin päinvastaisella elämäntyylillä ja ajatusmaailmalla varustettuihin hemmoihin, mut en tiedä laskentaanko sitä... Siitäkin huolimatta, vaikka elän ihan normaalia elämää, käyn töissä, viihteellä, harrastuksissa, ihmisten ilmoilla... Oon miettiny, pitäiskö tässä ruveta harrastamaan käänteistä psykologiaa, eli koska nyt olen hoikka, pukeudun siististi, olen sellainen "kunnon tyttö" eli viinaa juon vähän ja polta en lainkaan, käyn kunniallisesti töissä, olen ystävällinen muille ihmisille ym., niin jospa lihottaisin itteeni sellaset 10 kg, lopettaisin liikunnan ja alkasin pukeutua johonkin telttoihin ja käyttäytyä vähän rajummin, niin löytyisköhän se oikeasti omantyyppinen mies silloin. Noiden em. mainittujen lisäksi mua on kehuttu mukavaksi, rennoksi ja avoimeksi (hymyilen paljon ja olen sosiaalinen), ja nykyään saan helposti miehistä kavereita ja usein miehet viihtyy mun kanssa. Mutta onkelma on siinä, että ne miehet jotka mun kanssa kaverina viihtyy on poikkeuksetta varattuja tai sitten niiiin erilaisia, että kaverisuhde ja satunnainen yhdessä puuhailu onnistuu, mutta parisuhteessa ei kestettäis varmaan viikkoakaan...
Eli eli... Ihan mielenkiinnosta oisin kysynyt miehiltä, että mitähän mun pitäisi vielä tehdä että herättäisin teidän omankaltaisteni miesten kiinnostuksen? Mikä teille on naisessa tärkeää ja mihin kiinnitätte aluksi eniten huomiota? Entä mitkä on ne pahimmat mokat, mitä esim. ekoilla treffeillä nainen voi tehdä?
Niin, ja täydellisyyden tavoittelun olen heittänyt mäkeen jo kauan aikaa sitten, mutta sen kyllä vaadin, että vähintään molemminpuolista ihastusta pitäis olla ilmassa, jos parisuhteeseen lähden. Molemminpuolinen rakastuminen ja myöhemmin rakkaus ois jotain aivan mieletöntä, mutta en tiedä onko siinäkin puolet liikaa vaadittu...? Toisaalta, oon iloinen, että pyörii ees noita täysin erilaisia miehiä ja varattuja ympärillä , ettei ihan ilman mieskontakteja tarvi sentäs olla. Mut oishan se kivaa, jos löytyis mullekkin jotain enemmän, ja ihan vieläpä rehellisesti vapailta markkinoilta... :)
Eli eli... Ihan mielenkiinnosta oisin kysynyt miehiltä, että mitähän mun pitäisi vielä tehdä että herättäisin teidän omankaltaisteni miesten kiinnostuksen? Mikä teille on naisessa tärkeää ja mihin kiinnitätte aluksi eniten huomiota? Entä mitkä on ne pahimmat mokat, mitä esim. ekoilla treffeillä nainen voi tehdä?
Niin, ja täydellisyyden tavoittelun olen heittänyt mäkeen jo kauan aikaa sitten, mutta sen kyllä vaadin, että vähintään molemminpuolista ihastusta pitäis olla ilmassa, jos parisuhteeseen lähden. Molemminpuolinen rakastuminen ja myöhemmin rakkaus ois jotain aivan mieletöntä, mutta en tiedä onko siinäkin puolet liikaa vaadittu...? Toisaalta, oon iloinen, että pyörii ees noita täysin erilaisia miehiä ja varattuja ympärillä , ettei ihan ilman mieskontakteja tarvi sentäs olla. Mut oishan se kivaa, jos löytyis mullekkin jotain enemmän, ja ihan vieläpä rehellisesti vapailta markkinoilta... :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sanomaa:Kun asettaa tähtäimen tarpeeksi alas ei
jää koskaan ilman.
Se on suosittu konsti:
madalla rimaa, niin alkaa löytyä.
jopa ministeri Karpela harrastaa sitä.
Tuo kysymys jäi päällimmäiseksi viestistäsi. Jos nimittäin löydät vain mielestäsi täysin erilaisia ihmisiä, ovat harrastuksesi ja ajatusmaailmasi joko jotakin täysin suomalaisista poikkeavaa tai sitten määrittelet erilaisen melko tiukasti.
Enhän tietenkään voi tietää, millainen olet ja niin edespäin - vaikutat tosin tekstin perusteella varsin hyvältä tyypiltä - joten en voi kertoa, mikä "omanlaistesi" miesten kiinnostuksen herättää, mutta yleisesti ottaen kannattaa ottaa vain rauhassa, antaa miehelle aikaa herätellä kiinnostustaan. Epävarmoja miehetkin usein on eikä halua rynnätä suin päin epäonnistuvaan suhteeseen, varsinkin jos sellaisia kokemuksia on takana.
Mistä löytää samankaltainen?
mieti millaisesta miehestä pidät,
mitä hän tekee, missä käy.
Jos miehen pitää olla arvoiltaan, harrastuksiltaan jne samanlainen kuin sinä
niin sellainen löytyy läheltä,
hän käy samloissa paikoissa kuin sinä.
Ehkäpä olet kriittisempi (komparatiivi, koska ei voi käyttää välttämättä sanaa "liian"). Tuskin kukaan törmäilee ihan aikuisten oikeesti joka nurkassa itselleen sopivaan mieheen / naiseen, mutta toiset osaa ottaa sen "melkein sopimisen" sopimiseks, kun toinen ottaa sen erilaisuutena.
Välillä on ihan hyvä alentaa omia vaatimuksiaan ja ajatella onko sellaista unelmaprinssiä edes olemassa, mutta tuollainen kriittisyyskään ei varmasti ole huono asia nykypäivänä, kun uutta suhdetta voi verrata vasta hankittuun tietokoneeseen; täynnä kalliita High-End komponentteja, mutta vuoden päästä keskitason kone, jonka saa viidesosalla alkuperäisestä hankintahinnasta.
Toinen syy on se, että kyllähän ne kivat ja sopivat ihmiset yleensä on varattuja, jotain vikaahan niissä on, jos ne vapaana juoksee.
Kolmas syy on se, että olet vain itse sellainen outous, että kaltaisesi on suljetulla osastolla tai friikkigalleriassa.
Kukapa sitä tietää, mutta ainakaan liialla stressaamisella et saa muuta kuin näppylöitä.
Mä olen mukava nuori mies! =)
Pistä mailia tuleen niin katotaan oletko sä saman luontoinen. Toki olen myös komea ja harrastan urheilua. =)
[email protected]
Kerkesit ensin :)
Laita vaikka mailia niin katsotaan mitä asialle voidaan tehdä ;)
Tietysti herää ensimmäisenä kysymys liittyen kommenttiisi:
tavalliset pulliaisetkin kerkeävät vaihtaa kumppania jo 5 kertaa siinä ajassa kun mä en ole vielä edes löytäny ketään oikeasti oman tyyppistä
Maillainen mies sitten mahtaa olla tämä sinun tyyppinen mies?
Mainitset kyllä:
olen sellainen "kunnon tyttö" eli viinaa juon vähän ja polta en lainkaan, käyn kunniallisesti töissä, olen ystävällinen muille ihmisille ym.
Jos et siis ole sellainen tavallinen pulliainen niin millainen sinä olet? Koska mainitsemasi kuvaus on kyllä täysin tavallisen pulliaisen profiili...
No joo, siis tavallinenhan mäkin olen, kuten on tullut jo tuossa esille useampaan otteeseen. Lausevalinta oli ehkä vähän huono, sori... ;) Mutta siis ideana oli se, että kun mä(kin) olen tavallinen, niin miksi mä en löydä sopivaa miestä kun kaikki muutkin tavikset löytää...? Siis sellaista, joka ois mun tyylinen (pitkä, urheilullinen, siisti, mukava, jotain kouluja käyny, huumorintajuinen, rento, ei polta, ei juo hirveesti). Niin että alkuperäisen viestin ideana oli kysyä teiltä miehiltä, miten mä löytäisin itteni kaltaisen miehen, kun toistaiseksi tunnun vetävän magneetin lailla puoleeni just niitä muita kun itteni kaltaisia tai sit varattuja. Kun mä vaan jostain syystä en pysty ihastumaan rakastumisesta puhumattakaan sellaiseen mieheen, joka on valovuosien päässä musta kaikin puolin, ja edes se epäkohta mulle suotakoon... :)
Että en ole niin pitkä (180cm), siisti kyllä, jotain koulujakin käyny, huumorintajua on mutta kaikki ei aina ymmärrä ;), valitettavasti poltan vielä toistaiseksi, rento tilanteen tullen ja vähemmän rento jos tarvetta, enkä juo hirveästi(usein kyllä liikenteessä, mutta viihdyn paremmin selvinpäin myös baaressa, tanssiminen on kivaa :), arvotkin minulla on kohdallaan.
Mutta kysyit mistä kuvaamiasi henkilöitä löytyy... Hmmmm.... Kijasta, kauppa, baari, konsertit, työpaikat, harrastustoiminta jne... paikkoja on vaikka kuinka paljon kun vain pitää silmät auki.
Ex tyttöystäväni tuli vastaan rappukäytävässä...
No tohon ylläolevan viestiin voisin sanoa, että en tosiaankaan ole mikään silmiinpistävän poikkeava, ihan tavallinen suomalainen nainen. Lenkkitossuja kulutan ja salilla hikoilen sekä retkeiluhenkistä liikuntaa harrastan ehkä keskivertotavista enemmän, ja jos fyysisistä ulottuvuuksista puhutaan, niin tänä päivänä niin yleisiä mahamakkaroita ja hyllyvää takapuolta en omista. Mutta siihempä ne erilaisuudet sitten jääkin, enkä ole huomannut herättäväni liiemmin negatiivisia tunteita ympäristössäni.
Sitten vielä nimimerkille Squiq sanoisin, että samankaltaisuus tarkoittaa mulle sitä, että minä ja mies ajattelemme asioista suurin piirtein samalla tavalla, elämänarvomme ja elämäntyylimme ovat suurinpiirtein samanlaiset, ja ennen kaikkea ymmärrämme toisiamme niin hyvin, ettei tekemisiään tai menemisiään tarvi jatkuvasti perustella toiselle vain siksi, kun toinen ei ole yhtään mukana. Ylipäätään että katselemme maailmaa suurinpiirtein samanlaisesta näkövinkkelistä, ettei tarvi jatkuvasti riidellä ja vääntää kättä sen takia, kun toinen ei ymmärrä miksi toinen toimii juuri tietyllä tavalla. Yhdestä naistenlehdestä luin tässä taannoin nyrkkeilijä Eva Wahlströmin haastattelun, ja hän kommentoi suhdettaan Jani Juntuseen jotenkin seuraavasti: "me ruokaillaan samalla tavoin, urheillaan samalla lailla, meillä on samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat ja toiveet, me eletään samanlaisen elämänrytmin mukaan". Siinä on mun mielestä tiivistetysti kaikki se, mitä itsekin haluaisin omalta suhteeltani. Tietty mieltymyksiä on erilaisia, mut ite jostain syystä viehätyn samankaltaisuudesta. Ja sanottakoon vielä, että kyllä mielestäni myös erilaisuuksia voi ja pitääkin olla, sehän on vaan piristävää jos molemmilla on myös omia juttuja joihin sitten voi vaikka toisen kautta tutustua itsekin. Mutta noissa isoimmissa elämän asioissa (arvomaailma, elämäntyyli jne.) täytyy kyllä löytyä riittävästi samankaltaisuutta, muuten suhde ei ainakaan omalla kohdallani toimi.
täysin tiedostamattomasti ihastutkin itse vain miehiin, jotka ovat saavuttamattomia?
Luettuani alkuperäisen viestisi ja välikommenttisi, minusta tuntuu, että itsesi kaltaisia miehiä on kuitenkin aika paljon, myöskin vapaana olevia.
Kuule hei. Sulla ei voi olla realistista kuvaa miehistä koska et ole koskaan seurustellut etkä ikävä kyllä edes tiedä millainen mies sinusta pitää ellet koskaan olet seurustellut. Sitä on vähän kuin tyhjän päällä, tiedän tunteen. Ei tiedä kelle kelpaa, kelpaako kenellekään, onko mua varten edes ketään.
Mutta usko tai älä, että on. Sun pitää vaan olla rehellinen itsellesi, olla sellainen kuin olet. Et ala muuttamaan itseäsi. Pidä harrastuksesi, luonteesi, mielenkiinnon kohteesi. Pidä itsestäsi huolta. Kyllä se sieltä tulee ja kyllä sen vaan tietää kun on se oikea. Kuuluu että naks. Vähän kuin, ja se on menoa sitten.
Mutta muista ensin rakastaa itseäsi ja toteuttaa itseäsi, niin sun on helpompi sitten vastaanottaa rakkautta.
älä uskottele ikuisesti itsellesi sitä, että kun elän niin tai näin, niin se oikea löytyy. Siinä lataat itsellesi joka päivä lisää dynamiittia siihen pettymykseen, mikä voi kuitenkin jossain vaiheessa räjähtää silmille. Koita elää itseäsi varten, vaikka se vaikeaa onkin joskus. On helpompi elää ajattelematta asiaa, kuin se, että ajattelee sitä ja pettyy niin murskaavasti sitten jossakin vaiheessa. Ei kukaan voi luvata tosissaan kenellekkään että joku saisi kumppanin, ei koskaan. Sitä voi korkeintaan toivoa!
Ajatelkaa kaksi kertaa ennenkuin lupailette tosissaan turhia. Jos vuosikausia valaa itseensä luottamusta ja uskoa turhaan, kuka tietää mihin se johtaa. Ei ainakaan onnelliseen elämään, jos käykin niin, ettei ketään tule. Ei se ole yhtään sanottu että olisi joku. Niin liian paljon on niitä joilla ei ole koskaan ketään. Ne voivat sanoa tietävänsä, kelle on tullut se oikea. Silti tässä elämässä on paljon niitä, joille ei ole ketään. Parempi on, ettei odota liikaa ja koittaa elää onnellisena, kuin että onnellisena odottelee ja sitten pettyy kuitenkin.
Varsinkin mitä kauemmin kestää sitä heikommaksi mahdollisuudet koko ajan muuttuvat.
Siis olen todellakin seurustellut, ja lyhyempiäkin juttuja on ollut, että en mä mikään nunna ole ;) Ja vaikkei mulla nyt mitään sataa yritystä olekkaan takana, niin sen verran kokemusta on että tiedän tasan tarkkaan mitä haluan. Pystyn sanomaan jo melkein ensisilmäyksellä, onko mies lainkaan sellainen mikä vois oikeesti kolahtaa, ja parien, kolmien treffien jälkeen tiedän varmasti, haluanko jatkaa tuttavuuden tekemistä syvemmällekin. En toki lemppaa ketään heti vaan haluan tutustua potentiaaliselta tuntuvaan mieheen ensin ihmisenä hiukan enemmän, mutta "pelisilmä" on muutaman läheltä liipanneen ja joidenkin väärien valintojen kautta kehittynyt näissä asioissa sen verran, että ei oikeesti tarvi enää harjotella vaan tietää lähestulkoon heti, onko mahiksia ihastumiseen vai eikö ole. Ja vaarallisen hyvin noi etukäteistuntemukset ja vaistot on toistaiseksi pitäny paikkansa.
Ja kyllä mä tiedän, että en mä tästä itteeni muutetuksi saa, ainakaan näitä isompia juttuja. Enkä itse asiassa haluaisikaan, se oli vaan sellainen heitto :) Ja olen ruvennut vähitellen hyväksymään senkin tosiasian, että oikeasti voi käydä niinkin ettei mulle edes ole olemassa paria. Sehän selittäisi sen, miksi aina menee metsään, ja monet muutkin asiat...
Olet varmaankin näyttävännäköinen ilmestys ja varsin moni mies säikähtää semmoista. Itsekin joskus nuoremapana yöelämässä nuokkujana tulin huomanneeksi oivan sauman lähestyä (tälläisena "eierityisenkomeana mutta hieman kuitenkin") noita näyttävämpiä naisia, kun ne tuntuivat jäävää täyisn ansiottamaan paitsioon monen miehen taholta. Meillä täällä härmälässä häikäisievä ilmestys ei enää ole etu, vaan vierastuttava tekijä.
Pidä kuosisi ja äläkä anna periksi.
Ja hyviä vinkkejä on tullut! Olen myös itse tullut siihen johtopäätökseen, että kun elelee omana itsenään ja ottaa toiset huomioon, niin kyllä se sieltä tulee jonain kauniina päivänä :)
Tsemppiä sinulle!
Mitäs olet niin ällö ja ruma! Sitten kun luonnekin on ihan pepusta ja kriteeritkin liian korkeat.
et voi muuta tehä ku jatkaa niinkus ennenkin...sori vaan :)
jos lähet ittees muuttamaan,ni saat vaan jonkun muun ihastumaan sinuun,sellaisena jota et halua ees olla...(kuulostaa ainakin fiksulta) :)
toisille kai riittää se,että joku yleensä ihastuu ja siitä vaan kokeilemaan josko homma toimeis..tai sais sen toisen puoliskon muutettua itellensä sopivemmaksi...toivossa on hyvä elää...muutama vuosi :)
EHKÄ vaan tiedät,mitä tulevalta ukkeliltas odotat,elikkäs pelkkä ihastus ei riitä ja vaadit parisuhteelta paljon...ei se oo nirsoutta,eikä se oo ees huono juttu..
Mutta valmista aihiota on vaan pirun vaikee löytää... aatteles!! nykyajan kiireessä kohtais samanoloisen otuksen niin,että ois vielä jostain kohtalon oikusta aikaa tutustua ihan rauhassa,ilman häiriöitä...
Ei se oo helppoo =D