Oon nyt sähköpostitellu vajaa 2-vuotta erään tytön kanssa eli n. 2-vuotta sitten tavattiin chätissä ja alettiin mailailla. Ensin ei "hokattu" toisiamme, mutta sitten about vuoden päästä siirryttiin pikaviestimiin ja huomattiin sitten ihastuneemme toisiimme. Harmi vain että mulle ulkonäkö on AINA ollut este parisuhteille. Ei siis oma ulkonäkö vaan sen toisen. Kukaan ei ole ollut tarpeeksi hyvännäköinen mulle ja niinpä kaikki tarjokkaat olen hylännyt. Ikää on jo se parikymmentä tullu enkä vois sanoa että oisin seurustellu koko ikänäni. Nuorempana oli ongelmana hieman liiallinen datailu (mikä ei tosin tähän liity mitenkään, koska ei liity kysymykseen) =) Mutta olen nyt "uudestisyntynyt" ja tajunnut ettei ne tytöt tule minua kotoa hakemaan.
Niin kuten mainittin siitä ulkonäköseikasta. Tämä tyttö ekasta kuvasta nähtyäni oli ihan "OK", mutta ei mitä minä sanoisin hyvännäköiseksi. Mutta kun näin hieman tarkemmin kuvia, niin .. ööh.. ei vartalokaan ole mikään sellainen mitä tytöltä haluaisin. Ei tässäkään mielessä mikään pahin, mutta olen aina tykännyt hyvistä pepuista ja se on ehkä hieman leveähkö... Mutta olen vain yrittänyt sivuuttaa nämä tuntemukset ja ajatellut että ne ehkä menee ohi tjsp. Siltikkin vielä 3-4kk jälkeen ne minua vaivaa. Välillä tuntuu että rakastan häntä todella paljon, mutta sitten käyn kiekan kaupungilla ja näen kauniita tyttöjä ja timmejä vartaloita ja heti tulee mieleen ettei "oma tyttöni" ole sellainen... Sisäisesti täydellinen, mutta ulkoisesti ei ihan. Ajattelen monesti voisinko saada paremman...
Ja tosiaan tässä on mainittava että tämä tosiaan on kaukosuhde. Eli hän asuu 600-700km päässä minusta ja ollaan nyt nähty 2kertaa tähän mennessä. Mutta en vaan saa selvää että mitä mie tunnen.
Oisko kukaan ollu samanlaisessa tilanteessa tai jotain sinnepäin? Ja sen verran täytyy mainita että mulla on kokoajan sellainen tunne, tai no ajattelen aika paljon mitä muut ihmiset ajattelee hänestä. Ei tutut, mutta tuntemattomat. Tää on joku ihme mikä mulla on varmaan ollu koko ikäni. Varmaan heikko itsetunto voi olla osa-tekijänä. Olen monesti miettinyt pitäiskö tämä suhde lopettaa ja käydä kokeilemassa muita naisia ja valita raakasti ulkonäön perusteella ja oppia tuntemaan sen jälkeen eikä toisinpäin, kun näyttää olevan niin tajuttoman vaikeaa mulle.
Jotain neuvoa ois kiva kuulla jos joku kokee olevansa samanalainen tai on ollut ja päässyt erilleen tai löytänyt ratkaisun ;D
Kaikki kommentit on tervetulleita...
Niin kuten mainittin siitä ulkonäköseikasta. Tämä tyttö ekasta kuvasta nähtyäni oli ihan "OK", mutta ei mitä minä sanoisin hyvännäköiseksi. Mutta kun näin hieman tarkemmin kuvia, niin .. ööh.. ei vartalokaan ole mikään sellainen mitä tytöltä haluaisin. Ei tässäkään mielessä mikään pahin, mutta olen aina tykännyt hyvistä pepuista ja se on ehkä hieman leveähkö... Mutta olen vain yrittänyt sivuuttaa nämä tuntemukset ja ajatellut että ne ehkä menee ohi tjsp. Siltikkin vielä 3-4kk jälkeen ne minua vaivaa. Välillä tuntuu että rakastan häntä todella paljon, mutta sitten käyn kiekan kaupungilla ja näen kauniita tyttöjä ja timmejä vartaloita ja heti tulee mieleen ettei "oma tyttöni" ole sellainen... Sisäisesti täydellinen, mutta ulkoisesti ei ihan. Ajattelen monesti voisinko saada paremman...
Ja tosiaan tässä on mainittava että tämä tosiaan on kaukosuhde. Eli hän asuu 600-700km päässä minusta ja ollaan nyt nähty 2kertaa tähän mennessä. Mutta en vaan saa selvää että mitä mie tunnen.
Oisko kukaan ollu samanlaisessa tilanteessa tai jotain sinnepäin? Ja sen verran täytyy mainita että mulla on kokoajan sellainen tunne, tai no ajattelen aika paljon mitä muut ihmiset ajattelee hänestä. Ei tutut, mutta tuntemattomat. Tää on joku ihme mikä mulla on varmaan ollu koko ikäni. Varmaan heikko itsetunto voi olla osa-tekijänä. Olen monesti miettinyt pitäiskö tämä suhde lopettaa ja käydä kokeilemassa muita naisia ja valita raakasti ulkonäön perusteella ja oppia tuntemaan sen jälkeen eikä toisinpäin, kun näyttää olevan niin tajuttoman vaikeaa mulle.
Jotain neuvoa ois kiva kuulla jos joku kokee olevansa samanalainen tai on ollut ja päässyt erilleen tai löytänyt ratkaisun ;D
Kaikki kommentit on tervetulleita...
Vastaukset 16
Vanhimmat
se týttö haluaa olla kaunis, eikä huora.
Anna tytöllekin mahdollisuus löytää mies, joka haluaa hänet juuri sellaisena kuin hän on eikä häpeä kaupungilla.
Valitettavasti olet niin nuori vielä, että ulkonäköasiat ovat sinulle tärkeitä. Vanhemmiten niillä ei enää ole niin suurta merkitystä, vaikka toki jotain merkitystä.
Suosittelen että etsisit sellaisen naisen, joka miellyttää sinua myös ulkonäöllisesti. Ja lopetat suhteen tähän sähköpostiheilaan asiallisesti ja reilusti, niin että mitään ei jää epäselväksi.
Sinun pitäis viel kasvaa... Toi ulkonäköasenne on kumma... Itse en ikinä oo sitä kattonu miehissä... Tosin mulle on vaan sattunu hyvännäköisiä miehiä. No, yks oli lihava, mutta tykkäsin hänestä tosin paljon, koska luulin hänen olevan hyvä ihminen. Sitten huomasin ettei niin ollu ja erokin tuli lukuisten erimielisyyksien jälkeen...
No, anyway... Onko sulla sit hyvä ulkonäkö? Yleensä hyvännäköset naiset (treenattu kroppa jne.) haluaa hyvännäköisen miehen. Joillekin naisille sillä kukkaron paksuudella on väliä, puhumattakaan alapäästä... Siis pointti on se, että jos vaadit toiselta paljon, myös sun pitää täyttää itse vastaavat kriteerit (aika kohtuutonta vaatia jotain, mitä ei itse pysty täyttää).
Vinkki:toi tyttö ansaitsis ehkä jotain parempaa. Kuulostat vähän pinnalliselta, sorry.
Siitä se johtuu. Niinkuin sanoit että tuntemattomien mielipide on sinulle tärkeää... Ei sellasta naista ole olemassakaan, että se miellyttäis jokasta , tai ees suurta osaa tuntemattomista. Sillä ei ole sitäpaitsi mitään väliä, kostka eletään itseään varten eikä muita (tuntemattomia). Ja ketään tuskin edes kiinnostaa, onko sinulla täydellinen nainen... Kaikki se mitä pelkäät on harhaa. (esim. muiden arvostelut...) Etsit satumaista täydellisyysnaista, jota ei ole olemassakaan.
Sinun täytyy ensin rakastaa itseäsi , ennen kuin voit rakastaa toista.
Kun opit hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet, opit samalla hyväksymään muutkin sellaisenaan kuin he ovat.
Mieti tarkkaan tätä... E
ennemmin kuin loukkaat tyttöä.
yleensä on niin että jos tosissaan rakastaa ei ulkonäöllä ole merkitystä.mutta sinä vaikutat turhan pinnalliselta.tuntus ettet ole tytön arvoinen ollenkaan. jos et itsekkään ole mikään seurapiiri komistus,et voi siis vaatia sitä tytöltäkään.
katso peliin ja sano mitä siellä näät.
alkuperäiselle kirjoittajalle tuo siis.
No mulla on hieman samanlaisesta tilanteesta kokemusta.
Poikaystäväni ja minä olemme kaukosuhteessa. Tapasimme erään ystäväni bileissä, jonka jälkeen pidimme tiiviisti yhteyttä mailein ja puhelimen välityksellä. Ihastuin häneen ja hän minuun. Tapasimme uudelleen ja aloimme seurustelemaan jossain vaiheessa.
Seurustelun alkuvaiheessa huomasin, että minun on hyvin vaikea hahmottaa poikaystävääni. Tarkoitan, että suhteen alkuaikoina, jolloin emme kovin usein nähneet, en oikeastaa edes muistanut, miltä hän näyttää eikä hänen ulkonäkönsä miellyttänyt erityisen paljon minua -tai lähinnä tarkoitan, ettei hän vastannut aivan "ulkonäkö-kriteerejäni".
Olemme nyt kuitenkin seurustelleen, tosin vain kaukosuhteessa, reilun vuoden ja olen huomannut, että epäilyni hänen ulkonäöstään vain johtuivat siitä, että kun en nähnyt häntä usein suhteen alkuaikoina, en "tottunut" hänen ulkonäköönsä. Nyt ajattelen kuitenkin, että hän on aivan ihanan näköinen ja rakastan häntä juuri sellaisena, mitä hän on.
Maailma on nykyään niin pinnallinen paikka - kaikkien pitäisi olla kauniita ja laihoja. Olen tajunnut, että rakkaus ei katso ulkonäköä. Ei meistä kukaan ole täydellinen.
Joo sen kyllä tiedän että olen pinnallinen, mutta kertokaapa te viisaat miten siitä pääsee? Ja kyllä mulla on menekkiä sen verran ollut, että tiedän etten mikään rumilus ole. Että peiliin on katsottu ja tiedetään mitä siellä on ;)
Ja joku kirjotti että ei sellaista naista olekaan, joka tyydyttäisi kaikkien muiden ihmisten ulkonäkökriteerejä tjsp. Mutta en sitä haekkaan. Vain sillä on väliä että hän on minun mielestä hyvännäköinen. Ja tässä tapauksessa ei nyt ihan niin ole. Ymmärrän toki kaikki kannat mitä sanoitte, mutta kyllä se minua ärsyttää ihan yhtä paljon että ulkonäkö on niin tärkeää. Jos unohtaisin sen kokonaan olisi paljon helpompaa.
Nyt vain olen yrittänyt "kasvaa" siitä erilleen ja jatkaa jotta pääsisin siitä eroon. Harmi vaan että melko huonolla menestyksellä. Välillä tosiaan tuntuu ettei parempaa naista vois ollakkaan kuin tämä kyseinen tyttö, mutta taas välillä taas tuntuu että ulkonäkö on se mistä lähetään rakentaan. Jos se iskisi kuin salama kirkkaalta taivaalta ja ei haittaisi enää toisen osapuolen ulkonäön epäkohdat, niin oisin maailman onnellisin.
Ja sen nyt varmasti tajuaa että itsetunnon kanssa tällä on varmasti tekemistä kun muiden ihmisten mielipiteet tai pitäisikö sanoa "oletetut" mielipiteet merkkaa niin paljon. Eriasia on että mistä lähteä liikkeelle parantamaan tätä. Pidän itseäni komeana ja haluttavana suurimman osan ajastani (on tietenkin hetkiä jolloin olo ei ole yhtä varma) mutta se mistä tuo muiden mielipiteiden tärkeys juontuu on täysin kadoksissa. Miten sen sitten parantaa? =/
Vielä eräälle siellä että vaatisin paljon. En todellakaan vaadi mitään treenattua vartaloa. Hyvä peppu ja kauniit kasvot on kaikki mitä mie haluan. Sen jälkeen lähetään kattoo muuta osa-aluetta kokonaisuudesta. En ole itse mikään treenattu adonis, mutten takuulla lihavakaan. Ihan normaalivartaloinen nuori mies, joka haluiaisi samanlaisen pariksi =) Harmi vain että nykyään nuoret on hieman lihavahkoja. Ainoa asia missä on melko pitkälti nollatoleranssi. (ei siis nollatoleranssi rasvaprosentin suhteen ;)) Vaan siis sellaset ylimääräset renkaat on kyllä total turn-off.
En nyt oikein tiedä mitä tässä tekisi. Tuntuu niin mukavalta jutella puhelimessa hänen kanssaan ja muutenkin mukava tyttö. Mutta välillä taas tuo ulkonäkö seikka puskee läpi. Siis täytyiskö tässä yrittää vielä ja koittaa vielä, vai pitäiskö tosiaan pistää poikki sen takia? Minua ärsyttää itseänikin että jos niin tapahtuu, on se kyllä typerin syy koskaan.
Onhan näiden kanssa kieriskelty..:)
Tiedän tunteen, kun haluaisi niin kovasti, että toisen ulkonäkö olis yks p*skan hailee, vois vain ihastua siihen ihanaan ihmiseen joka on sisällä. Minä en ole onnistunut, enkä sitä autuutta löytänyt. Tämä "jos rakastat, ulkonäöllä ei ole merkitystä", on bullshittiä, ainakin joillekin meistä. OLEN ulkonäkökeskeinen, niin itseni kuin muiden suhteen. Eikä se kohdallani tarkoita meikkikuorrutusta kaikkina niinä hetkinä kun poski ei koske tyynyä. Vaan sitä, että vartalon ja tyylin pitää olla kunnossa. Ja kun kerran pystyn "antamaan" sen muille, vaadin sitä myös kumppanilta.
En pysty neuvomaan sinua yrittämään sitkeästi. Kannustan kyllä suuresti, jos vain sinusta on siihen. Tunnistan itsestäni paljon samankaltaisia piirteitä sinuun verrattuna, ja tiedän miten ahdistava tilanne voi olla. Mutta mieti tilanne eteenpäin: jatkat suhdettasi, koska koet tekeväsi oikein, et välttämättä hyvin. Asia kalvaa sinua enemmän tai vähemmän. Ehkä jopa pääset siitä yli, mikä olisi hatunnoston arvoinen suoritus. Mutta jos et, päädyt joko pettämään, jättämään tai katkeroitumaan, ehkä kaikkia. Alitajuisesti katselet jatkuvasti muita, eikä se voi olla yhdellekään suhteelle hyväksi.
Minulle rakastaminen niin, ettei ulkonäöllä ole väliä, tarkoittaa tilannetta, jossa kumppani on ensin huomattu (tod.näk. ulkonäön perusteella), sitten ihastuttu (ehkä jo luoteenpiirteetkin vaikuttaa..:) ja edelleen rakastuttu, jolloin kaikki muu on jo paljon tärkeämpää. Kärjistäen, en enää lähtisi toisen matkaan, vaikka olisi Kreikkalainen Jumala -kuvastosta, koska rakastan kumppaniani kokonaisuutena. Mutta ihastuminen on mielestäni yhtä oleellinen osa koko rumbaa, kuin se varsinainen rakastuminen: täytyy haluta toista.
Voi olla, että homma toimii joillakin (ehkä monilla?) eri kiemuroiden kautta, ja se on hienoa. Mutta mitä tiedän itsestäni, ja tunnistin sinussa: minulle se ei sovi. Oma suhteeni lähti tasan ja tarkkaan ulkonäköseikoista liikkeelle, nyt on rakkautta, yhteinen kämppä ja avoin tulevaisuus (runollinen osa tätä viestiä..:D).
Olisin todella iloinen puolestasi, jos jossain vaiheessa huomaisit rakastavasi kyseistä naista, no matter what. Enkä kehota laittamaan suhdetta suoraan poikki. Mutta mieti tarkkaan mitä haluat ja mitä et. Mihin pystyt ja mihin et.
Sitä joko rakastaa, tai ei. Kyllä sen tietää jos rakastaa.
Mulle tulee näistä teksteistä vaan mieleen, että onkohan kauniimpaa ihmistä sitten helpompaa rakastaa (siis jos olisivat myös sisältä kauniita)?? Veikkaisin, että varmasti tulee jotain ärsyttäviä piirteitä esille ainaki siinä vaiheessa, ku asutaan yhessä... Mut toista pitää rakastaa sellaisena kuin on. Ja tosiaan, kyllä rakkauden tunnistaa, ku osuu kohdalle! =) Mulle kävi niin!
Sattuu vaan olemaan niin ettei minulla noita suhteita ole nuoruudessa ollu paljoa ollenkaan. Ei sillä ettenkö olisi saanut siihen tilaisuutta, mutta aiemmin olin kriittinen myös. Kaikki yritykset torjuin. Joten nyt sitä ollaan jo parikymmentä eikä parisuhdekokemuksia ole nimeksikään. Ensinnäkään en tiedä onko minulla tässä nyt jotain ainutlaatuista, koska en suhdetta ole koskaan kokenutkaan. Liikaa tietokoneella ei tee hyvää ;) Ja nyt varmasti ajattelette että olen joku finninen rasvaletti ja voin sanoa että täysin metsään meni =D Sitä vaan ollu sisältä hieman rikki tässä lähivuodet =) Mutta nyt on vaan saanu hieman lisää pontta.
Joku sanoi tuossa että kyllä sitä tietää kun rakastaa. Voisinkin sanoa samaa. Mulla ei kyllä ole niinkään vahva käsitys koko hommasta. Vertailukohtia kun ei ole yhtään. Kun rakkaus iskee onko se täysin ehdotonta? Eli ei tulisi mieleenkään ajatella muuta kuin häntä ja muiden vilkaisu vain muistuttaisi että oma rakas on jo? Joko olen kasvanut tynnyrissä tjsp, mutta mulla ei kyllä ole mitään hajua mitä rakkaus on.
Mantille: Joo-o... Hieman samat käyny mielessä (siis ei että nyt lähen pettämään) vaan että niin voisi käydä. Toisaalta en koskaan haluaisi satuttaa ketään. Se jo, että sanoisin etten enää halua tavata/olla yhteyksissä olisi kiven takana. Ja kun melkein joka päivä tulee juteltua puhelimessakin... Puuh... Että voi olla vaikeaa =| Mietityttää vain että entä jos tämä nyt olisi se oikea? Pöljyyttäni menisin sen kusemaan, koska en näe niin pitkälle. Ja sekin vielä tuo siihen lisää vaikeutta kun toinen asuu niin kaukana. Nähnyt toisen 2 kertaa livenä... Olen miettinyt että pitäiskö vielä yksi "live" kerta käydä läpi ja katsoa jos tuntuu samalta pistää hommat seis. Tiiä sitten meneekö jo liian pitkälle. Any tips?
Ja sellaisille jotka on parisuhteessa. Katotteko te muita vastasukupuolen edustajia? Siis tottakai kaupan kassalla on pakko, mutta siis siinä mielessä että "pirun nätti..." tjsp?
Mä mietin samoja asioita kun säkin. En tosin ole samassa tilanteessa sun kanssa. Mulle merkitsee se, että ollaan miesystävien kanssa suurin piirtein yhtä komeita ja kauniita. Ja olen huomannut, että monet pariskunnat täydentävät ulkonäöllisesti toisiaan enemmin kuin olisivat itä ja länsi toisiinsa nähden.
Mä en kiinnostu miehestä joka ei ole "samalla tasolla" oman ulkonäköni kanssa, koska se olis jotenkin tyytymistä vähempään kuin mitä itse antaa.
Mä myönnän olevani ulkonäkökeskeinen ja hyvä ulkonäkö merkkaa mulle ensin tosi paljon ennen kuin kiinnostun ja ihastun ja rakastun. En pyydä sitä anteeksi, että olen pinnallinen, koska mulle merkkaa kauneus. En haluais, että mua koskettaa mies jolla on 30 kilon rengas vatsalla tai hiukset roikkuu ja kasvot ovat epämiellyttävän näköiset. Toisaalta, mitä muuta vois odottaa kun joka tuutista tulee kauneudenhoidosta, plastiikkakirurgisista leikkauksista, seksistä.. tulee olo, että jos et pidä huolta itsestä ja ole hyvännäköinen on jotenkin mitättömämpi kuin kanssaihminen. En kyllä siihen usko pohjimmiltaan vaikka toteutan ulkonäkökeskeisestä arkipäivää..
Neuvon voisin sulle antaa, että olet vielä tosi nuori (20v) ja elämää on edessä hurjasti ja kannattaa ottaa irti kokemuksista ja toteuttaa itseään. Miettiä että mitä minä haluan, kehittää itseään ennen kuin sitoutuu toiseen ihmiseen ja perustaa perheen, sille perheelle kun on kuitenkin aikaa myöhemminkin mutta kun se kerran on perustettu, sitä ei enää pois voi viedä.
Nuoruuttaan ei saa takaisin eikä kukaan varmaan halua keski-ikäisenä käydä läpi identiteettiään ja muuten selvittää mikä mulle merkkaa ja mihin haluaa elämäänsä perustaa ja mitkä asiat ovat niitä kantavia voimia. Rohkeasti eteenpäin ja uskoa omiin ajatuksiin! Oma motto on, että miettimällä ja analysoimalla asioita et voi elämääsi elää, se täytyy TEHDÄ ja TOTEUTTAA. :)
Niin, yhteiskunta on nykyään todella ulkonäkökeskeinen... mutta mitä vikaa siinä sitten on, että haluaa löytää kumppanikseen sellaisen ihmisen, joka miellyttää silmää? Minusta ei mitään. Jokaisellahan on ne omat ulkonäkökriteerit minkä mukaan vastakkaista (tai samaa) sukupuolta katselee. Se että haluaa _mielestään hyvännäköisen_ kumppanin EI tarkota sitä että kaikki etsisi jotain hollywood-staroja, vaan sellaista itselleen sopivaa. Ja siinä ei tosiaan ole mitään vikaa.
Eli mä olen kanssa samaa mieltä tuosta "samasta tasosta". Deittailin pitkään ns. tasoni alapuolelta (en väitä että olen mikään täydellinen missiprinsessa, ihan tavallinen nainen minäkin), koska luulin olevani "huonompi". Tai no taso on ehkä huono termi, se asettaa ihmiset jotenkin paremmuusjärjestykseen... parempi olisi ehkä puhua ihmisten sopivuudesta toisilleen (niin ulkonäöllisesti, henkisesti, arvollisesti, tai ihan missä piirteessä vaan), samalla tasolla olevista erillisistä lokeroista tai jotain...
No, kuitenkin, tapailin monen monta vuotta tosi mukavia poikia, mutta heissä aina oli jotain mikä tökki pahasti, oli se sitten ulkonäkö, käytös tai ajatusmaailma. Ei sellaista ihmistä ole mukava koskettaa, ketä ei halua, oli sitten kyse henkisestä ja/tai fyysisestä piirteestä.
Kun itse tajusin mitä/mikä itse olen ja opin arvostamaan sitä löytöä oikeasti, niin vihdoin tajusin mitä haluan ja pitkän etsinnän jälkeen polulleni osui netin kautta toisessa kaupungissa asuva nuorimies, joka oli kaikkea sitä mitä halusin! Tässä sitä ollaan, ensimmäistä kertaa elämässä tulisesti rakastuneena välimatkasta huolimatta jo kymmenettä kuukautta.
Jokainen on mielestäni oikeutettu etsimään ja haluamaan kumppania, joka on yhtä hyvännäköinen, fiksu, ja kaikkea muuta sellaista, ja taaskaan ei ole kyse ultimate kauniista/korkeimman äo:n omaavista jne ihmisistä, vaan omasta itsetuntemuksesta ja -näkemyksestä. Toiselta saa vaatia juuri sen mitä itse on, ei enempää eikä vähempää.
Ketjun aloittajalle: minä miettisin tarkkaan mitä tekisin. Kuten tuossa aiemmin sanottiin, se on toisaalta tuon ihanan tytön harhaanjohtamista, jos et halua häntä koko sydämelläsi. Kaikkea hyvää sinulle mitä ikinä päätätkin!
et saa ikinä tyttöystävää tai vaimoa...
Nooh, luin nuo miss-naisten(erikoisesti sanottu, tiedän) kommentit ja kyllä, juuripa näin. Tiiä siitä omasta tasosta, mutta tosiaan sellainen joka miellyttää minun silmää. Ja kyllä, tosiaankin se on varmasti väärin häntä kohtaan ja nyt olenkin päättänyt tehdä asialle jotain. Mitä olen itseasiassa tässä miettinyt niin en ehkäpä välttämättä edes halua parisuhdetta. No ainakin opin jotain itsestäni. Täytyy vain alkaa elämään sitä juoksuaikaa minkä menetin nuorempana. Kiitos kaikista kommenteista. =)
Hirvittävää ajatuksen juoksua tuota kirjoittaessani. Mutta pointit tuli selväksi =)