Valoittakaapas hieman tuota sitoutumiskammoa ja sitä, mistä se juontaa juurensa? Miksi on niin vaikeaa sitoutua? Enkä välttämättä tarkoita edes mitään kihloja/naimisiinmenoa, vaan vaikkapa vakavaa seurustelua? Itselleni on käynyt muutamaan otteeseen niin, että suhde on sujunut oikein hyvin, rakkautta on ollut ja kaikki on tuntunut "oikealta". Suhde kestää vuoden, pari, ja sitten kun pitäisi alkaa jo antamaankin suhteeseen jotain, toinen osapuoli alkaa ottamaan takapakkia. Rakkauden loppumisesta ei ole ollut kyse. Tuntuu, että ainakin nämä pari herraa, kenen kanssa olen oheiseen törmännyt, haluaisivat jatkaa jonkinsortin "tapailua" vuodesta toiseen. Ei sen kummempaa. Molemmat tapaukset ovat olleet kolmekymppisiä, joten ihan jo miehen iässä. Ehkä en ole ollut oikea nainen heille, mutta miksi sitten puheet kertovat toista? Olen kuulema ihana ja kaikkea mahdollista, mutta joku sitten kuitenkin mättää...Mikä aiheuttaa sitoutumiskammon, vaikka nainen tuntuisikin oikealta ja kaikin puolin suhde on edennyt hyvin?
SITOUTUMISKAMMO!
kertokaa...
232286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tapaat yksinkertaisesti vääränlaisia miehiä. He eivät halua sitoutua sinuun. Oletko edes rakastanut heitä? Mitä tuo tarkoittaa että suhde on ollut hyvä? Eikö sen pitäisi olla erinomainen, ja silloin kun se on erinomainen, haluaa myös sitoutua toiseen. Ehkä ne miehet eivät koskaan sua rakastaneetkaan.
Kyllästyminen, suhde muuttuu liian arkiseksi, mies tietää että vientiä ois muuallakin ja ehkä siinä sit ajattelee et jonkun mun kanssa vois toimia paremmin, haetaan sitä alkuhuumafiilistä joka on jokaisen suhteen alussa ja sit kun se alkuhuuma on loppunut jo aikoja sitten niin haetaan uutta suhdetta, vapauden halu on kans yks joka on ainakin mulla ollut muutaman kerran just 0.5-1.5v suhteiden jälkeen siis ettei edes halua ketään vähään aikaan vaan voi vaik kavereiden kanssa mennä ja ottaa kaljaa koska haluaa ja katella rauhassa pornoo tai lätkää että kukaan on vahtimassa. Jos nainen on ollut päällepäsmäri tai komentelija varsinkin silloin se oma vapaus ja rauha on tärkeää. Kevät tuo tullessaan naisille vähemmän vaatteita ja mies alkaa katselemaan muita naisia sillä mielellä ja unelmoi jostain paremmasta, ehkä jopa mahdottomasta eloveenanaisesta.
Tuo tapailu jälkikäteen on ihan normaalia, ei haluta laittaa kerrasta poikki, halutaan vielä paneskella, ehkä käydä baarissa, katsoa sylikkäin leffaa, ehkä ajatellaan että jos vielä sittenkin kun oli hyvä päivä mutta huonoina päivänä taas halutaan pois, mutta sitten taas paeta siihen omaan vapauteen, ehkä etsimään uutta kumppania, tai sitten törkeesti vaan pyöritetään paria mammaa samaan aikaan, elikkäs uutta ja vanhaa.
Eli sitoutumiskammo on vaan sitä että ei haluta jatkaa suhdetta jostain syystä ja niitä tuossa edellä tuli jo useita mainittuakin. Ainiin ja lapsenteko on yks kans mikä tuli mieleen eli naine alkaa vinkumaan jälkikasvua ja mies tajuaa että on väärän naisen kanssa.
..mikä tuo mamma-käsite on? "Pyörittää paria mammaa?" Minuakin on kerran sanottu, mietinpä vaan..
kyse vastuunoton vaikeudesta?
sitoutuminen edellyttää vastuunottamista ko. parisuhteesta ja siitä toisesta ihmisestä.
toisaalta sitoutuminen edellyttää ajatustenkin tasolla luopumista kaikista niistä muista naisista.
silläkin uhalla että saan ryöpytystä epäilen että jokainen kolmekymppinen kaveri eli fyysisesti suurinpiirtein miehen iässä, olisi sitä myös henkisesti, joten löytyisikö syytä sieltä suunnalta?
Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt, mitä tuo sitoutuminen naisten mielestä tarkoittaa. Eikö se, että tapaillaan säännöllisesti, rakastetaan toinen toisiaan, luotetaan toisiinsa eikä katsella muita naisia/miehiä jo ole vakavaa seurustelua? Olen ollut naimisisissakin, enkä silti ole vakuuttunut, että se oli sen parempaa kuin säännöllinen tapailu sellaisen ihmisen kanssa, jota rakastaa. Loppuvaiheessa jopa selkeästi huonompaa.
Aito rakkaus ei mielestäni edellytä sitä, että kumppania pitäisi jotenkin sitoa ja rajoittaa. Myös erillään elävät ihmiset voivat rakastaa toisiaan ja luottaa toisiinsa, vaikka heillä olisi omaakin elämää. Ja mikäli eivät voi, tuskin yhteen muutto tai naimisiin meno tilannetta mitenkään korjaa.
Ainakin mun mielestä se on juuri niin, että sitoutumiseks riittää tieto siitä, että on sitoutunut :) Epävarmuus toisen tunteista ehkä saa monet kaipaamaan jotain näyttöä sitoutumishalusta, niin kuin vaikka sormusta tms. Itse yritän koko ajan opetella elämään päivä kerrallaan ja iloitsemaan niistä hetkistä, mitä vietetään yhdessä ihastuksen kanssa. Pieni eroyritys sai tajuamaan, että mulla ei oo kiire mihinkään; pääasia, että tapaillaan edelleen.
mahtaakaa ajatella sitten noin.. Itse olen vaiheessa, jossa ollaan pidetty yhteyttä säännöllisesti, ehkä enemmän hänen(mies)aloitteestaan. Nimenomaan siksi niin, koska en pysty erottamaan onko kyseessä "kummantyyppinen" mies, ja katsastelen rauhassa.
Yhdessä on aina todella mukavaa, huumorintajumme ja "perusasenteemme" samantyyppiset.
Alkuvaiheessa hän vaikutti tosi kiinnostuneelta, yhteyttä ei tosin niin paljon silloin pidetty. Hän oli aluksi avoimempi tunteistaan ja havaittavissa oli nimenomaan tuota ensihuumaa.. kun en itse kovin nopeasti ole mihinkään valmis, aikaa on kulunut pari kuukautta ja mihinkään ei olla edetty vaikkakin yhteyttä pidetään nykyään enemmän. Näkemiset ovat viimeaikoina harventuneet, joten ei voi seksisuhteestakaan mielestäni puhua... Epäilemättä hän kyllä ehtisi toistakin tyttöä minun tietämättäni tapailla.
Itse opiskelen ja käyn töissä, han käy töissä paikkakunnalla jossa asun mutta asuu lähikunnassa. Näemme harvoin,kerran viikossa tai kahdessa, koska aikataulut eivät käy yksiin koskaan -tai niitä ei jostain syystä saada käymään yksiin. Luulen, että kavereiden kanssa vietetty aika on hyvin tärkeässä osassa hänelle edelleen...Ja minullekin. Olisin valmis luopumaan joistakin omista menoistani ajan järjestämiseksi, hän taas ilmeisesti ei. Toisaalta itselläni on vain yksi päivä viikossa vapaata, joten olen joutunut torjumaan hänenkin ehdotuksiaan.
Miten tulkita tilanne, kun aikaa hän ei tunnu saavan järjestettyä eli tapaamisia on vähän, mutta yhteyttä pidetään kuitenkin lähes joka päivä.
Minulle tämä riittää, koska aikaa ei enempään ole. Mutta mitä miehen päässä mahtaakaan pyöriä.. juuri tuollaista kiinnostuksen lopahtamisesta johtuvaa puoliteho tapailuako?
Tietenkin, ottamalla asian puheeksi selviäisi asia paremmin. Mutta en haluaisi painostaa häntä, kun en edes itse tiedä riittäisikö aikani nyt enempään.
Itse kun olen häneen yhä enemmän ja enemmän ihastunut, pelkään että häneen tunteensa menevät juuri vastapäivään......
Mikä on toi OMISTAMISENHALU, joka monilla naisilla on?
Pitääkö mies sitoa aloilleen, ennen kuin voi olla varma mistään?
Miksi naiset on tyytyväisiä vasta sitten kun miehellä on pallo jalassa?
Orjia sidotaan, ei vapaita ihmisiä.
Ja eikö sitten miehet ole ns.omistushaluisia??
Monta tyyppiä tuntien niin monet miehet ovat juuri sitä! Haluavat sut omistaa, mutta ei halua että heitä omistetaan.
Mä en käsitä koko tätä "omistus" sanaa, naurettavaa!
Se, että haluaa jonkun kanssa vakavamman suhteen, yhteisen elämän, ei tarkoita ainakaan mun kohdallani mitään "omistus-suhdetta".
Jokainen on vapaa yksilö tekemään mitä haluaa sekä tekemään omat valintansa.
Hyvä suhde toimii niin ettei kumpikaan toista kahlitse.
Sitoutuminen johonkin ei tarkoita, että vapaus häviäisi! Tätä ei taida monetkaan miehet tajuta.
Näin ainakin minun kohdallani...
ei uskollisuus ole sitomista. nimenomaan silloin kun toiseen voi luottaa, ei häntä kyllä nimenomaan halua sitoa. mutta juuri tuollainen tunnesidekammo kertoo miehestä tai naisesta, joka ajattelee aina vain itseään, satutti se toista tai ei. Toivottavasti eivät myöskään ala, oman luonteensa vastaisesti koskaan seurustelemaankaan.... taitaa vain olla niin, että toiset haluavat parisuhteesta rakkautta ja yhteenkuuluvuudentunnetta ja toiset vain viihdyttävät itseään toisella......
johtua pelkästään pelosta ? Ei uskalleta tuoda elämään mitään isompia muutoksia ja ajatuksissa tuntuu siltä että yksin on kiva jatkaa. Mikä saattaa olla pelkää valehtelua itselleen, etsitään vaan jokin tekosyy miksi näin pitäisi toimia. Monessakin tapauksessa saattaa olla kyseessä tunteen ja järjen kaksintaistelussa, tunnepuoli haluasi jatkaa ja edetä pitemmälle mut järki sanoo taas ihan muuta ?
Jotkut saattavat jopa jäädä miettimään että mitäs jos homma ei toimikkaan ja luopuu kaikesta olemassa olevasta, siis tarkoitan muuttoa ja siihen liittyvää.
Kaikki nämä johtuvat vain yhdestä syystä ja se on pelko ?
Eipä se välttämättä sitoutumiskammoa ole. Miten se sanonta kuuluukaan. Miksi ottaa koko lehmä, kun voi saada lasin maitoa muutenkin. Se sopii hyvin tähän tilanteeseen. Miehet tykkää sellaisesta vapaasta ja rennosta olemisesta vaan, ilman mitään sen vakavampia juttuja. Ollaan vaan ja nautitaan. Ei tarvitse miettiä yhteenmuuttamista, ei kihloja, ei avioliittoa. Pelkkää mukavaa yhdessäoloa vain. Kyllä me miehet ollaan fiksuja!
Ei ole tuollaista miestä tullut vastaan, kaikilla kauhea kiire suhteeseen ja vakuuttelemaan kaikennäköisiä asioita... Tai sitten jos ei ole niin uskovat, että naisen on pakko haluta sitoutua.. ;) Siinä mennään sitten metsään.
Olisi mukavaa, jos ihmiset muistaisivat, että meitä on monenlaisia. Ei se sitoutumiskammo välttämättä ole kyllästymistä tai haluttomuutta olla kyseisen ihmisen kanssa. Tunteita voi olla, mutta eivät kaikki halua heti muuttaa yhteisen katon alle ja alkaa viettämään koko vuorokautta yhdessä. ;D
maitolasiin tyytyväiset naiset ja miehet löytäisivät toisensa ja jättäisivät meidät muut rauhaan... taitaa olla niin, että usein se toinen on tuollainen ja toinen haluaisi aitoa suhdetta.
ja se johtuu juuri siitä, että kukaan ei ole sitoutumiskammoinen maitolasiin tyytyjä suhteessa kaikkiin. joten parit menevät useimmiten sekaisin, kun tasokkaampi (?) ei halua sitoutua toiseen.
tyytyvän tasoiset ihmiset jo löytää toisensa....
Tiedän tuon tunteen. Tuntuu, että tänä päivänä monet arvostaa enempi ns.täysin vapaata vakiseksisuhdetta, kuin jotain vakavampaa suhdetta. Tähän ns.sitoutumiskammoon on kai syitä niin paljon kuin ihmisiäkin. Ei voi sanoa, että johtuisi vain jostain yksittäisestä asiasta.
Ehkä kuitenkin suurin syy on se, ettei toista rakasta kuitenkaan tarpeeksi. Itse lähdin joskus siitä syystä pois, vaikka suhde oli muuten ihan hyvä.
Ja joskus ei se rakkauskaan riitä, jos suhde ei anna sitä mitä siltä kaipaa.
Monelle riittää vain se satunnainen tapailu. Koska se on helppoa ja vaivatonta?
Se ns.vakavempi suhde vaatii jo hieman vaivannäköä ja toki myös luopumista "niistä muista kiusauksista".
Älä syytä itseäsi jos joku ei sua tarpeeksi arvosta tai halua suhun sitoutua. Se ei pelaa joka pelkää.
Se joka susta vilpittömästi välittää, haluaa sut kokonaan elämäänsä eikä vain silloin kun se on kivaa ja helppoa.
Parempi yksin kuin suhteessa joka ei molempia tarpeeksi tyydytä. :)
Minäkin olen elämässä pulikoinut vastavirtaan ja myötävirtaan ja monen pettymyksen jälkeen
tullut katkeraan päätelmään:
Mieluummin olen yksin ja kärsin siitä
kuin että ole huonossa suhteessa ja todella kärsin.
Joku vois heittää vanhan vitsin:
"Miksi ostaa koko lehmä, jos haluaa vain litran maitoa?"
Mutta elämä ei ole vitsi,
oiskohan tää vaan niin yksinkertaista,
että toisen ihmisen kanssa on vaikeeta elää,
vaikka yritystä riittäisi niin aina se ei riitä.
"Mieluummin olen yksin ja kärsin siitä
kuin että ole huonossa suhteessa ja todella kärsin."
Totta. Mä olen myös huomannut, että kärsin eniten huonossa suhteessa.
sellainen on luotu liitämään kukasta kukkaan. Ainoastaan kulttuurilliset syyt suosivat sitoutumista.
Siinä se kaikessa lyhykäisyydessään.
eläimiin.
Välillä kyllä tuntuukin siltä, että miehestä alkaa tulla ihminen vasta tuossa kuudenkympin kieppeillä. Mutta kun ei haluais isäpapan ikäistä miestä ittelleen ottaa.
huoliskaan. Kun on noita kunnon narttujakin olemassa.
ja se on hyvä, että sinulle löytyy niitä narttuja.